Lemmikit

* Kuulumiset * Kuvia * Videoita * Hauskaa * Yleistä koirista * Yleistä kissoista *
* Jäsenyytemme * Muistoissa * Kaverit * Muuta *

LEMMIKKIKUULUMISET

Uusimpia kuulumisiamme löytyy blogista

Keskiviikko 2.1.2008

Minäkö nukkuisin hassuissa asennoissa, miten niin? Täytyyhän sitä osata olla rennosti kaikenlaisissa asennoissa - ja välillä paikoissakin. Joskus voi löytyä vaikkapa sopiva laatikontapainenkin, mihin pitää sitten tietysti mahtua. Miten se onnistuisi, jollei koskaan harjoittele? Minua ei ainakaan voi syyttää harjoituksen puutteesta! Mielikuvaharjoittelulla se tulee onnistumaan - takuuvarmana!

Ja kuinkas ollakaan selkäni on tehty taipuisaksi ja mutkia kestämään. Mitä siitä, että harvat muut kisut nukkuvat samalla tavalla. Eihän meidän onneksi tarvitse mitään klooneja ollakaan. Jotain eroa siihen, että ulkokuosini on melkoisen matkittu muiden kissojen toimesta...

Tiistai 28.8.2007

Jaa, että minäkö muka mölyapina? Minähän vain kauniisti hyrisen ja kiehnäilen, niin että olisin mahdollisimman houkutteleva - esimerkiksi Kissin mielestä. Niin, no, kelpaahan se Mimikin. Mustis nyt ei mitään ymmärrä, sen voi sujuvasti ohittaa. Pihallakin tuossa terassilla oltiin ja siellä oli niin paljon muuta mielenkiintoista ja auringosta nauttimista, ettei houkuttelut muistunut pieneen mielenkään. Mikä vähän näin jälkikäteen harmittaa. Siellähän olisi voinut olla vaikka ketä kuulemassa sulosointujani. Siksi olenkin nyt myöhemmin yrittänyt päästä terassille mouruttelemaan, mutta kyllä täällä vain porukka osaavat olla niin tarkkoina, etten ole edes lähelle päässyt. Miksi ne laittoivat terassille sellaiset ovet, missä on ikkunat? Nythän en pääse piilossa livahtamaan lainkaan... Kiusaa tekevät pienelle herttaiselle kisumisulle.

Lauantai 7.7.2007

Kattokaa kaikki! Mulla on ihan ikioma paita! Ei tarvitse enää Mimin paitoja lainata - ne olivatkin IHAN liian isoja mulle. Tämän kanssa kelpaa sitten rapakeleilläkin käydä lenkeillä ilman, että rintamus ja vatsanalunen likaantuvat. Kyllä on hienoa! Olin kyllä otettu, kun pääsin taas tämän ansiosta linssiluteeksi myös. Mä kyllä sain tän jo vähän aikaa sitten, mutta emännän laiskuuden (toimii kirjurina) takia tämä viesti nyt vähän myöhästyi. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikös vaan! Iloista kesänjatkoa! T. Kissi

Lauantai 16.6.2007

Se on nyt niin, että minulle ei mitään pantoja ja pompuloita tukkaan laiteta, vaan mä saan nirhittyä nykyään itse tukkani lyhyeksi. Kissojen raapimispuu on mitä parhain parturointiväline!

Ajatelkaa, olen tämän keksinyt aivan itse! Minä en välitä, vaikka emäntä surkuttelee, mitä tuomarit moisesta asiasta näyttelyissä tuumaa, enkä sitäkään, mitä turkkini muuten siitä kenties tykkää - tai ei tykkää. Eihän se oikeastaan ole kenenkään muun asia kuin mun! T. Kissi "the rokkitukka"

Maanantai 21.5.2007

Toi Kissi ku matkailee ympäri Suomea näyttelyissä, niin mun täytyy ottaa tää kotihommani - vahtiminen - sitten käsittelyyn uusin voimin. Onneksi mulle on laitettu pehmeä alusta istuimeksi tähän näköalapaikalle, niin ei peppu puudu tässä tarkkaillessa tielläkulkijoita. Pelottavan monet näistä kulkijoista katsovat tänne päin, eikä saisi - sehän tarkoittaa sitä, että ne voivat vaikka olla tännepäin myös tulossa...

