Kyösti

* Tietoa * Horoskooppi * Terveys *

Terveys

PISSIMISONGELMA

Sisälle merkkailun (mitä "hoidettiin" poikapöksyjen pitämisellä sisätiloissa) vuoksi tehtiin alkuun erinäisiä toimenpiteitä. Vaiva on tutkittu eläinlääkärillä, eikä varsinaisia rakenteellisia ongelmia ole, ei virtsakiviä eikä tulehdusta. Erinäisin komennustoiminnoin (eri ongelmakoirakouluttajien ohjeilla) yritettiin myös ratkoa ongelmaa, mutta Kyösti otti kiellot liittyväksi paikkaan, eikä tekemiseensä. Kun on 4,5 vuotta saanut "toteuttaa itseään", ei enää uhraa asialle ajatustakaan, niin on aika vaikea mennä sitä toimintoa enää muuttamaan. En halua kuitenkaan, että koirille tulee kotona jotain paikkoja, joihin liittävät pelkoja, kun kotona pitää pystyä olemaan rentona ja pelkäämättä.

EPILEPTISET KOHTAUKSET

Kyösti sai 23.4.2009 pienen epileptisen kohtauksen. Oltiin tehty koirien kanssa pitkä lenkki ja ruokailun jälkeen huomasin, että Kyösti kulki jotenkin normaalista poikkeavalla tavalla keittiön ja eteisen väliä. Kutsuin Kyöstin luokse ja sieltä tämä kipitteli, mutta piteli vuorotellen molempia takajalkojaan nostaen, niinkuin merkkaillessa urokset pitävät tapana samalla. Ihan epänormaalia.

Melkein samantein Kyösti sitten jo yritti väkisin tunkea itseään sohvan alle, jonne ei siis millään mahdu. Siihen oli puututtava, ettei toinen loukkaa itseään ja samassa Kyösti muksahtikin kumoon, kun takajalat pettivät, vaikka yritti kovasti etutassuillaan vielä pysyä pystyssä. Silmät pyörivät päässä villisti ja nestettä valui niin kirsusta kuin suustakin, vaikkei mitään vaahtoa kuitenkaan. Sitten alkoi ensin oikea takajalka ja hetimiten perässä vasenkin vispaamaan ja kieli oli niin pitkällä, etten keksinyt muuta hampaiden väliin kun oman käden, ettei pure kieltään poikki. Suusta tuli vähän vaahtoa, tai ilmakuplia tai sellaisia ja tuo kouristus kesti noin kymmenisen sekuntia. Koko juttu noin viisi minuuttia.

Poissaoleva Kyösti oli myös vähän aikaa kohtauksen jälkeen, jonka käytin turkin harjaamiseen, kun muut koirat olivat tietysti myös kovasti kiinnostuneita moisesta oudosta tapahtumasta ja yritin vain pitää tilannetta mahdollisimman normaalina ja antaa Kyöstille aikaa palautua.

Käytiin vielä pieni lenkki Kyöstin kanssa ulkona, että sai pissiä vapaasti ja kyllä olikin poikapöksyt täynnä pissiä. Sen jälkeen on poika ollut taas ihan normaali.

Seurata täytyy - ja toivotaan, ettei uusia kohtauksia enää tulisi!

