Perhe

* Kuulumiset * Me * Talo * Piha ja luonto * Muuta *

Perhekuulumiset

Oma blogi TÄÄLLÄ.
Vanhat kuulumiset

Perjantai, 30.5.2008

Hessulle Paljon Onnea!


Torstai, 29.5.2008

Hurjan Iloista Synttäriä Aarolle!


Keskiviikko, 28.5.2008

Ratkiriemukkaat synttärionnittelut Maijalle!


Tiistai, 27.5.2008

Jokos se voisi sanoa oikeasti, että kesä on tullut? Yöpakkasia on ollut kyllä ja hyvin kasvuun lähteneet jaloangervoni lötkähtivät yhden yön jälkeen. Ei taida olla niin sitkeä, että enää uudestaan juurista jaksaisi kasvuun lähteä. Pikkasen aikaa seuraan tilannetta ja sitten täytyy hankkia uudet taimet jostain... Myyrät luovuttivat ja lähtivät pellolta, mutta en ole kyllä silti saanut sinne mitään aikaiseksi. Pitäisi lannoitetta hankkia - olisi pitänyt jo ajat sitten.

Meinattiin ottaa uusi perheenjäsenkin taloon. Siskon perheen Jaja-koirulin poikapentu, mutta vaikka jo kyselin tarkemminkin asiasta, niin järki sitten lopulta voitti. Ei vain yksinkertaisesti ole resursseja tässäkohtaa, vaikka kuinka hurjasti kutkuttaakin. Mimillä kun tuo vilkkuluomi oikuttelee, Kissillä sikaripunkit tekevät pahojaan ja Kyösti taas ei ole oikealla tavalla motivoitunut hommiin - ja on vieraiden suhteen käytökseltään tosi epävarma - niin vaikka on kolme koiruutta, niin ei yhtään, minkä kanssa tekisi mitään tavoitteellista treenaamista. Puhumattakaan näyttelyistä. Ehkä vielä joskus...

Iski sellainen flunssa tuossa vähän aikaa sitten, mikä kaatoi petiin korkean kuumeen kanssa, sitten viikon päästä oli jo parempi olo ja ehdin kipaista Somerolla (kuva sieltä) mökkeilemässä yhden aivan upean naiskaartin kanssa. Siellä olo olikin mahtava - ja nauruterapiaa tuli oikein roppakaupalla. Energiaa riitti vielä kotosallakin sunnuntaina. Maanantaista sitten alkoi olo pikkasen hankaloitua; nenä vuoti solkenaan ja olin väsynyt. Tänään on ollut jo kuumettakin taas. Liian äkkiä luulin parantuneeni.

Malttamattomuuttani sitten kävin tänään hakemassa viime syksynä saadulla lahjakortilla kukkamultaa ja sain kuin sainkin sitten tarpeeksi uuteen lipputankopenkkiin pohjaa. Nyt eikun kasveja suunnittelemaan siihen vain. Kyllä sen voimattomuuden kyllä tunsi noita multasäkkejä paikasta toiseen raahatessa, mutta tekemisen riemu meni yli näiden tuntemusten. Sisälle päästyäni en sitten meinannutkaan enää sohvalta ylös päästä, kun siihen satuin istahtamaan. Mutta eiköhän tämä tästä.

Erilaisia kommervenkkejä on tullut vastaan tuon isännän Kiinanlähdön kanssakin, mutta siitä löytyy tietoa enemmän blogista.

Maanantai, 26.5.2008

Tommille sydämelliset Onnittelut!


Lauantai, 10.5.2008

Mustis täyttää tänään kaksi vuotta!

Kesä tulee kohinalla. Kiirettä on pitänyt vähän yhdessä jos toisessakin asiassa. Eniten päänvaivaa tässäkohti on tainnut aiheuttaa isännän tuleva Kiinaan muutto. Kaikkine käytännön selvityksineen, rokotuksineen, aikataulutuksineen, asunnon etsimisineen... Huh! Yllättävän paljon on kaikenlaista puuhaa tuonkin puitteissa.

Muutoin mennään, niinkuin muutenkin. Mimin vilkkuluomi vilkuttelee ja taas menee paikoilleen, vilkuillakseen hetken päästä uudestaan. Kissin turkki vaatii päivittäistä hoitoa. Ja tietysti sitten nämä lenkkeilyt ja pihakierrokset ja kevätpuuhat - Susukin on kovasti tykästynyt pihalenkkeihin, valjasteluihin, kunhan vain keli on sopivan kuiva ja lämmin. Kissatarhaa odotellessa. Mustiksella tosin ei ole ollut mitään enempiä intoja pyrkiä ulos, valjailla eikä ilman.

Mitään kunnon treenejä ei olla sitten pidetty, pieniä aivovoimisteluja vain lähinnä, silloin tällöin. Eipä tässä kyllä ole oikeasti ollut paljon aikaakaan moiseen. Mutta osaa se Kyöstikin jo, pienillä apueleillä vielä tosin, mennä kasia. Eli pujotella jalkojen ympäri. Oppii se koira vanhempanakin, vaikkei ole edes opetettu pentuna oppimaan, kun motivointi ja vireys vain on kohdallaan. =oD

Koivuissa on jo isot lehdet, tulppaanit avaavat kukkansa ihan pian, hyasinttien tuoksusta ollaan saatu jo nauttia vähän aikaa. Kauniita ovat myös pienenpienet lemmikit ja pikkuaurinkoina toimivat kevätvuohenjuuren kukat. Sammalleimu on täynnä nuppuja ja muutakin sieltä näyttää mullan alta esiin työntyvän. Kevät on ihania yllätyksiä täynnä! Mitä nyt myyrä on vallannut peltoplänttimme ja vaikka kuinka pyrin reiät tuhoamaan ja tallomaan lyttyyn, niin seuraavalla kerralla siitä ohi kulkiessani löytyy samasta paikkaa uusi aukko. Katsotaan, kumpi on sitkeämpi. Vielä en ole pellolle mitään laittanut kasvamaan, pitäisi saada joku lannoituskin laitettua sitten samalla, kun ei tuohon kääntö- ja kitkemispuuhan hetkeen sitä huomattu tehdä. Kalkkia ainakin tarvitaan, kun koko pelto oli talven aikana sammaloitunut.

Pientä remppaakin on pikkuhiljaa tullut tehtyä, lähinnä ulko-osassa taloa. Etuterassin kaidetta, kellarikopin rappuja. Yhä on terassinovien katos paikoilleen laittamatta, kun harja- ja reunapellit puuttuvat. Niitä on sitten hankalampi laittaa myöhemmin. Isäntä kun on reissaillut Norjassa ja Vaasassa ja seuraavaksi lähtee viikoksi Kiinaan, sitten Triesteen ja taas Vaasaan ennenkuin sitten siirtyy melkein kahdeksi kuukaudeksi Kiinaan. Eli tätä remonttia tekee aina vain vähempi käsipari ja vähemmän aikaa... No, jokainen edistysaskel on kuitenkin aina eteenpäin.