En kyllä ymmärrä mitä tuo emäntä tuossa oikein hihittelee, kait sitä saa rennosti ottaa tälleen, kun ei kerran ketään edes missään näy? Ihmetteleepi, Mimi

Keskiviikko 16.5.2007

Hei, mä oon possu, kattokaa ny! Mä löysin possunherkkuuki tuolta tienvarresta. En kyllä yhtään ymmärtänyt, että miksi emäntä hermostu ja rupes mulle huutaan "IRTI!", just ku olin yhden purasun saanut. Ja kuului oikein ihana ruksauskin suusta - senhän se emäntä tietty kuuli. No, tottelevainen kun olen ja noin painokkaasti käsky tuli, niin sylkäisin herkun pois suusta. Emäntä pisti miltei nokkansa kiinni tähän, ennenku sitten naurahti ja anto mun syödä sen loppuun. Tiesinhän minä, että noin käy, niin ei mulla ollut hätäpäivää odottaessa. En ole meinaan ennen nähnytkään sellaisia etanoita, joilla on kuoret! Ja kuinka hyviä ne ovat!

Yritin näyttää Kissillekin, mistä niitä saa, mutta ei sitä kiinnostanut yhtään. Se haisteli vaan jotain ruohotupsuja, missä oli naapurin koirien terveisiä. Kyllä minusta vaan nuo ylimääräiset namitteluhetket ovat paljon parempia kuin moiset hajut! Totisesti. T. Mimi

Keskiviikko 9.5.2007

Kattokaa kaik, mikä mul o! Ihan uusi lelu - ja isokin vielä! Tätä on kiva pyörittää lattialla ja vahtia, ettei muut saa sitä käsiinsä. Mimikin pysyy kauempana, kun haluan tällä leikkiä. Sitä voi pureskellakin vähän, mutta emäntä kovasti tarkkaan katselee, ettei tule repimisinto heti päälle. Pois se minusta! Nyt nautitaan pehmoisista leikeistä, mutta tätä ei oteta Mimin kanssa repimisleikkeihin, en raaski, tämähän sopii mun imagoon, yhtä pehmeitäkin kun ollaan.

Piti kyllä heti käydä kurkkimassa kaikki kauppakassit, jos siellä olisi vaikka ollut näitä lisää! Leluja ei ole koskaan liikaa, uskokaa pois! Puuhakasta kevättä kaikille! T. Kissi

Sunnuntai 15.4.2007

Nii, että ku olen puoliksi kissa, niin täytyyhän mun istua tuolin nojilla. Miksen ole tätä ennen tajunnut? Täältähän näkee paremmin sekä huoneeseen että pihalle (aina silloin kun sieltä ei tuijota oma pärstä vastaan, niinku pimeellä pakkaa tekemään). Mitä nyt välillä mun on kissoja käytettävä vastapainona, kun nämä nojatuolit on sellaisia häilyväisiä, että voivat välillä meinata kellahtaa kumoon, jos vauhdilla paikalle ryykäisen, eikä ole ketään toisella laidalla... Olisivat nyt valmistajat tällaista pientä nojaistujaa ajatelleet vähän ja rakentaneet sellaista kalustetta, mikä ei pienestä hetkahda mihinkään suuntaan! Olisi pitänyt! Terveisin, Mimi

Maanantai 5.3.2007

Mitä ihmettä ja kummasteltavaa siinä muka on, että olen itselleni hyvän paikan likavaatekorista löytänyt? Sopiva kolo, lämmintä ja pehmeä alusta. Emäntä ei tahtonut ensin edes löytää minua, kun kulki vain ohi, mutten malttanut olla tervehtimättä, kun kerran niin liki kulki. Luuli varmaan harhoja ensin kuulleensa. Eikös tuossa korin kannen päällä ole reikä juuri sitä varten, että siinä on kissan mentävä aukko? Täytyy kyllä vähän laittaa viestiä valmistajalle, että se voisi kyllä olla vähän suurempikin - alkaa paikat ottamaan reunoihin kiinni tästä kulkiessa. Vihjeen antaapi Mustis.