27.8.2009 iltapäivälenkin jälkeen, mikä sujui ihan normaalisti ja viimeinen merkkauspisukin tuli hoidettua juhannusruusupuskaan, mikä on melkein ovemme vieressä, Kyösti alkoi kuolaamaan ja tutisi seistessään kuistilla, kun otin remmejä koirilta pois. Yritin kutsua Kyöstiä, koskettelin ja höpöttelin, mutta niin vaan silti meni pojalta jalat alta. Mitään kouristelua ei ollut. Laitoin muut koirat sisälle ja jäin Kyöstin kanssa kuistille hetkeksi. Kuola oli paksua vaahtoa ja sitä kertyi melkoisesti lattialle, mutta kohta Kyösti jo nosti itsensä ylös ja odotteli myös sisälle pääsyä. Koko juttuun meni ehkä parisen minuuttia, eikä jälkeenpäin tullut mitään poissaolevaa tuntua. Ruokakin maistui ja ovella oltiin vieraita vastassa yhdessä muiden koirien kanssa niinkuin ennenkin. Lenkki ei ollut mitenkään rankka eikä pitkä, että rasituksesta ei ainakaan ollut nyt kyse. Lääkäri oli sitä mieltä, että seurataan paheneeko tai tiheneekö kohtaukset ja jos, niin ryhdytään sitten toimenpiteisiin. Kohtauksia voi tulla joskus ihan jonkun tulehduksenkin takia, ja silloin ne eivät toistu, kasvaimen tai muun fyysisen ongelman takia kohtaukset taas tihenevät ja pahenevat. Lääkitys otetaan mukaan kokeellisesti, jos näyttää pahalta, tai käydään Aisti-klinikalla hakemassa tarkempaa diagnoosia.

Yleisesti kohtauksia eri voimakkuuksin on tullut hajanaisesti noin pari kertaa vuodessa. Yleensä jonkun todella jännittävän tapahtuman tai pitemmän lenkin jälkeen, kun on päässyt täysin taas rentoutumaan. Osaksi huomattiin myös, että jotkut särkylääkkeet aiheuttavat näitä samoja oireita. Unilta istumaan pompahtamisia ja poissaolokohtauksia siihen liittyen. Jälkeenpäin Kyösti ei ole mitenkään aggressiivinen kuitenkaan, mutta hyvin "hidas" on, sekä liikkeiltään että mieleltään.

Myöhemmin Kyöstille tuli useita kohtauksia vielä, mutta ei tiheästi ja olivat lyhytaikaisia, eikä taju mennyt läheskään joka kerta. Ellän kanssa päädyttiin siihen, ettei lääkityksiä tai tutkimuksia tehdä tarkemmin, ennenkuin asiasta tulee isompi vaiva. Huomattiin, että helpommin kohtauksia tuli Kyöstin kovasti innostuttua tai rasituksen jälkeen levon alkuvaiheessa. Kun opin seuraamaan Kyöstin hännän laskua (kulki normaalisti häntä selän päällä), ja pidettiin taukoa lenkeillä, ei kohtauksia tullut enää läheskään niin tiheästi kuin siinä alkuvaiheessa. Asiasta ei tullutkaan ongelmaa.

SPONDYLOOSI

26.3.2013 huomasin, että Kyösti kulkee kolmella jalalla, vaihdellen kumpaakin takatassuaan. Piti vuorotellen toista ylhäällä ja pomppi mennessään. Otin varovasti tassusta kiinni, venyttelin ja vanutin, puristelin, painelin ja hieroin. Ei mitään. Kummassakaan tassussa. Silti nosteli jalkojaan. Ulkona kulkiessa taas köpöttili ihan normaalisti neljällä tassulla, nosteli jalkaansa pissiä tehdessään ja sisällä pomppi huonekaluille ja raput ylös ja alas meni myös mainiosti. Lattialla kulkien toinen takatassuista oli kuitenkin käytännössä koko ajan ylhäällä.

Pääsiäinen oli tuloillaan ja päätin soittaa eläinlääkärille kysyäkseni, mitä kannattaisi tässä tehdä; katsooko vielä vai lähteekö lääkärille tarkistuttaamaan jalkoja. Eläinlääkäri meinasi, että kuulostaa lantiossa olevan jotain häikkää, mutta koska koira kuitenkin ulkosalla vielä kävelee normaalisti ja hyppiikin omaehtoisesti ilman, että on normaalia vaisumpi, niin suositteli vain ostamaan Nutrolin Nivel monitehoa ja antamaan tupla-annokset tässäkohtaa ja jollei se ala yhtään vaikuttamaan niin sitten täytyy käydä päivystyksessä. Varmuudeksi varattiin kuitenkin noin viikon päähän röntgenaika, koska jono on aikamoinen. Pelkkä pinnallinen tarkastelu ei vielä anna tarkkaa diagnoosia. Ja meinasi, että joskus kyse on vain nyrjähdyksestä, minkä koira voi saada ihan pehmeällä lumella juoksentelustakin. Sanoi, että hän voi puhelinreseptillä heittää särkylääkkeen meidän lähiapteekkiin tarvittaessa, jos siltä näyttää.