Torstai, 8.5.2008

Oikein upeaa Synttäriä Laurille!


Sunnuntai, 4.5.2008

Iloista synttäriä Matille!


Tiistai, 29.4.2008

Sydämelliset Synttärionnittelut Suville!


Tiistai, 22.4.2008

Niin se on kevään puuhat alkaneet; kukkapenkkien puunaaminen, haravointi, remonttikin alkoi taas. Pienin askelin, mutta kaikki on aina eteenpäin, mitä vain saadaan tehtyä. Piti kalusteet öljytä, mutta pitää hioa hiukan noita talven jälkiä pois, sitten huomattiin, ettei meillä ole mitään käsineitäkään, ja öljyä ei saisi joutua iholle - taas siirtyi hommat. Nyt on käsineet, mutta keli on niin hyvä, että aika on mennyt muussa. Eikä taida olla muutoinkaan viisasta öljytä kalusteita siinä sahauspölyssä, mikä nyt talon ympärillä pyörii.

Viime kirjoituksen jälkeen on ollut asialistalla ja selvittelyn alla myös isännän Kiinankomennus, mutta ilmassahan tuokin vielä roikkuu. Nyt on kaikki muut asiat käytännössä sovittu ja asia edistynytkin, kutsuja, viisumeita ym. myöten, mutta palkka on edelleen auki. Siitä kiinni nyt, että tuleeko tästä kynnyskysymys. Ei sinne vuodeksi voi ajatella lähtevänsä raatamaan ilman perhettä ilmaiseksikaan. Tällä viikolla varmaan tiedetään asiasta lisää, vaikka yhä kaikenlaisia muita käytännön juttuja yksityistasolla tässä ollaan yritetty selvitellä. Onneksi netin kautta löytyy PALJON tietoa!

Siskon Jaja ei ole vielä putkauttanut pentuetta maailmaan, vaikka nyt alkaa olla jo todella jännät paikat. Miia, täällä ollaan tunnelmissa mukana, vaikkei paikalla ollakaan! Sydän hypähtää kuitenkin jo joka kerta, kun tulee tekstaria, että joko nyt?! =oD Toivotaan, että luonto osaa asiansa ja synnytys sujuu hyvin.

Lupasin viedä ystävälleni pistokkaita ja taas tuli tajuttua, etten ole vieläkään saanut vaihdettua multia sisäkasveille. Mihin kummaan se aika oikein tahtoo mennä? Ihmeen hyvin nuo punaiset pelakuutkin tuolla olohuoneen ikkunalla vain pärjäävät kesät talvet ja kukkivat koko ajan. Hujoppeja ovat ja kaipaisivat vähän nirhintää kyllä, että nyt kun on valoisampaa, kasvaisivat jäntevämmiksi. Eivätkä nämä ole ainoat hoitoa odottavat kasvit; juorut, rönsyliljat, joulukaktukset, viirivehkat... Nämä nyt näin äkkiseltään mieleen tulleina.

Mimin vilkkuluomi edelleen vilkkuilee. On toisinaan esillä monta päivää, sitten meneekin yllättäen paikoilleen pariksi päiväksi, kunnes tulee taas esille, mennäkseen piiloon taas jossain kohtaa. Kyllä se selvästi vaikuttaa Mimiin; silmä vuotaa normaalia enemmän ja joskus Mimi jopa yrittää tassullaan rapsuttaa silmää, mitä tietysti yritän välttää tulehdusvaaran takia. Tippoja, tippoja ja taas tippoja silmään uppoaa, reppana!

Kissin turkki näyttää kohtuullisen hyvältä. En ole nyt sitten leikannut tuota pepunpäällistäkään, en edes lyhentänyt karvaa. Joka pesulla siihen uppoaa hurjat määrät hoitoainetta ja -öljyä, harjaukseen käytetään hoitoainetta pesujen välillä ja erikoisruokavaliota ollaan jatkettu. Toiveissa on tosiaan, josko turkki olisi loppukesästä jo niin pitkää, että voisi ainakin johonkin tässä lähistöllä olevaan näyttelyyn Kissin kanssa mennä ja pyörähtää kehässä. Tuo shampanjaväri leuassa ja selässä on kyllä tummunut siitä, mitä se vielä viime keväänä oli, mutta sille ei mahda mitään - onneksi se ei ole hylkäävä virhe.

Mitäs muuta se elämä tässä sitten on ollut? Töitä, suunnitelmia, turkkienhoitoa, kevätlenkkeilyjä, haaveiluja, tytön rippijuttuja, päänsärkyjä (stressistäkö?), ystävien/sukulaisten tapaamisia... Normaalia elämää! =o)

Torstai, 10.4.2008

Riemullista Synttäriä Otolle!

Eipä tule tosiaan tänne pahemmin enää kuulumisia kirjoitettua, kun blogiin on niin nopea ja helppo saada tekstiä aikaiseksi - kiitos Vuodatukselle siitä mahdollisuudesta!

Mimin vilkkuluomi on edelleen toisinaan esillä, toisinaan taas pitkäänkin paikoillaan. Ei olla pahemmin kyllä nyt mitään treenailtukaan, on ollut muita kiiruita niin paljon.

Ennenkuin talvi loppui, piti tulla vielä kovasti lunta ja sitten sekin suli pois. Kevättä tekee! Tulppaaneja puskee maasta ylös kovalla tohinalla - samoin muita kevään merkkejä. Linnutkin kovasti livertelevät ja kilvalla rakentelevat pesiään. Aurinkoa ei kyllä kovin usein ole näkynyt. Vettä sataa, välillä rännänsekaisena ja kurakeliä pitänyt tämän vuoksi niin, että jo toivoisi selvästi kuivempia kelejä. Koiruuksien kanssa sisälletulo tuolta kuran keskeltä ei ole kaikkein mukavimpia hommia...

Siskon Jaja on nyt todettu odottavaksi, ainakin pari pentua on tulossa, jollei enemmänkin. Pentukuume itselläkin vaan senkun kasvaa... =o) Jännää on seurata näin sivusta tuota tiineysaikaakin ja aika tuntuu kuluvan vielä normaaliakin nopeammin. Sukuun, isännän veljelle, on tullut uusi koiruus, jota olisi tarkoitus ensi viikonloppuna käydä Mimin kanssa moikkaamassa ja uusi tulokas on myös toiselle veljelleni tulossa ihan lähiaikoina. Eli pieniä palleroita siellä täällä. Aijai! =oP

Sunnuntai, 23.3.2008

Hurjat onnittelut Oskulle!