Torstai 1.3.2007

Mulle on ruvettu nauramaan, kun huolehdin siitä, että taatusti saan oman osuuteni aterioista. Susu ei tahdo antaa tietä, niin olen sitten oppinut käyttämään tassujani niin, että siirrän ruokakupin Susun alta pois. Näin saan ihan rahassa aina hetken syödä, kunnes Susu taas tunkee päänsä eteen. No, kun saan suuni taas tyhjäksi, otan tassuni jälleen käyttöön. Mitäs kumman hauskaa tässä sitten on? Emäntä otti tästä videotakin - häiritsi ruokarauhaamme siis! - ja se näkyy täällä, jos kukakin nyt tällaista haluaa ees nähdä. Täytyyhän sitä kissan syödä, hyvänen aika! T. Mustis.

Keskiviikko 14.2.2007

Hei, nyt minusta on tulossa nainen! Näin mulle kerrottiin jostain "juoksemisista", kun itsekin ihmettelin omia tuntemuksiani ja valumistani. Hajut ovat aivan valtavan hyviä joka paikassa ja kaikki liikkuva kiinnostaa tosi paljon. Muka näenkin paremmin kuin aiemmin - emäntä ainakin jotain tällaista höpisi. Pitänee sinänsä paikkansa, että nyt tarkkailen ympäristöäni ihan eri tavalla kuin ennen. Siellä voisi vaikka jossain seuraavan kulman takana taikka aitauksen toisella puolen olla joku tosi komea urho, enkä halua, että mikään "makupala" pääsisi minulta huomaamatta. Emäntä suojasi sohvat ja nojatuolit sekä sängynpäällisenkin, vaikka enhän minä niissä pahemmin ole viihtynyt ennenkään - lattialla on mukavan vilpoista - kuka sitä nyt itseään ihan hikiseksi haluaisi? Varsinkaan nyt, kun pitäisi olla kauniina kosiskelijoita varten. Rakkain Ystävänpäiväterveisin, Kissi.

Maanantai 5.2.2007

Sainpa emännälle ylimääräistä yllättävää (yllätin siis itsenikin!) puuhaa tässä aamusella, kun aamulenkin (hölkättiin oikein) jälkeen söin ruokani ahmimalla, kun oli niin iso nälkä - ja puklasin sen sitten vähän ajan päästä tyhjän kipon viereen lattialle. Ei tässä vielä mitään, näin on käynyt välillä ennenkin, ja emäntä vaan siivoaa lattian puhtaaksi. Nyt minulle tulikin joku kumma tarve mennä KIERISKELEEMÄÄN siihen puklaan ?!?!?!?!?!? Ehdin molemmat korvat, pään sivut siihen saada, ennenku emäntä ehti hätiin. Voi, kun oli kivaa, niin kauan kuin sitä kesti! En itsekään kyllä oikein ymmärtänyt, miksi niin tein, kun minulla ei ole pätkääkään riistaviettiä, että omaa hajuani pitäisi piilottaa... No, suihkureissuhan siitä seurauksena siis föönauksineen tuli näin extempore. Nyt on taas puhdas olo. Piti tämäkin nyt kokeilla!

Iloista ja yllätyksellistä viikkoa kaikille! T. Kissi

Perjantai 26.1.2007

Lunta! Pitkästä aikaa! Sitä meinaan mentiin pihaa ympäri kuin ei olis lunta nähty ikinä. Ihanaa tämä puuterilumi, kun sinne voi vaikka kaivautua. Ja kuinka mukavasti tuo pölisee juostessa. Lisää vain tällaisia päiviä! T. Mimi ja Kissi

Lauantai 30.12.2006

Mitä ihmeen ääniä kuuluu nykyään joka paikasta? Niitähän täytyy tietysti haukkua, kun muut eivät tunnu olevan millänsäkään. Mimikin näyttää jo siltä, että MINÄ olen seonnut, vaikka muuthan ne eivät huomaa, mitä maailmassa tapahtuu. Yläkerrassa ollessa kuuluu alakerrasta outoja ääniä, vähintään niille pitää murista. Alakerrassa ollessa kuuluu taas yläkerrasta outouksia. En voi käsittää. Ulkonakin kuuluu pusikoista outoja ääniä ja vähintään siellä on joku susi meitä vaanimassa - eikä emäntä ja Mimi tajua mitään! Ne vaan käpöttelee muina miehinä eikä huomioi ilmoitustani lainkaan. On se kumma - kuinka outoja he ovat. Ihmetteleepi, Kissi

