Susu

* Tietoa * Terveys * Horoskooppi * Pentukuvia * Muuta *

Susun tiedot lyhyesti

Syntymäaika: 16.3.2004
Luonne: Kiltti, rauhallinen, äidillinen, hoivaava, suvaitsevainen ja tottelevainen. Tottunut koiriin, lapsiin, menoon ja meininkiin.
Terveys: Leikattu, terve, viimeisin lääkärintarkastus tehty rokotuksen yhteydessä keväällä 2009.
Turkki: Pehmoinen, pentukarvan tyyppinen, lyhyehkö (ei kaikkein lyhintä, mitä voisi olla), ei kovasti karvaa irtoile. Pentuna vaalea, tummennut vanhetessaan.
Lempinimet: Sussana, Sössyli, Suhina, myös Sutinaksi välillä kutsutaan.

Miten Susu tuli meille?

Susu haettiin Vantaalta kovan etsinnän tuloksena. Oli sinä keväänä kato kissanpennuista. Yleensä ilmoituksia näkee miltei joka lehdessä ja paljon, mutta silloin ei ollut. Kun muutamia ilmoituksia löytyi ja soitti heti, kun sen huomasi, saatiin vain ei-oota, että aina oli viimeinen pentu just viety tai joku tulossa hakemaan. Haluttiin Mimille kissakaveri, kun perheemme silloinen kissavanhus, nyt jo enkelinä, Lissu, ei ollut kenenkään ystävä. Mimi lähti matkaan mukaan ja olikin kisut alkuun hämmästyneitä, kun koira kainalossa silloiseen perheeseen tupsahdettiin. Mimi oli kyllä ihan rauhallinen, eikä haukkunut yhtään. Emäntä valitsi pentueesta yhden kisun ja se sitten sattui olemaan Susu! Susun erityistuntomerkkinä on taittunut häntäranka. Sitä ei näe, mutta selkeästi häntää kädellä tunnustellessa, taitos tuntuu - eikä vaivaa mitenkään. Ilmeisesti ollut syntymästä saakka.

Alkumatkasta Mimi ja Susu olivat eri kopeissa, mutta Susu ei tykännyt yhtään olla omassaan. Emäntä (kuin myös vakuutusyhtiö) on sitä vastaan, että lemmikki kulkee vapaana autossa, niin lykättiin Susu sitten Mimin kanssa samaan koppiin. Molemmat olivat alkuun vähän varautuneita, mutta tilaa oli paljon, niin Susu valtasi peräkopin, kaivoi itselleen sinne pyyhkeeseen kivan ja lämpimän pesäkolon ja Mimi sai pitää sen ovensuun alkumatkasta omanaan. Loppumatkasta olivat jo kuitenkin nukkumassa selkä selkää vasten. Matkan jälkeen se samainen koppi olikin Susulle sitten se mukava tuttu turvapaikka, kunnes muu osa taloa tuli tutuksi.

Muuta Sususta

Susu on Mimi-koirulin paras ystävä, kuin myös toisin päin. Sussanalla on kausia, jolloin mouruaa yötä päivää ja pitää koko talon hereillä. Susu osaa antaa myös tassua. Namupalaa hamutessaan - ei kyllä muuten.

Meidän perheessä oli rottinkikalusteet, eikä Sussana pystynyt millään vastustamaan sitä ropinaa ja rapinaa, mikä niistä lähti, kun niitä raapi - vaikkei isäntäväki tästä tykännytkään. Muutoin Susu on kyllä ollut tosi kiltti. Leikkiessä ei käytä kynsiä lainkaan, joskus ihan vahingossa, jos ollaan "peiton alla hiiri"-leikkiä leikitty ja käsi tulee ulos peiton alta. Mutta nolostuu ja lopettaa heti, kun huomaa, mitä on tapahtunut. Kisuli en ole myöskään mikään kiipeilijä ja tavaroiden pudottelija. Mitä nyt takan päälle lämpimään olisikin välillä pyrkimässä. Siinä emäntä vain pitää yleensä niin paljon kynttilä- ja koristetavaraa, ettei sinne auta yleensä edes yrittää. Kirjahyllyltä ei myöskään ole yhtäkään kirjaa koskaan pudottanut ja sitä emäntä on väliin ihmetellyt. Kaikki muut kissat ovat näin tehneet. Kukkasista Susu on koskenut vain juoruihin, jukkapalmuun ja rönsyliljoihin, muut ovat saaneet olla rauhassa. Vertailukohteena jo edesmennyt Mörri, joka söi ison peikonlehden pentuna niin, että vain yksi pieni lehti jäi jäljelle. Ja jotkut sanoo, että se on myrkyllinen, Mörrillä ei vaikuttanut yhtään mihinkään ja eli vielä melkein 15 vuotta sen jälkeen ihan terveenä. Innostuvat kasvit vaan, kun joku niitä välillä nyppii...