Niinhän se aika taas kuluu. Mimin vilkkuluomi toisinaan on esillä, sitten taas pitkän aikaa poissa. Kissin turkki kasvaa ja kissaneideillä on miehenkipeyttä päällänsä aika ajoin.

Taidekurssista enää yksi käynti jäljellä ja sitten näyttely siihen päälle. Ehkä jotain kesäkursseja sitten olisi tarjolla, mutta luulen, että meillä on kesällä kyllä muut puuhat mielessä kuin maalailu - talo kun pitäisi ehtiä saamaan taas lämpimäksi ennen talven tuloa (jos talvea nykyisin nyt enää edes tulee...). Kyllä sitä vaan oikeasti uusia asioita jää mieleen, kun ohjatusti käy maalailemassa, suosittelen!

Pääsiäisajaksi tuli veljen Nella-pinseri meille hoitoon ja sopivasti onkin antanut vaihtelua tähän normaaliin arkeen. Kieltämättä lenkkeilyt neljän koiran kanssa on ihan eri asia kuin lenkit kolmen kanssa, mutta tarvittaessa olen sitten käynyt kahdet lenkit, niin olen saanut pikkasen kuviakin. Kameralle kun ei ole olemassa sitä kolmatta kättä.

Koiratanssitreeneissä olen käynyt, kun se vain on suinkin aikatauluun sopinut. Tänään olisi myös tunti varattuna siihen, aiheena koreografia ja välineet, mutta Mimin vilkkuluomi on taas esillä, niin Mimin kanssa ei ainakaan ole menemistä minnekään. Ehkä napsaisenkin Kissin mukaani tällä kertaa.

Aurinko on paistanut jo monena päivänä ja pitänyt pikkupakkasta. Lumimäärä on vähentynyt, mutta loskaa ei ole ollut. Haihtuu vissiin ilmaan näillä tuulilla. Monena yönä tullut pikkasen uutta lumihahtuvaa vanhan päälle ja pitänyt siten lumen puhtaana. Kyllä se kevät jo saisi oikeasti tulla!

Tiistai, 18.3.2008

Sydämelliset Synttärionnittelut Upealle Siskolleni!


Sunnuntai, 16.3.2008


Sunnuntai, 9.3.2008

Onpa tässä ollut vipinäviikko takana. Ihan itsellä siis, ei niinkään, että koiruudet olisivat olleet menossa kovasti. Normaalia rauhaiseloa heillä. Käytiin nauttimassa aurinkoisesta talvipäivästä metsässä koirien kanssa ja muistin ottaa kameraakin pitkästä aikaa mukaan. Tämä ensimmäinen kuva on metsän toisesta laidasta, jonka aurinko on jo ehtinyt lämmittämään niin, ettei enää lunta löydykään. Metsässä sitten olikin vielä sellainen kymmenisen senttiä lunta. Ihmeen paljon siellä puiden allakin, jonne ei aina tahdo saada lunta hiihtelyä varten tarpeeksi. Nyt olisi hiihtokelit, mutta kun ei enää innosta hiihtää - kesää jo odotellaan.

Mimin vilkkuluomen kanssa on ollut on/off-päiviä. Toisinaan näkyy, toisinaan taas ei. Nyt on ollut pari päivää taas piilossa kokonaan. Harmittava vaiva, mutta kun ei pysty mitään tekemäänkään, ennenkuin on pysyvästi näkyvillä. Toivotaan nyt kuitenkin, että pysyisi jatkossa piilossa. Toivoahan aina saa. Kissin turkille taas kuuluu hyvää. Olen alkanut jo miettimään, etten sittenkään lyhennä, ainakaan kokonaan, tuota pepunpäällistä, kun on ruvennut turkki siinäkin pehmenemään ja sileämään. Ehkä ihan pinnan kaikkein kuivimmat osat napsaisen jonkun pesun yhteydessä pois. Tukkakin kasvaa jo niin, että tahtoo aina olla silmillä. Vähän vielä täytyisi lisää kasvaa, että saa klipsillä kiinni. On nyt niin liukasta, ettei siinä tahdo mikään pysyä. Mutta jotain hyvääkin siis.

Ikävämpi tapaus sitten siskoni perheellä, kun joutuivat nyt sitten viimein luovuttamaan ja antamaan rauhan rakkaalle Piksu-dallulleen, joka kärsi erittäin pahasta epilepsiasta. Kohtauksia tuli aina vain ja kiihtyvällä tahdilla, puhumattakaan niiden rajuudesta. Ennen niin aktiivinen ja energinen Piksu oli jo ehtinyt muuttua melkoisen poissaolevaksi, vaikka perhe oli kaikkensa yrittänyt tehdä tilannetta parantaakseen. Tälle taudille vain nyt ei pystynyt tekemään mitään. Nyt on Piksulla hyvä olla! Kova pala muulle perheelle, mutta ihan oikea ratkaisu.

Töitä on ollut paljon ja kaikenlaisia menoja, mutta sitten toisinaan taas otetaan ihan rennosti. Vastapainoksi. Näitä lemmikkejä seuratessa mieli putsaantuu.

Ensi viikon perjantaina haetaan sitten taulut näyttelystä pois Turun Kupittaalta, äkkiä tämäkin aika tuntuu vaan menneen. Uusia maalauksiakin ollaan aherrettu, mutta eipä niitä sentään synny kuin sieniä sateella. Josko kohta ottaisi itseään niskasta kiinni ja lähtisi kokeilemaan kaikkien viiden lemmikin yhteenlaittamista samaan, isompaan tauluun. Tai ehkä ei ihan vielä...

Maanantai, 3.3.2008

Niin se tuli talvi kevään keskelle. Koko talven ollaan odotettu lunta ja pikkupakkasta ja nyt kun ehti jo kevätaurinkokin lämmittää ja ruohoakin viherryttää, alkoikin satamaan urakalla lunta. Hiihtolomat vietettiin ilman talvisia puuhia, niin nyt onkin saanut lumitöitä tehdä ihan urakalla. Lumikola on häviksissä, niin lumilapiotöitä on ollut riittämiin - ja selässä tuntuu, että on hommia paiskittukin.