Keskiviikko 13.12.2006

Mäpä tyttö onnistuin tänään juksaamaan Kissiä ihan niinku mennen tullen! Oon sit fiksu! Emäntä anto meille sellaset isot nahkarullat temputtelupalkkioks ja jotenkin se Kissin saama vaan oli PAAAALjon paremman makuinen, kun se, minkä mä sain. No, kepluttelin pari kertaa itelleni sen Kissin pötkylän ihan vain "unohtamalla" itse järsiä omaani ja sain Kissin peuhaamaan kanssani. Sitten pääsin vähän nirhiin herkkua jonkin aikaa. Mut jotenkin sitten taas harhauduin itse jossain välissä muuanne ja niin Kissi vaan tuli ja otti MUN herkun, siis sen paremman pötkön itelleen ja vei sen yläkertaan. No, ei siinä mitään, minä ihan vaivihkaa hiivin yläkertaan myös. Istuin muina miehinä pötköä nakertavan Kissin vieressä ja sitten alkoi teatteri. Kuulkaa, minä olen taitava tässä! Räkytin kuin hullu ja ryntäsin isolla kiireellä alakertaan ulko-ovelle, enkä vilkassutkaan taakseni. Kissihän tuli räyhään mukaan, unohti herkkupötkelönsä ja tuli perässäni alakertaan ovelle räyhäämään. Minä siitä sitten kipaisin vauhdilla takaisin yläkertaan, omin keskelle lattiaa unohtuneen herkkupötkön ja menin sitä mutustelemaan syrjemmälle. Kissi ehti vähän aikaa räkyttää alakerrassa, ennenkuin tajus, ettei sieltä oikeesti ole kukaan tulossa. Kipitti sitten nolona yläkertaan ja tuli tuijottelemaan mun mutustelemaani pötkelöä ja tuhisi-puhisi harmissaan, kunnes päätti luovuttaa ja mennä syömään sitä toista isompaa pötköä. Ja oli muuten HYVÄÄ! T. Mimi

Keskiviikko 6.12.2006

Taas kaikki hauska kielletään! Epäreiluu! Ihan rauhassa leikin vesileikkejä koirien juomakepulla alakerrassa, kun emäntä ryykää kiireellä yläkerrasta alas ja huutaa isoon ääneen jo tullessaan, että "mitä se Mustis taas tekee?!". Mistä kummasta se tiesi, että tuo vedenlutrausääni oli mun aiheuttama? Enkä mä ollut kuin ihan vähän märkä etumuksesta - tai no, tassut olivat kyllä aika litinä - tuon jälkeen, mutta lattia kieltämättä "vähän" lainehti. Hyvähän se on lattioita pestä välillä! Ja sitten emäntä vielä huiskutti mut pois, kun yritin kuivatuksessa auttaa. En muka olis saanut samasta rätistä pitää kiinni. Mutku ei se antanu mulle omaa!? Nii, ja miks noitten koirien vesikeppu sitten on lattialla, jollei siihen saa koskea? Ihmetteleepi Mustis

Keskiviikko 8.11.2006

Mä sitten päätin, että olen iso tyttö jo, eikä mulle mitään kolme kertaa päivässä enää ruokaa anneta. Ihan turhanpäivästä jatkuvaa syömistä! Emäntähän se tuossa ensin yritteli vahtia, että ruoka ei mene parempiin poskiin, kun mulla ei ollut yhtään mielenkiintoa syömiseen - ei vaikka välillä lykkäs ruokakepun ääreen nokka keppuun asti. Ehei! Kyllä se kaksi kertaa päivässä riittää - illalla enää mitään ruokahetkiä tarvita.

Niin, ellei sitten ole jotain extra spesiaalia herkkua! Sitä voisin kyllä ottaa, emäntä vaan ei näitä ole suuhun lykkimässä kuin jonkin aherruksen jälkeen. Aina sekin on jotain vaatimassa, huomaan ma! Vaikka ei oikeastaan harmita yhtään, kivaahan se on puuhailla kaikenlaista yhdessä! Iloista alkutalvea kaikille! T. Kissi

Keskiviikko 8.11.2006

Meikämannesta meinas tulla rukkaset! Ihan totta! Ihan vähän vain rapsuttelin kattomateriaalia rappusten välistä ja ihan meinas ihmisväki silmille käydä. Kerrankin keksin jotain erittäin jännää ja mukavaa, kivaa ääntä, mukavaa leijailevaa tiputettavaa - ja sitten sekin mennään kieltämään. Mitä sen nyt on väliä, jos jotain katossa olevaa vähän repisikin, kun eihän siellä kukaan ole, eikä sitä kukaan ees huomaa...

