Muistoissa Mörri

Paluu



Mörri syntyi Raisiossa 15.5.1988 ja eli monipuolisen elämän monen paikkakunnan kautta aina Nousiaisiin asti. Mörri totteli myös nimiä Rölli ja Mörökölli. Hän oli aina menossa mukana. Autoilusta kotoa poispäin ei kovasti tykännyt (ja antoi kyllä kuulua tästä), mutta kotiintulomatkalla tarkasteli maisemia tarkkana ja valitti vain, jos poikettiin tutulta reitiltä. Mörri oli elämänsä aikana sekä ulko- että sisäkissana ja molemmat osat hän otti rauhallisesti.

Mörökölli sai myös monta varakotia joka paikkakunnalla, missä asuttiin. Sulatti taitavasti naapureidemmekin sydämet. Mörrin ulkokissa-aikana tehtiin pitkiä metsälenkkejä ja Mörri kulki mukana kuin koira. Menomatkalla valitellen, kun halusi jo kääntyä kotiinpäin, mutta seurasi menossa kuitenkin. Kun huomasi, että mennään jo kotiinpäin, alkoikin riemu - juoksi muutamia metrejä eteenpäin, jäi odottamaan ja sitten taas jolkotusta eteenpäin, kunnes oltiin kotona. Sitten oli jonkun herkkupalan vuoro.

Koirakavereita Mörrillä oli myös. Taivassalossa kaveerasi naapuritaloyhtiössä asuvan kultsikka-tyttösen kanssa ja juoksujalkaa aina meni tervehtämään tämän huomatessaan. Aiheuttipa kerran uudessa paikkaa toiselle naapurillemme sydämentykytystä, kun lähti juosta jolkottamaan toista kultaista noutajaa kohti. Tämän koiran emäntä oli sen näköinen, että kohta olisi nostanut koiran syliinsä turvaan, vaikka itse hentoinen olikin. Huusin sitten taustalta, ettei Rölli pahaa tee, tulee vain tutustumaan ja kyllä se Mörrin vauhti hiljeni loppua kohti, kun tajusi itsekin, ettei ollutkaan samasta koirasta kyse. Nokat vastatusten siinä haistelivat toisiansa ja molemmat jatkoivat omia polkujaan. Ei tullut tästä niin sydänystävää, mitä Taivassalon Turresta tuli. Mahtoi Mörököllillä olla tätä ikävä.

Mukavimmat paikat Mörrin mielestä oli peiton alla, laatikoissa tai pussissa, silloin kun ei syliä ollut tarjolla. Mörri oli iso kissa, joten sylissä piti olla kerällä, että mahtui. Usein Mörri pitikin sylissä vain etutassujaan ja päätä. Siitä sai kuitenkin ihan yhtä hyvät rapsutukset.

Kerrostaloasumisenkin Rölli otti rauhallisesti, vaikka oli jo ehtinyt monia vuosia siinä välissä viettää ulkokissana. Ei repinyt paikkoja eikä valitellut oven takana käytävälle. Itse asiassa tuntui välttelevän käytävää kokonaan - siellä varmaan kaikui pelottavasti. Mutta oli hän onnellinen, kun reilun seitsemän vuoden sisälläolon (mitä nyt parvekkeella nautti kesäauringosta välillä) jälkeen pääsi taas hiirijahtiin. Talomme tuntumasta löytyikin riistaa kiitettävästi - ensimmäiset myyrät Mörri nappas ollessaan vielä piha-alueeseemme tutustumassa valjaissa! Ja tietysti yritti välillä opettaa meitäkin metsästämään ja toi eläviä hiirulaisia sisälle. Katseli sitten vierestä ja nauroi viiksiinsä, kun katsoi meidän juokseva pylly pystyssä pienen hiirulaisen perässä ja siirtelevän huonekaluja pois sen piiperöisen kiinnisaadaksemme. Onnettomia metsästäjiä oltiin!

Mörri kuoli maaliskuussa 2004. Onneksi sai lähteä nopeasti, oli pari päivää aikaisemmin vielä ulkona metsästämässä - ja sai saalistakin. Munuaiset olivat lakanneet toimimasta, ja lääkäri meinas, että lääkkeillä olisi vielä voinut elää parisen viikkoa, mutta ei tule enää kävelemään. Mitä kissanelämää se olisi enää ollut? Päädyttiin meille raskaaseen vaihtoehtoon, mutta mikä kuitenkin helpotti rakkaan lemmikkimme oloa heti. Ei ole todellakaan mukava katsella toisen kärsimystä sivusta, kun ei voi mitään tehdä auttaakseen.

Mörri oli seuranamme niin pitkään, että kerrottavaa ja muistettavaa olisi vaikka kirjaksi asti, muuta ei voi sanoa kuin että saatiin olla onnellisia tästä ajasta, minkä Mörrin saimme perheessämme pitää. Aivan upea kissa!

Paluu