Kissihän se kaikkein eniten tällaisella märällä lumikelillä vaivaa aiheuttaa, kun turkkiin jää ihan hurjasti jo pienelläkin lenkillä lumipalleroisia. Niitä ei pysty käsin kaikkea poistelemaan, kun tiivistyvät vain jääksi ja ovat entistä hanakammin turkissa kiinni. Suihkussa käytännössä käydään joka ulkoilun jälkeen. Tosin vain tassut, massun ja rinnuksen kastan, etten sentään koko koiruutta, mutta tuntuu, että Kissi on koko ajan vähän kosteana. Melkoinen lumimagneetti on tämä typykkä.

Mimillä on taas alkanut vilkkuluomi vaivaamaan ja välillä se on pari päivää koko ajan esillä, sitten taas muutaman tunnin - päivän piilossa ja taas sitten näkyvillä. Pahus vieköön! Alkaa olla jo ihan levoton itsekin, kun ei olla päästy mitään enempiä treenailuja tekemään sen takia (ei saa hyppiä eikä tehdä mitään äkkinäisiä liikkeitä) ja lenkitkin ovat lyhentyneet huomattavasti, kun ei tuohon halua mitään tulehdusta hankkia. Piilotusleikkejä on sitten silloin tällöin tullut koiruuksien kanssa tehtyä, että vähän joutuu vaivaamaan päätään, mutta kun ei ole paikkaa, minne muita koiruuksia (ja kissoja) laittaisi, niin on ollut kyllä muitakin hommassa mukana. Pääasia, että saa johonkin sallittuun toimintaan energiaansa purettua välillä.

Kävin tänään Kissin kanssa siskoni perheen luona. Tehtiin pieni lenkki koirien kanssa ja niin vain piti Kissin kanssa käydä lumipalleroisia suihkuttelemassa tassuista pois, että sitten pääsi pötköttelemään selällään lattialla. Niin olivat koiruudet kuin aina yhdessä olisivat olleet. Ei mitään haukkumista, ei riehumista, ei nyt edes leikkimistä. Vähän haistelivat toisiansa välillä ohimennessään, mutta pääosin kukin loikoili omissa oloissaan. Jännät ajat Jajan kanssa, kun astutus oli viikko sitten sunnuntaina, että alkaako näkymään jotain raskauden merkkejä vai meneekö homma uusiksi syksyllä? =oD Senhän tässä kohtapuoliin kuitenkin näkee, koira kun ei kovin pitkää aikaa ole kantavana. Tsemppiä vain sinne! =o)

Kotiintultuani sitten päästin Kissin autosta ulos, otin kuljetuskopin mukaan ja kun ehdittiin kuistille asti (matkaa noin 5 metriä), oli Kissi jo ihan täynnä lumipalloja. Jätin Kissin sitten kuistille oven taakse odottamaan siksi aikaa, että sain Mimille ja Kyöstille myös pannat ja remmin ja tehtiin iltalenkki. Vielä siis kertaalleen Kissin kanssa suihkussa käynti ja kuivatus, ennenkuin voitiin mennä nukkumaan. Yöksi halusin föönata tassut ja massunalusen kuivaksi asti, ettei sitten vaan vilustuta itseään - vaikkei mikään kylmäkalle olekaan.

Sunnuntai, 2.3.2008

Sydämelliset Synttärionnittelut Valtsulle!


glitter-graphics.com


Torstai, 21.2.2008

Synttärionnittelut Mimille!

Tässä välissä on taas ehtinyt kaikenlaista tapahtua, mistä olen vähän enemmän kirjoitellut blogissa. Tytön ja mun ekat öljyvärityöt lähtivät näyttelyyn Alabaman opiskeluravintolaan kuukaudeksi, järkättiin ystävänpäiväateria veljen perheelle - nyt onkin mun puolen lähisuku käyty läpi. Tilapulan takia kun vain yksi perhekunta lisäksemme mahtuu ruokailemaan yhdessä. Jos vaikka joskus saataisiin isommalle sakille tilaa. Haaveillahan saa!

Koiratanssikisatkin olivat ja kiva päivä olikin. Upeita esityksiä vaikka kuinka. Kehitettävää on omassa toiminnassa myös, mutta silti pidettiin kehässä hauskaa - se se pääasia tässä harrastuksessa on kuitenkin. Tulokset löytyvät Mimin ja Kissin omilta sivuilta.

Monenlaista säätäkin tässä välissä ollut; tuulta ja pakkasta, vettä, lunta täysin sulaa ja aurinkoakin. Kaikkea muuta kuin kovin talvista kuitenkin pääosin. Jos lunta tulee, se sulaa miltei samantein pois. Ei ole ollut hiihtokelejä, ei edes luistelumahdollisuuksia tänä talvena.

Mimi tosiaan täyttää tänään neljä vuotta. Meidän innokas energiapakkaus! Ihan on vielä valmis kaikkeen yhteiseen puuhaan, niin kotona kuin muuallakin. On oppinut tässä tanssiharrastuksen puitteissa jo autossakin olemaan tottuneesti. Reipas tyttö!

Näistä synttäreistä tuli mieleen, milloin Kyöstin synttärit sitten olisivat, kun ei ole entiseltä kodilta tullut tietoa, mikä on se oikea päivä, vaikka ovat yrittäneet sitä selvittääkin. Heille sillä ei ole tainnut olla mitään merkitystä. Kyösti tuli meille 16.9. ja sanottiin Kyöstin olevan silloin neljä ja puolivuotias. Päätettiin sitten tytön kanssa, että tehdään Kyöstille synttärit tuosta tasan puoli vuotta aikaisempaan päivään. Eli 16.3. Joku kiinnepiste täytyy olla. =o) Nuijaa pöytään! Päätetty! Piste!

Sunnuntai, 17.2.2008

Sydämelliset synttärionnittelut Marille!


Torstai, 14.2.2008

Ystävyys on kuin perhosen lento.
Niin hauras, niin kaunis ja ihmeen hento.
Vaan hoivaapa sitä ja huolta kanna,
sen suurempaa lahjaa ei elämä anna.

Sydämellistä Ystävänpäivää!


Torstai, 7.2.2008

Taas on aika huvennut jonnekin. Vaikka mitä on tapahtunut ja jo unohtunutkin. Ei vain anna aika peräksi enää kirjoitella kaikkea muistiin ajoissa.

Eipä ole ollut kovasti paljon aikaa harjoitella koiratanssiakaan, että taidetaan melkoisen huteralla pohjalla sinne lähteä. Mutta kun ollaan ilmoittauduttu, niin mennään sitten kanssa! Enää runsas viikko aikaa, eikä ole asustuksestakaan mitään tietoa vielä...

Tähän liittyen vielä: Mimin vilkkuluomi on taas aika ajoin ollut esillä. Toisinaan monia tuntejakin, mutta vielä palautunut yön aikana seuraavaksi päiväksi. Valuu kyllä melkoisesti tavallista enemmän, että huuhtelua täytyy tehdä välillä. Saapa nähdä, miten kisapäivä sitten tähän sattuu, että tuleeko esityksestä sittenkään yhtään mitään...