Kattokaahan nyt, eihän tuo ole mitenkään häiritsevää. Itse asiassa ihan piristävä yksityiskohta sisustuksellisesti vanhassa talossa. Muutoinkin ihan liian uutta tavaraa näin vanhaan taloon tuollainen kattomateriaali, eivätkä nuo kaksijalkaiset ole ees tätä vielä huomanneet... Kummallista väkeä! Oikein iloista talvenalkua kuitenski kaikille! T. Mustis

Sunnuntai 29.10.2006

Nyt se emäntä sitten löysi sen. Nimittäin patjankaivajaiseni. En kyllä ymmärrä, että mistä se heti tiesi, että se olin minä, joka tämän takana oli? Mitä nyt olen ihan vain muutamia kertoja kuljeskellut ympäri kämppää tuon boxipatja suussa, kun yritin löytää sille sopivampaa paikkaa. Kaikkihan tietävät, että boxissa on pehmeä alusta, niin ei se ole kiva antaa tuota patjaa muiden käyttöön. Se on mun! Ja kyllä oli työtä, kun piti yrittää saada sitä patjaa ulos boxista pienestä häkkireijästä, kun joku oli laittanut sen oven kiinni. Mitä kumman hyötyä on boxista, jonne ei edes pääse? Ihmettelee, Susu

Lauantai 28.10.2006

Löysin ihan mahottoman kivan paikan takkapuupinosta itelleni. Sieltä näkee koko olohuoneeseen, sinne eivät koiratkaan pääse - eikä mahdu muuten Susukaan. Saan olla ihan omassa rauhassani. Tai siis niin kauan, kunnes muut velvollisuudet taas minua kutsuvat. Aivan upea paikka lämpimän takan vieressä! Näin tuulisen yön jälkeen.

Olen tässä myös ihmetellyt emännän touhuja, kun on koko ajan vain harjailemassa ja pörröttelemässä Kissin turkkia, vaikka MINÄ menen vierellä ja teen tunkua, että MUN vuoro välillä. No, kyllähän se sitten jonkin piikkisen kapulan kanssa on turkkiani vedellytkin, mutta en kyllä oikeasti tajua, mitä sillä tekee? Sen kanssa ei anneta leikkiä, se haisee Kissille - no, vähän Mimille ja Susullekin - eikä sitä kannata pistää suuhun (piti sitäkin vähän kokeilla). Miten nuot muut aina tuntuvat olevan jonossa, kun emäntä tuon härvelin esiin ottaa, en ymmärrä. Terkuin, Mustis

Sunnuntai 22.10.2006

Tämä aamu ei kyllä ollut kaikkein hauskinta. Tekemistä löysin, mutta aina ne jostain syystä keskeytettiin. Ensiksi löysin kivat kuulokkeet keittiön pöydältä ja sain ne tippumaan pöydältäkin. Joku vain ei ollut irrottanut tätä vempainta koneesta. Mun piti sitten hoitaa sekin homma. Emäntä oli kyllä vähän oudon näköinen, kun keräsi kuulokkeet (sen mitä oli vielä jäljellä) multa pois ja motkotti jotain mennessään. Sitten keksin kiipustaa hyllylle, minne mun tielle oli ympätty kaikenlaista tavaraa ja niitä sitten kolisi iso liuta ja isolla kolinalla tietysti alas. Siitäkin minä sain jostain syystä hatkat hyllyltä - juuri kun oli saanut mukavasti sinne tilaa. Höh! Seuraava kiva leikki oli pistää palasiksi tuo muka Kissiä varten lattialla oleva paperi pieneksi silpuksi. Siitä tuli tosi kiva ääni ja palasia oli kiva pyydystellä. No, eikös tuo emäntä siitäkin sitten minulle motkottanut, kun lenkiltä tullessaan oli kämppä täynnä paperisilppua. Minä vain sisustin asunnon kissaystävälliseksi - ja näytti se kyllä Kissikin olevan innoissaan silppuajatuksesta! Sitkeästi se emäntä vain jäljelläolevat paperit ja silput sitten kasasi ja takkaan lykkäs - ja vahtii nyt, etten pääse uutta silputusta tekemään heti perään... Eikä aamu ole vielä pitkällä, niin ehdin hyvin vielä keksiä tänään vaikka mitä! =o) T. Mustis