Pääsiäisen loppupuolella Kyösti alkoi näyttämään aika vaisulta ja oli selvästi kipuinen, läähättävä, joten pyysin sen reseptin ja käytiin särkylääke, Rimadyl, hakemassa. Noh, eikö siitä lääkkeestä sitten tullut juuri noita epileptisiä kohtauksia, monta päivässä, eli jätin sen sitten pois ja saatiin uusi lääke, Ketorin. Sen myötä Kyösti taas on pärjännyt hyvin, ilman kohtauksia. Takatassujen nostoja on ajoittain, mutta selvästi kipuilut vähentyivät.

5.4.2013 kävin eläinlääkärillä Kyöstin kanssa. Lääkäri teki yleisen terveystarkastuksen ja kertoi, että atrofiaa (lihasten surkastumista, ymmärtääkseni) ei ole, mikä on hyvä asia. Ilman hyvää lihaskuntoa ei rankaa tue mikään. Ellä kokeili ja venytteli, paineli ja puristeli, eikä Kyösti virkannut mitään. Vähän lihasjännitystä lonkkien kohdalla, mihin hieronta voisi auttaa (kunhan mahdollinen tulehdus on saatu ensin pois). Se takatassujen nostelu on voinut aiheuttaa tämän. Ellä meinas, että vaikuttaa siltä, että kyse on spondyloosista, kun Kyösti on selästä tosi jäykkä ja taipumaton, mutta vaikeusaste näkyy vasta röntgenkuvassa. Kyöstille annettiin "hellä" rauhoitusaine, kun ei halunnut kokonaan nukuttaa poikaa.

Siinä, kun odotettiin, että rauhoitusaine vaikuttaa, ellä kertoi että spondyloosi on selkärangassa oleva sairaus, minkä alkusyytä ei nykyäänkään oikein vielä tiedetä. Todennäköistä on, että alle vuoden ikäisen koiran liikalihavuus ja vääränlainen ravinto yhdessä auttavat sairauden kulussa. Eli Kyöstikin on siis sairastanut tätä käytännössä koko elämänsä, mutta tähän mennessä ei vain ole ollut kipuja siitä. Jäykkähän Kyösti on, kun toisiin koiriin vertaa, on ollut siitä saakka, kun tuli meille. Spondyloosissa selkärangan nikamien väleihin kasvaa luupiikkejä ja ne lopulta muodostavat siltamaisia ryppäitä nikamien väleihin, mitkä sitten estävät selkärangan normaalia liikkumista. Niin kauan kun koiralla ei ole kipuja, se normaalia jäykempi ranka ei millään tavalla haittaa koiraa, mutta jos joku luupiikki osuu johonkin hermoon, se aiheuttaa hermosärkyä, mikä tietysti on tosi ikävä kiputila. Hoitoina kipulääkitys, lihaskunnon ylläpito, ehkä fysioterapia ja/tai akupunktio, jollei kovin vaikeasta tapauksesta ole kyse. Tai sitten leikkaus.

Kyösti meni aivan rennoksi rauhoituksesta, vaikka välillä kovasti mussotteli kieltään. Laitettiin suuhun kapula, ettei pure kieltään vahingossa. Eikä Kyösti siitä näyttänyt olevan millänsäkään. Röntgentilassa oli vaikeuksia saada Kyösti oikeaan asentoon kuvia varten, kun oli niin jäykkä, mutta onnistui se sitten lopulta. Kuvien ottamisen jälkeen Kyösti sai jotain rytmihäiriöitä ja antoivat kiireellä herätepistoksen. Lääkärin ja hoitajien kasvoilla olevat huolestuneet ilmeet olivat aika pelottavia. Pojan sydän tasaantui, mutta heräämiseen meni silti tavallista pitempi aika, kuulemma. Siirryttiin hoitohuoneeseen ja hoitaja antoi vettä, että pitäisi saada koira juomaan ennenkuin lähdetään ja ilmoitti, että lääkäri tulee kohta takaisin. Siitä pikkuhiljaa Kyösti alkoi virkistymään.