Oriflamen tiimoilta oltiin Helsingissä kekkereillä. Siitä enemmän blogissani. Kiva fiilis jäi, vaikka se oli enempi seuran ansiosta kuin juhlan järjestelyistä, mutta pääasia, että oli kivaa! Eipä näitä iltapukukemuja pahemmin vastaan ole tullut. Siinä sitten menikin kyllä vauhdilla yksi viikonloppu.

Pyykkivuorta on tässä kasaantunut, kun on ollut kiire töissä, sitten illat liesunut erilaisissa kokouksissa ja tapahtumissa - eikä tietenkään kukaan muu perheestä saa aikaiseksi ryhtyä puuhaan. On sitä mietityttänyt välillä, että kuinka montaa vaatekertaa meillä porukka yllään pitää, kun joka päivä tulee uusi vuori pesua odottamaan? Kummallista.

En nyt tähän hätään muista mitään erityistä muuta tässä tapahtuneen, mitä ei olisi jo joltain kantilta sivuttu blogissa. Aika vaan kuluu...

Maanantai, 4.2.2008

Iloista synttäriä ja turvallista matkaa!


Lauantai, 26.1.2008

Flunssat on flunssailtu koirien osalta, mutta nyt Susu aivastelee. Taitaa tuo kaikki läpi käydä, mutta onneksi on mennyt ihan parissa päivässä kaikilla ohi ilman mitään muita tulehduksia tai haittoja.

Mimillä on alkanut nyt vilkkuluomi, joka operoitiin aikanaan, tulla myös esille välillä. Se on kyllä ikävä juttu! Hyvä nyt, että on vain välillä pilkahdellut, eikä jäänyt esille, niinkuin aikanaan, mutta jännittää kyllä, miten meidän tanssikisojen käy. Kaikki enemmät riehuilut, pomppimiset ja hyppimiset (esitystemppuilut siis) täytyy aina rauhoittaa, kunnes silmä on täysin normaali. Silmä kun vuotaa vähän normaalia enemmän aina vähän aikaa tuon vilkkuluomen esiintulon jälkeen, vaikka asettuisikin vielä paikoilleen. Täytyy vain toivoa, että on näitä pieniä hetkiä vain, eikä jäisi pysyvästi esille, niinkuin silloin aikanaan kävi, että oli useaankin kertaan eri toimenpiteitä tehtävä, kunnes oli pakko leikata. Pidetään peukkuja!

Koiratanssiin siis ilmoittauduin nyt sekä Kissin että Mimin kanssa. Kissin kanssa noviisiluokkaan, ja mennään sinne käytännössä ilman ohjelmaa. Pyrin vain vahvistamaan osaamisia tässä välissä ja laitetaan niitä sitten pötköön musiikin mukaan siellä esityksessä. Mimin kanssa pitäisi ehtiä koreografiaakin miettimään, mutta täytyy myöntää, että se nyt on kyllä jäänyt tässä huonolle hapelle. Tuo vilkkuluomi aiheuttaa omat ongelmansa ja sitten myös aikapula muutenkin. Mutta onneksi tämä nyt ei NIIN vakavaa ole. Kävi miten kävi! Mistäs ihmeestä sitä sitten keksaisisi jonkin asukokonaisuuden näihin esityksiin?

Olen myös Kissin ja Mimin kanssa käynyt tutustumista tekemässä siskon uusimpaan tulokkaaseen Pörriin. Tähän saakka erikseen, mutta seuraavalla kerralla molempien tyttöjen kanssa yhtaikaa. Kyöstikin tulee kyllä näiden pienten kanssa mainiosti toimeen - ja varmaan isompienkin - mutta Piksu on enempi ärhäkkä näitten urosten suhteen, niin täytyy ottaa enempi varovaisemmin näiden kahden toisiinsa totuttelua.

Keskiviikko, 16.1.2008

Mimin flunssa alkaa olla ohitse, mutta nyt pärskivät, aivastelevat ja röhkivät nuhassaan sitten Kissi ja Kyösti. Kissi onneksi ei niin paljon kuitenkaan, mutta on se röhkikohtaus senverran raju, että piti lääkärille soittaa ja kysäistä, pitääkö varata aikaa sen takia. Tuntuu, ettei koira saa henkeä lainkaan, kun pysähtyy siihen kohtaan. Mutta sen jälkeen taas mennään niinkuin ennenkin. Ulkosalla aivastellaan enemmän, kun siellä niitä hajuja on, mitä yrittää kovasti haistella ja kun nenä on tukossa, siitä ei tahdo tulla mitään. Lääkäri katsoi papereista, että kennelyskään on rokotteet voimassa ja meinas, että flunssalta kuullostaa, jos muuten koira on pirteä ja terve, ettei ole kuumetta, leikkii ja syö. Sydänoireissa on myös tuollaisia vastaavia hengenahdituskohtauksia, mutta silloin koira menee voimattomaksi ja usein jättää myös ruokia väliin ja on pitkään väsynyt. Ja kohtaukset yleensä liittyvät liikkumiseen eikä niinkään haisteluihin. Ohjeeksi annettiin tukkia sormella koiran sieraimet kunnolla ja avata samalla sen suu, jolloin koira lähtee hengittämään suun kautta. Hyvin on tämä toiminut. Ja nyt näyttää siltä, että alkaa kohtaukset vähenemäänkin. Flunssassa voi tulla myös näitä sivuongelmia, kuten korva- tai nielutulehduksia, jotka jo vaativat lääkärikäyntiä ja lääkitystä, varsinkin, jos flunssa kestää pitkään. Toivotaan nyt, että Kissin ja Kyöstinkin flunssa lähtisi paranemaan yhtä nopeasti kuin Mimin, eikä tulisi mitään muita ongelmia. Lääkäri toivoi, ettei flunssaisen koiran kanssa turhaan mentäisi eläinlääkärin odotustilaan toisia koiria tartuttelemaan, kun se ei ole välttämätöntä.