Maanantai 16.10.2006

Tänään alkoi uusi harrastukseni, tokoagi! Oli se jännää, kun mentiin ihan uuteen paikkaan, uusia ihmisiä ja koiriakin tuli tavattua. Toiset näistä innoissaan haukkuilivat ja murisivatkin, mutta minulla ei ollut mitään hätää, joten ei tarvinnut äännellä yhtään. Sain massun täyteen herkkuja, kun osasin kaikki hommat niin hyvin. Ei tarvinnut paljon tehdä, että jutun juoni selvis mulle. Samoin katsoin tarkkaan, etten kovin kauas emännästä vain "lipsahtanut", vaikka vähän sellaista meininkiä näytti hänellä olevankin. Se kolmen metrin "liina" (eli kaksi remmiä lukittuna yhteen) oli aivan liian pitkä, kun se meni jatkuvasti tassujeni kanssa sekaisin. Mutta kivaa oli silti! Emäntäkin hassutteli vaikka miten; erilaisia ääniä päästelemällä, hyppimällä ja pomppimalla, kyykkimälläkin. Ja aina sain katsekontaktista palkkaa. Nam! Viikon päästä uudet treffit!

Muutoinkin on alkanut arki sujua melkoisen hienosti, mutta tuo kummastuttaa, että miksi ihmeessä nuo paperit pitää vaihtaa juuri, kun olen siihen hajuni saanut. Ja kun pääsen tiristämään uudet tipat puhtaalle paperille, emäntä vie nekin. On se kumma. Syksyn terkuin, Kissi

Sunnuntai 10.9.2006

Hei kaikki! Mä oon TAAS kasvanu! Pääsen jo ihan itse sängylle hyppäämään - ja sieltä alaskin. Nyt voin nautiskella enemmän torkuista Mimin vieressä. Mimi kun kummana vilukissana ei pahemmin torkkuile lattialla, vaikka mulle se sopisi kyllä. No, ehkä mulla on tuota turkkiakin "vähän" enemmän...

Mulle ollaan myös etsimässä sopivaa pentukurssia tai jotain, missä mä pääsen harjoitteleen toisten koirien kanssa käyttäytymistä. Siis lähinnä sitä, ettei kaikista koirista kuulu edes välittää. Täällä kun ei pahemmin noita vastaantulijoita ole. Terkuin, Kissi

Lauantai 19.7.2006

Hei - mä oon kasvanu! Tuossa huomattiin, kun ennen olen mahtunut ulkoa sisälle tullessamme (emäntä kantaa mut ylimmälle askelmalle) ulko-oven alta pujahtamaan - nyt meinasin jäädä jumiin, kun väkisin yritin sieltä päästä. Onneksi emäntä tuli väliin ja näytti, että sen oven voi ihan kiertääkin. =o) Loppukesän terkuin, Kissi








Lauantai 12.8.2006

Huh-huh! Kuumaa on ollut. Hienoa on ollut saada uusia kavereita, oppia uusia asioita, mutta vaikka kuinka yritän, niin silmät painuvat väkisin kiinni - leikkituokiot Mustiksen kanssa ovat kaikkein kivointa. Mimi ei oikein ymmärrä leikkiinkutsuani - ärisemistäni. Nukkumistuokiotkin keskeytyvät välillä vain uuden, viileämmän paikan etsimiseen. Kyllä sitä jo vähän saisi viileämpiä ilmoja tulla! T. Kissi



Tiistai 18.7.2006

Onpa ollut jännää tutkia uusia paikkoja ja saada uusia tuttavuuksia - ja kivoja leluja! Ikävä vanhaan kotiin ei ole ollut lainkaan, vaikka siellä vähän pelkäsivät, että miten ikävissäni itken. On ollut niin paljon puuhaa, että leikkien, syömisten ja vessailujen jälkeen on tullut äkkiä väsy ja sitten minun on annettu rauhassa nukkua.