Kun Susu tapaa uuden tuttavuuden (kissan tai koiran), hän seuraa ensin vähän sivummalla asiaa, sitten mielellään jonkun perheenjäsenen turvallisessa sylissä tehdään lähempää tuttavuutta. Jopa koirat, jotka muutoin pelkäävät kissoja, ovat yleensä aivan innoissaan Sussanasta. Ja jos meno äityy liian rajuksi tai koira alkaa haukkua, Susu hipsii yläkertaan ja tulee alas vasta, kun koira on rauhoittunut. Koirat yleensä melko pian oppivatkin olemaan haukkumatta, jos todella haluavat kaveriksi.

Susu on kasvattajansa mukaan siamilainen. Ulkonäöltään ja luonteeltaan meneekin aika hyvin määritelmien kanssa yksiin. Aika pienikokoinen Susu on kylläkin. Papereita ei kuitenkaan ole. Olemme odottaneet, että pentukarva olisi jossain vaiheessa muuttunut ja kenties vaihtanut vähän väriäkin tummemmaksi, mutta niin on turkki pysynyt aivan samanvärisenä ja untuvakarvaisena, mitä oli pentunakin. Ehkä aavistuksen tummaa tullut lisää. Eikä itse asiassa kukaan ole tästä valittanut. Muuttuu tai ei muutu karvat, se sama kisumisu siellä sisällä silti loikkii! =o)

Susun lempileikkejä ovat taisteleminen ja vakoileminen Mimin tai Mustiksen kanssa. Varsinkin verholla erotettu välihuone on suosittu paikka juosta Mimiä karkuun, kun koirilla ei ole lupaa mennä sinne. Siinä sitten usein istuvat liki nenät vastakkain Susu verhon toisella ja Mimi toisella puolen. Sekin on hauskaa, kun Sussana laittaa tassut verhon alta ja Mimi yrittää niitä napata - mutta eipä saa, kun kisuli ehtii aina ottaa tassut takaisin verhon taakse aikaisemmin! Ja sitten Susu myös leikkii muiden kissojen tapaan, että kaahailee ympäri taloa ihan hurjana, se vaikuttaa hauskalta. Mutta kyllä Susu osaa loikoakin, mieluiten emännän ja Mimin tai Mustiksen vieressä, turvallisessa kerässä.

Kaiken lisäksi Susulla ja Mimillä on ystävyys- ja avunantosopimus. Ruoat ja herkut pidetään korissa työpöydän päällä keittiössä - ja joskus kun vain sattuu tulemaan huikonälkä, niin Susu käy sieltä valitsemassa parhaan purkin tai pussin ja kiikuttaa sen hampaissaan olohuoneeseen, jossa Mimi jatkaa. Avaa purkin, repii pussin, tai mitä nyt tehtävä vaatiikin - ja sitten yhdessä herkuttelevat! Tämä "metsästys" on pyritty tekemään kuitenkin mahdollisimman vaikeaksi kasaamalla kaikenlaisia kulhoja tuohon korin päälle - mutta kyllä sieltä silti jotain namipusseja välistä pystyy saalistamaan. Onhan kisulla oiva onki aina mukanaan: tassut, joista löytyy monta terävää kynttä! =o)

Ylös