Muistoissa Missu

Paluu

Missu oli yllätys syntymäpäivälahja mieheltäni. Iloinen sellainen, kun olin puhunutkin, että kaipailin Mörrille kaveria. Missu syntyi 1.6.1989 ja Lemusta käytiin hänet hakemassa. Pienen karvakerän kanssa kotiin sieltä sitten ajettiin. =o)

Lyhyen elämänsä aikana todella sydämeni tälle ihanalle karvaiselle otukselle menetin. Missu oli aina kaverinani, tein mitä tahansa. Missu oli myös Mörrin sydänystävä ja tulivat hienosti toimeen keskenään; söivät samasta lautasesta, makoilivat haliten ja nuolivat toisiaan vuorotellen. Siinä, missä Mörri välillä piti pientä välimatkaa, Missu oli aina menossa mukana.

Olimme juuri sopimassa Missulle leikkausaikaa, kun huomattiinkin, että oli liian myöhäistä. Naapurin kolli ehti ensin. Siinä ei auttanut sitten enää muu kuin koittaa pärjätä tilanteen kanssa. Tiineysaika meni hyvin, mutta synnytys kesti kauan ja vain kaksi pentua syntyi. Toinen valmiiksi kuolleena ja Lissuakin sai elvytellä tovin, ennenkuin virkosi. Missu oli ponnisteluistaan niin väsynyt, että pikaisen nuolemisen ja napanuoran syömisen sekä istukan tulon jälkeen meni hetkeksi nukkumaan. Sillävälin hieroin Lissua, kuivattelin ja pidin lämpimänä. Kun Missu heräsi, annoin haistella varovasti Lissua ja siitähän tuo Missu oman tyttärensä otti ja kantoi koppaansa. Nuoli ja työnsi nisilleen ruokailemaan. Siitä lähtien Missu kantoi Lissun aina minulle, kun hän lähti ulos ja haki taas sisälle tullessaan. Olin varaemo! =o)

Mutta vain viikon jälkeen tuli naapurimme kertomaan, että Missu makaa heidän autonsa alla ja näyttää ihan kuolleelta. Sydän kurkussa, pelonsekaisin tuntein, mutta suurin toivein, lähdin mukaan ja kun nostin Missun maasta hän oli jo ihan kylmä, vaikkei kovin kauaa vielä ulkona ollut ehtinyt olemaankaan. Olin surusta ihan sekaisin. Aivan liian aikaisin ihana ystävämme menetettiin, vajaa vuosi saatiin yhdessä olla, ja vieläkin lämmöllä muistellaan.

Paluu