Vaikka perheessä on lemmikkejäkin, ne ovat jättäneet minut aina rauhaan, kun olen halunnut. En ole näitä varonut mitenkään, liikun niin hiljaa tai nopeasti kuin haluttaa ja leikin siinä kohtaa, missä leikin paikka on. Pihalle en tosin ole päässyt vielä tutustumaan, mutta kuulemma pääsen, kun sen aika on. Sisätiloissa on vähäksi aikaa tarpeeksi. Oikein puuhakasta kesän jatkoa kaikille! T. Mustis

Sunnuntai 9.7.2006

Edelleen ollut hurjan lämmintä. Nukkumapaikkaa pitää vähän väliä vaihdella, että pääsee edes vähän viileämpään. Satoikin yöllä, mutta silti oli aamulla jo seitsemän aikaan lämmintä ulkona. Lohdutukseksi sainkin uuden lelun. Se on kiva, kissanminttutyyny! Jopa Mimi ihmettelee sitä, vaikkei leikikään sen kanssa. Kantelen sitä välillä nukkumapaikasta toiseen, että pidän sen vierelläni ja välillä kihnuttelen itseäni sitä vasten. Aijai, kun se on hieno! Emäntä otti tästä videonkin ja se löytyy täältä. Nyt on muutakin tekemistä kuin pukkailla itseäni Mimin leluihin ja luuherkkuihin, mitkä lelukorista törröttää. Tuoksuvaa kesää kaikille! T. Susu

Sunnuntai 2.7.2006

On se niin kuuma! Kyllä mä lämpimästä tykkään, mutta hei - liika on liikaa! Eipä pahemmin ole huvittanut peuhaulla Miminkään kanssa, kun on ihan naatti olo koko ajan. Nella-pinseri -kamukin kävi tänään, mutta ei energia riittänyt pahemmin tervehtimistä pitemmälle. Pitäisikö muuttaa jääkaappiin? Viileämpiä ilmoja odotellen, Susu


En mä niin paljon mistään kylmästä ja märästäkään tykkää, mutta tän kuumuuden kanssa on nyt ruvettu meneen överiksi! Emännän perässä kun kulkee, niin juuri ehtii lattialle viileämpään löhähtää, niin johan se taas siirtyy olohuoneen puolelle - ja pitää lähteä taas perään. Onhan se nauranut näitä mun temppujuttujakin, kun niitä NIIN mielelläni teen, mutta nyt ei oikein ole voimia. Hännän jaksan pitää toiminnassa, mutta muutoin toimin kuin hidastetussa filmissä, kuulemma. Ei maha mitään. Kun ei jaksa, ei jaksa! Helleterkuin, Mimi

Sunnuntai 15.5.2006

Kääk! Emäntä tuossa tuskailee, kun mulla on mukamas joku patti poskessa. Tullut ihan äkkiä. Se ei satu, eikä tunnu mitenkään, mutta ihan selkeä se on. Ehkä liittyy tuohon kyynelkanavaan, mikä kiinnitettiin vilkkuluomileikkauksen yhteydessä poskiluuhun. Ei auta - taas on käynti eläinlääkärissä edessä! Ei se emäntä näistä laista, vaikka kuinka yrittäisin rauhoitella... Täytyy vain toivoa, ettei enää olisi leikkausta edessä, mutta pahalta näyttää. En lainkaan niistä perustaisi. Terkuin Mimi

Sunnuntai 30.4.2006

Mitähän tuo emäntä oikein tarkoittaa, kun aina tyrkkii minua hämähäkkejä kohti? Tuossahan se hämyri meni pitkin lattioita ja tein työtä käskettyä. Haistelin ensin ja siitähän se örkki liikkeelle lähti. Mutta voi kuinka iljettävä se oli, kun tassullani sitä koskin. Hyi olkoon! Antaa olla vaan mun puolesta! No, onhan se ihan kivan näköinen köpöttelijä, kun tassulla sen liikkeelle saa, mutta tassutan kyllä siihen örkin viereen vaan... Hämähäkkejä, Yäk! Pyydystäköön itse, jos haluaa... Terkuin Susu