Russeli-mix Mimi

* Tietoa * Alku * Harrastukset * Terveys * Muuta *

Syntymäaika ja ominaisuudet

Mimi on syntynyt 21.2.2004 Saksassa. Sirutettu keväällä 2005. Mimin emo on jack-russelinterrieri ja isä mahdol-lisesti sheltti (eläinlääkärin arvio). Ruumiinrakenteeltaan Mimi on russelimainen, vaikkakin pitkäjalkainen, säkäkorkeus on runsas 40 cm. Väritys antaa viitteitä colliemaisuuteen (pel-kästään valokuvia katsoneet ovat luulleet Mimiä lyhytkarvaiseksi collieksi), koko ja kiltti luonne shelttiin, energisyys, puuhakkuus ja into tehdä asioita yhdessä, ovat ilmeisesti äidin perintöä.

Mimi on melko rauhallinen tapaus, vaikka kulkeekin aina varjona perässä. Jos menen keittiöön, ja vaikka olisi kuinka hyvän paikan itselleen saanut tätä ennen tehtyä, niin kyllä vaan perässä lähtee. Haluaa aina olla siellä, missä ihmisetkin ovat.

Mimi on steriloitu keväällä 2006.

Lempinimet

Lempinimiäkin Mimille on siunaantunut. Mm. Mimmi, Mimmuli, Mömmyli, Mössö ja lisäksi kun tykkää pusuttelusta: Lutku, Liplappi, Löppyli, Löpsä, Luppa ja Luppa-luppa. Näitä tosin tuntuu tulevan aina tilanteen mukaan lisää. Esimerkiksi väsyneenä Höppö-löppö ja uniluuta...

Mimi tykkää

Mimi nauttii kaiken uuden oppimisesta ja oppii nopeasti uusia juttuja. Ollaankin huomattu, että jollei päästä tekemään normaaleja lenkkejä, niin kyllä alkaa olla sisällä vähän ylienergisessä tilassa. Purkaa sen yleensä toisten lemmikkien kanssa ylenmääräiseen riehuntaan - jota pyritään pitämään aisoissa sisätiloissa. Temputtelut ja vastaavat pikku harjoitukset ovat hyvä keino "rasittaa" koiraa ja onhan se hauskaa yhdessä puuhaamista myös. Mimi ei ole koskaan tehnyt mitään pahojaan. Siis ei ole syönyt kenkiä, vaatteita, huonekaluja tai johtoja (näitä viimeisiä tuntuu tulevan aikaamyöten vaan koko ajan lisää...). Mutta saatavilla on kyllä aina luvallista pureskeltavaa. Olemme säästäneet kaikki luut ja herkkutikut, mitä Mimi ei heti ole syönyt loppuun ja säilytämme niitä siihen tarkoitetussa korissa, josta taas voi koiruudet niitä itse hakea sopivan paikan tullen. Mimillä on myös muutama oma lelu, jota saa itsekseen hakea ja sitten muutama, joiden kanssa leikitään vain valvotusti. Nämä viimeksikin mainitut ovat kyllä koiran ulottuvilla, muttei koskaan ole niitä luvatta ottanut.

Mimi haluaisi myös kovasti ilmaista itseään haukkumalla, mutta muu lauma ei tästä oikein pidä ja nyt neitokainen haukkuukin aika vähän. Joskus kuitenkin innostuu ja jos emäntä oikein tunteella käskee, että "hiljaa!", niin haukkuu sitten kuono kiinni. Hmph! Minkäs sitä koira luonteelleen voi? Käytännössä haukkuu, kun kuulee, että joku tulee pihaan tai sisään. Mutta ei rätkytä jatkuvalla syötöllä. Haukkuu helposti myös, jos lenkillä näkee jonkin kaverin kulkevan kauempana ("hei, mitä te siellä ootte - mä oon täällä!") ja joskus, kun mopo ajaa Mimmulin mielestä liian läheltä meitä. Muutoin on alkanut jo jättää haukkumatta muut kävelevät ja juoksevat ihmiset sekä polkupyöräilijät. Autoja Mimi ei ole koskaan haukkunutkaan.

Leikeistä kivoin Mimin mielestä on jalkapallon kuljettaminen edestakaisin pihaa, myös vetoleikeistä tai pallon kiinni ottamisesta neiti tykkää. Koiruus pitää myös kavereiden kanssa peuhaamisesta, on kaverit sitten ihmisiä tai eläimiä, aikuisia tai lapsia.

Mimi on tosi hellyydenkipeä pusuttaja ja sylikoira. Välillä luppailemassa rasittavuuteenkin asti, mutta aina ystävällisessä hengessä. Pennusta asti Mimin kanssa on ollut helppo käydä kyläilemässäkin, kun tietää, että se hyvin viihtyy sylissä, niin ei tarvitse välttämättä juoksennella lainkaan lattioilla, jollemme halua. Mimin lempiasento on käpertyneenä ihmisen viereen tai jalkojen päälle, kun katsellaan televisiota.

Vielä ei ole tullut koiruutta, kissaa tai ihmistä vastaan (mörköiän jälkeen), mitä Mimi ei olisi hyväksynyt. Ärisee ja murahtaa kyllä, jos joku joskus tunkeutuu liian läheiseksi (kuten naisenkipeä koira, joka olisi koko ajan haistelemassa Mimin peppupuolta tai pentu, joka innoissaan ja energisyydessään vetää jo vertoja Mimmulin sietokyvylle), mutta siihen se sitten jää. Normaalia koiran elekieltä, että nyt riittää, mene pois.

Mimi ei niin tykkää

Kärpäset Mimiä haittaavat, jos niitä ympärillä pyörii, ja niin hän syöksyykin pyydystämään ne pois lentelemästä. Tosin ei aina saa niitä kiinni, mutta senverran herkkä on hipiältään, että pienikin tuulenvire kärpästen jälkeen saa koiruuden tosi tarkkaavaiseksi lentävien ötököitten varalta. Kastumisesta Mimi ei myöskään tykkää lainkaan. Viimeiseen asti välttelee märkään maahan astumista, märällä nurmella olemisesta ei pidä ollenkaan. Vesisateessa mieluiten olisi vain sisällä ja odottaisi päivän kirkastumista...