Kipaistiin pieni metsälenkki tässä iltapäivällä tänään, kun tuo tien reuna on ihan märkää hiekkaa täynnä. Se jää turkkiin kiinni ja sitä sitten löytyy joka paikasta kämppää. No, metsässä oli hiekatonta, mutta niin paljon tuli keppejä ja tikkuja Kyöstin vatsa- ja tassukarvoissa tällä kertaa mukana tavaraa kotiin, että oli pakko pistää mies pesuun. Hoitoaineen kera sitten liukastelin turkkia, että sain röhnöt pois. Oli siinä ykslai paketti pesun jälkeen, kun kietaisin Kyöstin pyyhkeeseen. Mimi ja Kissikin ihmettelivät kovin, että mikäs kukkaistuoksuinen otus sieltä nyt tähän perheeseen tuli. Kovin olivat kiinnostuneita. Olen Kyöstin oikein kunnolla pessyt vain kerran ja muutoin vain peppua tai tassuja käytännössä. Nyt käytin ensimmäistä kertaa Kissin yhtä pesuainetta, mistä tuli vähän sellainen "neitimäinen" tuoksu - no, Kissin tuoksu. =oD Olivat sitten ihmeissään vissiin, että mitäs tuo Kissiltä tuoksuu...

Koiratanssia ollaan nyt välillä harjoiteltu ahkerasti, kaikkien koiruuksien kanssa, vaikka eniten Mimin. Nyt taas ollut muutaman päivän tauko. Musiikki on vielä vähän hakusessa, vaikka pari CD:tä onkin jo ostoslistalla. Kaikki kolme ovat kovin innokkaita harjoittelijoita ja nyt on myös Kissi ja Kyösti oppineet jo uusia asioita tässä samalla. Ottaisiko tuon koiratanssikisan leikin kannalta ja menisi Noviisiryhmään Kissin kanssa vähän niinkuin extempore ja Mimin kanssa sitten avoimeen, kun Noviisiin ei enää päästä? Eihän tämä harrastelu nyt mitään vakavaa olekaan! Hauskaa sekä koirista, että minusta.

Torstai, 10.1.2008

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Kaikenlaista tässä on ehtinyt tapahtumaan ja taas näin jälkikäteen ei oikein tiedä, mitä muistiin kirjaisi. Uudenvuoden vaihde sujui rauhallisesti pienellä porukalla. Saatiin tosiaan veljeni vaimonsa ja koirulinsa kanssa meille seuraksi, mikä oli tosi kiva juttu. Juhlaa varjosti vain sinä iltapäivänä tullut tieto, että mummulle oli annettu enää vain kahdesta kolmeen päivään elinaikaa. Että tämmöisissä tunnelmissa. Syötiin, juteltiin, katteltiin elokuvia, syötiin, saunottiin, räjäyteltiin raketteja, ihasteltiin raketteja, nukuttiin, pelattiin vähän uutta peliä yhdessä, syötiin ja käytiin sitten vielä ennen heidän kotiutumistaan mummua katsomassa sairaalassa. Kun Nellukka oli meillä, niin ei ollut heidän kotiutumisensa niin tunnin päälle. Mummu sinnitteli sitten kuitenkin arvioista huolimatta runsaan viikon ja lähti rauhallisesti osa lapsistaan ympärillään nyt tiistai-illalla ajasta iäisyyteen. Tiedossahan se oli ja odotettu helpotus mummulle, mutta kummasti se vaan ison ikävän päälle iski, tuo tieto. Nyt hänellä on kuitenkin hyvä olla.

Kissi pääsi tässä välissä myös kokonaan trötöstä eroon ja leikkaushaava on parantunut vallan hienosti. Ilman tuota tötteröä Kissi olisi suurinpiirtein jo leikkausta seuraavana päivänä ryykäillyt tuttuun energiseen tapaansa ympäriinsä. Eli ei pahemmin tuntunut tuo homma missään. Ja nyt päästiin näistä juoksustresseistä kokonaan. Ei tule pentuja, ei, muttei myöskään tartuteta pentuihin tuota sikaripunkkia. Edelleen on vallalla tuosta asiasta kaksi käsitystä; toisten mielestä sikaripunkki on kaikilla koirilla olemassa ja toisten mielestä se on ylimääräinen loinen, jonka sairas emo pennuilleen tartuttaa. Ja me toimittiin nyt varman päälle, koska tuo turkki vaan ei ota kuntoutuakseen, niin se sanoo, että punkit siellä karvatuppeissa vaan jylläävät. Josko Kissin oma vastustuskyky nyt lähtisi tästä paranemaan niin, että saisi itse ne pidettyä asioissa. Toiveissa olisi, että vielä saataisiin turkki näyttelykuntoon. Mutta onhan tuo ihana kotikoira, vaikkei näyttelyissä käytäisikään.

Olen käyttänyt myös paljon aikaa oman Oriflame-ryhmän perustamiseen. Ihana tiimi minulla jo on, mutta uusia hyviä yhteyshenkilöitä olisi haussa mukaan. Upeita, aktiivisia ja ulospäinsuuntautuneita, iloisia ihmisiä olenkin saanut. Kiitos, kun olette ottaneet haasteen vastaan! Oriflame on siitä harvinainen harrastus, että se ei vain vie rahaa, niinkuin yleensä, vaan siinä on oikeasti mahdollisuus myös tienata, pienellä vaivalla! =oD Ja siinä sivussa tulee kuin huomaamatta nähtyä ystäviäkin useammin ja enemmän!

Ja kun tuli tietoa, että helmikuun puolivälissä olisi Vahdolla - eli vähän matkan päässä meiltä - seuraava koiratanssikisa, niin toki innostuin taas. Eilen ensimmäisen kerran pitkiin, pitkiin aikoihin, pidin Mimin kanssa kunnon treenit ja kylläpä olikin hauskaa taas! Niin oli Mimikin onnessaan, että huh-hah-hei! Namipalkkiotkin näyttivät olevan toissijaisia, kun pääasia oli saada itseään toteuttaa. Reppana oli ihan tutinassa. Uskoisiko tuosta kuvanlötköilijästä, että osaa olla tosi energinen pakkaus?

Jos kutakin mahdollisesti kiinnostaa koiratanssin alkeiskurssi, niin nyt olisi sellainen 20.1. alkamassa Vahdolla. Neljän kerran edullinen kurssi, millä pääsee alkuun. Suosittelen lämpimästi!

Keskiviikko, 2.1.2008

Sydämelliset onnittelut Satulle! (vaikka kaipaakin enemmän kuin yhtä kynttilää... =o) )


Maanantai, 31.12.2007

Viimeistä vuoden päivää viedään kovaa vauhtia. Innokkaimmat paukuttelijat ovat jo hommansa aloittaneet ja vielä ainakaan ei onneksi näytä Kyösti näistä olevan millänsäkään. Tämä kun on hänen ensimmäinen vuodenvaihteensa meillä. Ei ole tullut kysyttyä, miten on aikaisemmat vuodenvaihteet sujuneet. Lenkeilläkin on välillä paukutteluja kuulunut, ei nyt ihan liki, mutta selvästi kuitenkin, eikä ole kukaan koirista näitä enemmälti huomioinut. Hyvältä siis vaikuttaa.

