Muistoissa muut rakkaat lemmikkimme

Paluu

Kodissamme on vuosien varrella ollut monenlaista vipeltäjää, kissoja kaikkein eniten. Parhaiten lapsuusiästä muistoissani pyörivät:

Muru-kissa, joka Kurusta haettiin.
Murun pennut, Väkkärä ja Vili (Vikkelä).
Hamsteri Toni, asutti omaa pientä maailmaansa keittiön hyllyllä.
Villakoira Tino, äitini äidin koira, oli meillä paljon hoidossa, ja toi toisinaan kulmakunnan ystäväkoirat meille syömään.
Undulaatit sininen Vihtori ja täyskeltainen Klaara, serkultani saatiin ja kaveriksi nuori Jori hankittiin, Jori eli lopulta kaikkein pisimpään, ihana läksyjenlukukaveri. Jorin kaveriksi hankittiin muutamia undulaatteja, esim. vihreäkeltainen Iida, mutta näytti siltä, että Jorissa oli jokin tauti, joka tappoi muut linnut. Koska Jori itse voi hyvin, eläinlääkärikeikauksen jälkeenkin (nukutus oli kuulemma vaikea), emme enää uusia lintuja hankkineet.
Äitini huppupäärotta Mikki, eli seuranamme jonkin aikaa, nimestään huolimatta oli tyttö, poika piti olla, mutta myöhemmin tuli totuus julki. Mikki eli "eläkeikänsä" kanssani yksiössä.
Naapurimme samojedia Anua ulkoilutin sen vanhuuspäivillä ja lomillamme mökille otettiin vaihtelua saamaan. Aivan upea ja oppivainen, kiltti karvapallero.
Tätini partacollie Rekku on myös kuvana mielessäni, niin usein oltiin tekemisissä ja Rekku hoidossa meillä.

Vielä kaksi huppupäärottaa, Snoopy ja Goofy, ilostuttivat elämäämme ennen lasten syntymää.
Akvaariokin meillä oli, missä oli kaksi kultakalaa, musta ja punainen, sekä täpläimumonni. Lapset vain olivat liian kiinnostuneita ja koputtelemalla saivat lasin halki. Kalat kun olivat uteliaita ja usein tulivatkin katsomaan, mikä mekkalassa oli kysymys.
Vanhempieni Höpö-kisu oli Mörri-kissamme veli ja erittäin läheinen myös.
Siskoni mäykyt, Viiru ja Nanna ovat hyvin muistissa ja vaikuttaneet myös osaltaan omaan koiraintooni. Myös heidän Piksu-dallunsa oli minulle tärkeä. Veljeni Nella-pinseri oli ihana energiapakkaus. Puhumattakaan kaikista ystäviemme koirista ja kissoista.

Paluu