Kun lääkäri tuli huoneeseen, tuli joku hätätapaus, mihin lääkäriä kaivattiin ja hän vain lupasi sitten soittaa alkuviikolla, kun olisi ehtinyt katsomaan kuvat tarkemmin. Sanoi, että olisi hyvä tehdä Kyöstin kanssa joku rauhallinen kävelylenkki tässä vedenjuonnin jälkeen, että saisi loputkin rauhoitusaineesta ulos kropasta ja tehtiin Naantalissa pieni kevätkierros, pikkumiehen tahtiin.

9.4.2013 Eläinlääkäri soitti tuloksista. Totesi Kyöstillä olevan pahimman mahdollisen spondyloosin, eli joku SP4 ja L7-S1-syndrooma lisäksi. Käytännössä kaikkien nikamien väleissä on kiinnikkeitä ja lisää luupiikkejä kasvaa koko ajan.

Spondyloosin lisäksi Kyöstiltä löytyi lannenikaman ja ristiluun välin ahtauma, mikä itse asiassa on lääkärin mielestä todennäköisempi kipuilun syy Kyöstillä, eikä niinkään spondyloosi. Lantiossa taisi olla joku tulehdus, mikä kipuili ja siihen auttoi tulehduskipulääke. Tilannetta on kuitenkin seurattava, koska yksi ikävin seuraus tuosta ahtaumasta voi olla toisen tai molempien takajalkojen halvaantuminen. Leikkausmahdollisuus on olemassa, mutta koska Kyösti reagoi jo hellään rauhoitusaineeseen huonosti, niin nukutuksesta ei hyvin suurella todennäköisyydellä enää selviäisi, eli sitä ei suositeltu tässä tapauksessa.

Rappusissa ramppaamisia ja korkeammille huonekaluille hyppimisiä (alaspäin saa tulla) pitäisi välttää sekä turhia kantamisia. Sovittiin, että jatketaan tällä lääkityksellä, mikä nyt näyttää toimivan ilman sivuoireita hyvin. Ei aleta "kiusaamaan" koiraa hieronnoilla tai muilla uusilla jutuilla, vaan mennään eteenpäin näin niin pitkälle kuin suinkin päästään. Joskus koirat voivat elää näin muutamia vuosiakin, toisille taas kuukausi kaksi riittää. Jos alkaa elämäntaso tuntuvasti laskea tai kipuilut alkavat uudestaan, sitten on aika päästää poika sateenkaarisillalle.

7.5.2013 väliaikatietoa. Kyösti on voinut hyvin, eikä ole tullut kipuiluja. Kulkee muiden mukana kuin ennenkin, leikkii ja on tarkkaavainen. Eli näillä samoilla ohjein ja toimin edelleen eteenpäin kuljetaan.

3.3.2014 käytiin uusintaröntgenillä tilannekatsausta varten. Kaikkein hellin rauhoitus käytössä ja Kyösti ei täysin tajuntaansa menettänyt ollenkaan, oli vain rentona. Röntgenissä oli muutamia henkilöitä asennossa pitelemässä, että saatiin kuvat. Ja Kyöstin sydän pysähtyi. Kamala, mikä hetki, mutta elvytys toimi. Tästä lähtien se on sitten vain se viimeinen piikki, jos jostain syystä rauhoitusta/nukutusta tarvitaan. Selvisi poika tästä kuitenkin ja päätettiin edelleen jatkaa samoilla linjoilla. Tilanne ei näyttänyt sen kummemmalta kuin viimeksikään, eli tilanne oli pysynyt samana.