Viimeiset siivoilut tässä menossa (heti kunhan koneelta irti pääsen...) uudenvuoden vastaanottamista ajatellen. Miehet lähtivät kauppaostoksille ja poika jääkin sitten kitarakierrokselle veljeni kanssa ja tulevat sitten uutta vuotta vastaanottamaan meille myöhemmin Nella-koirulinsa kera. Kissin tötteröilyn kanssa nyt ei oikein voinut edes ajatella itse lähtevänsä minnekään, niin on hienoa, että saatiin yökyläilijöitä meille!

Kaikille kuulumisten kurkkijoille myös oikein upeaa alkavaa uutta vuotta 2008! Viettäkäähän turvallinen vuodenvaihde - pitäkää tukka, silmät ja sormet tallella - niin ja tietysti siis henkikulta myös! =o)

Keskiviikko, 26.12.2007

Joulu alkaa olla jo ohi. Ihanaa kiireetöntä aikaa onkin ollut. Ilman mitään tarkempia aikatauluja ja suunnitelmia ollaan tehty ja touhuiltu, mitä on mieleen tullut. Lahjoja vallan hurjasti ja paljon, ja niin käytännöllisiä ja kivoja, että taatusti tulevat kaikki käyttöön! Oltiin kaikki saamisiimme tyytyväisiä. Eikä lahjoja ihan vähän ollutkaan, kuten kuvasta varmaan näkee. Ollaan taidettu olla kilttejä, kun on pukki näin anteliaasti lahjojaan suonut. Kiitos!

Tänään käytiin syömässä jouluateria anopin luona, jossa sitten hurahti tunti jos toinenkin. Piti vain pikaisesti piipahtaa syömässä ja sitten "jälkiruoaksi" käydä siskon perheen luona iltapäiväkahvilla. Miehen veli oli sitten kuitenkin niin paljon valmistellut tuloamme leipomalla pullia ja joulutorttuja, että eivät halunneet meidän lähtevän ilman kahvituksia. Kahviteltiin sitten tuplasti. =oP

Ajettiin sieltä sitten kotiin, että käväisin koirien kanssa lenkillä. Kissin kanssa metsän reunamilla pikku-pikkukipaisulla ja sitten erikseen Kyöstin ja Mimin kanssa hiukan pitemmän lenkin. Vettä satoi, niin ei ollut koiruuksillakaan kovaa intoa minnekään pitemmälle lähteä. Sitten taas jatkettiin matkaa Raisiota kohti. Otettiin Mimi mukaan - ja se viime kerralla unohtunut kamera.

Kovin monta pilalle mennyttä otosta taas tuli aikaiseksi, mutta kyllä vaan hienosti koiruudet keskenään touhuavat. Eikä mitään isompaa juoksurumbaa tullut sisälläkään, vaikka eivät nyt ulkokieppasua tehneetkään. Oli niin märkää, ettei tullut mieleenkään moinen. Pörri hieman ensin haukkui Mimiä ja tarkkaan tutkiskeli, miten innoissaan Jaja Mimin otti vastaan. Eikä tosiaan kauaa mennyt, kun kaikki rauhoittuivat, vaikka välillä peräkanaa kulkivatkin vuorotellen toisten hännänalustaa haistellen. Hassut!

Pörri alkaa kyllä olemaan niin hienosti tottunut uuteen laumaansa ja menoon, että reippaasti jo omaa itseluottamusta ja uskaltautuu tilanteisiin, mihin ei ole ennen alistumatta hennonnut. Reipas tytteli! Hyvän kannustuksen on uudelta kodiltaan saanut!

Kiitos upeasta meille tarjotusta ateriasta anopille ja mieheni veljelle sekä oikein maistuvista kahviherkuista siskoni perheelle.

Sunnuntai, 23.12.2007

Päivä enää aattoon - tai oikeasti enää vain yö. Viimeiset valmistelut on tehty tänään eikä kommelluksitta selvitty niistäkään. Tästä enemmän blogissani.

Nyt on kuitenkin koristuksia talossa, tuoksua, tunnelmaa ja koristellut kuusetkin sekä etu- että takaterassilla! =o) Lahjojakin on vallan hurjat määrät taas, vaikka niitä emme lemmikkien takia ole vielä minnekään esille laittaneet. Melkoinen vuori niistäkin kyllä tulee vielä syntymään - eiköhän oteta siitäkin valokuvaa, niinkuin aiempinakin vuosina ollaan tehty.

Tänäkin vuonna jäi kuin jäikin vielä vähän paketteja toimittamatta ajallaan perille, vaikka kuinka ajoissa tätäkin hommaa aloitettiin. Mutta perille ne menevät, vaikka "pukki" nyt vähän onkin myöhässä sitten. Mitäs toi hajamielisyyttään puketit väärään osoitteeseen...

Torstai, 20.12.2007

Pahus, kamera unohtui kokonaan. Nyt sen muistin, kun tavattiin tänään siskon uusin mitteli, Pörri, kuin myös Jaja ja Piksukin. Tilanne rauhottui jo eteisessä, mutta käytiin pieni pyrähdys pihalla koirien kanssa. Hyvin se Pörri tuntui Mimin perävanassa kulkevan ja oli utelias uudesta tuttavuudesta. Ihana tumma killisilmä, pikkuinen söpöläinen - ja vallankin kiltti otus! Niin olisi tähän kiva liittää kuvaa, mutta siskoni sivuilta Pörristä löytyy kuvia, käykää sieltä kurkimassa.

Keskiviikko, 19.12.2007

Ohhoh! No, ei sentäs ehtinyt koko joulukuu humpsahtaa, ennen kuulumisia... Sitä ollaan kovasti yritetty tehdä sekä töitä että sitten hoidella joulunvalmistautumisia ja vielä jonkin verran "ylimääräistä" työtä Oriflamen tiimoilta, kun sitä omaa ryhmääni lähdin keräämään. Mutta onneksi kiire on niin sanotusti itseaiheutettua, ettei tarvitse pakkopullana tehdä mitään, vaikka puuhaa riittääkin.

Kuvassa on Kissi aamulenkkimme jälkeen, tassut mustina, ilman aamuateriaa. Reppana oli kyllä niin kysymysmerkkinä, kun koira voi olla, kun jäi ilman omaa satsiaan toisten syödessä omaansa. 12 tuntia pitää olla syömättä ennen sterilointileikkausta, joka on vuorossa vielä tänään. Pyrin pitämään tästä samanmoista päiväkirjatyyppistä osiota Kissin sivuilla, mitä aikanaan Mimistä pidin. Sinne on sitten hyvä myöhemminkin palata.

Mimin leikkauksestakin muistan sen, kuinka säälittävän surkea otus osasikin olla, että tällaiseen kurimukseen toinen laitettiin. Mutta onneksi koirat eivät enää kuntoutumisen jälkeen pahemmin menneitä muistele, vaan elävät tätä hetkeä. Vähän jännittää itseäkin, mutta tämä on kyllä yksi niistä "rutiineimmista" eläinlääkäritoimenpiteistä, että eiköhän se siitä mene.

Mitä muuta on tässä ajassa tapahtunut? Eipä tule paljon yksittäisiä asioita mieleen. Paljon olen ihania ystäviäni tavannut, mikä on ollut upeaa! Vaateostoksia ollaan tehty, samoin kuin jouluostoksia. Aasinsiltana tästä tuli mieleen, että vihdoin pitkän etsimisen jälkeen sain Kyöstille poikapöksyt hankittua (Janutexiltä). Mitkä ovat olleet kyllä hyvät! Kyöstillähän pakkailee olemaan tuota merkkailemista ja vaikka tekee sitä nykyään paljon harvemmin kuin heti meille tullessaan, niin silti käytännössä joka toinen päivä vähintään on lätäkkö joko olohuoneessa tai keittiössä. Onhan siinä huima ero, kun alkuun teki tätä monta kertaa päivässä.

Sunnuntai, 9.12.2007

Hurjan hurja, kun tämä aika menee, eikä perässä pysy. Joulu tulee tohinalla, mikä on hieno juttu. Pikkuhiljaa ollaan sitä valmisteltu. Jotain jouluvaloja ollaan kaivettu esiin, kortteja kyhätty, osoitteita kirjoiteltu ja lahjojakin osteltu. Ilman isompia stressejä - ja vieläkin on aikaa! =oD

Erikoisempia ei nyt olla koirien kanssa harrasteltu. Lenkitkin ovat olleet märänlaisia, kun kelit ovat olleet lähinnä syksyisiä, vaikka hippasen on luntakin toisinaan maahan satanut. Nyt ei kyllä enää ole lumesta eikä jäästäkään tietoa, kun on sade sulattanut kaiken pois.

Kissin turkki on vihdoin alkanut kasvaa ja kun alkoi kasvunsa, niin tuntuu, että kohinalla kasvaakin. Takkuja ei ole tullut, mitä nyt purkkatolloja tuntuu kovasti turkista välillä löytyvän. Purkkamagneetti. Iho on ollut kunnossa, eikä mitään sikaripunkkiongelmia nyt näytä olevan. Sterilointiajan varasin vähän ennen joulua, niin sitten on sekin poissa päiväjärjestyksestä, eikä stressaa juoksut sen jälkeen. Toivotaan, että sikaripunkkiongelmat oikeasti ovat sitten jo taaksejäänyttä elämää.

Torstai, 6.12.2007

Iloista Itsenäisyyspäivää!

Perjantai, 30.11.2007

Sydämelliset Synttärionnittelut Sinikalle!

Lauantai, 24.11.2007

Vallan on aika taas hurahtanut eteenpäin tässä. Synttärikekkereitä kotona ja toisaalla, reissua Ukiin, töitä, kutsuja ja saatiinpa vähän listoituksiakin tehtyä. Mitäs sitten muuta kuin virkkaamista. Siihen nyt hurahdin, kun liikkeelle sen kanssa lähdin. Kaikki liikenevä aika istun koukku kädessä, selkä hyvin tyynyillä tuettuna ja laitan virkkuuta menemään. Se onkin ollut yllättävän hauskaa!

Mitäs tässä lemmikkien osalta? Sitä samaa kait. Ei olla nyt pahemmin mitään uusia juttuja harjoiteltu, niitä vanhoja tuttuja aina ripottain, kunkin koiruuden kanssa erikseen. Susu ollut välillä lenkeillä mukana, kun on niin paljon menossa aina, mitä nyt märemmillä keleillä olen suosiosta jättänyt oven taakse huutelemaan. Silloin kun matka aina tyssää terassille hänen puolesta, eikä luonnollisestikaan koirat tästä oikein välittäisi...

Vähän tässä olen taas Kissin turkkia seuraillut, että pitäisi pestä, mutta kun kelit ovat olleet, mitä ovat, niin eihän se olisi paljoa auttanut. Jos nyt vähän aikaa pakkaset pysyvät, niin voisi olla toiveita pysyä siistinä vähän aikaa pesun jälkeenkin. Tälle päivälle on jo muuta ohjelmaa niin paljon, ettei enää ehdi, mutta huomenissa ehkä otan tehtävälistalle. Nyt tuntuu, että on alkanut turkki jo hiukan kasvamaankin, se alku vain näytti siltä, ettei mitään tapahdu. Josko tästä vielä näyttelykoira kuitenkin saadaan. =o)

Torstai, 22.11.2007

Railakkaat synttärionnittelut Inkalle!


Perjantai, 16.11.2007

Oikein Iloiset SynttäriOnnittelut Rakkaalle Nallekarhulleni!


Sunnuntai, 11.11.2007


Lauantai, 10.11.2007

Juuh, niin se vaan aika menee. Sitä hämmästelee kyllä joka kerta, kun päättää oikeasti kuulumisia päivittää... Alanko jo tulla vanhaksi, kun tuntuu, ettei pysy mukana menossa, eikä ehdi millään tehdä kaikkia niitä asioita, mitä haluaisi?

Nyt ollut kädet täynnä töitä, niin päivällä kuin iltaisin ja sitten lisää noita Oriflame-juttuja, kun oman tiimin päätin pystyyn pistää. Mukavaahan se on, en valita lainkaan, mutta aikaahan siihen saa uppoamaan niin paljon kuin vain raaskii muilta töiltä siihen ottaa. Samalla on tullut opittua uuttakin ja tutustuttua taas uusiin ihaniin ihmisiin. Eli vaikka maailma on välillä todella raaka ja ilkeä paikka (viitaten keskiviikon Jokelan koulun tapaukseen), niin on sitä maailmassa sentään hurjasti paljon kaikkea upeaa ja hienoakin!

Takapakkia vähän talon remontin kanssakin tässä tuli, kun syysmyräkkä runttasi vettä ihan vaakasuorassa talomme takaseinään, josta siis terassinovien karmien väleistä tursusi vesi sisälle. Ei kiva! Mutta miehellä on jo idea asian korjaamiseksi - hätäsuojauksen nyt sain laitettua, ettei enää uudestaan sisälle asti uutta vettä tule, vaikka myräkkä tulisikin. Kaikenlaista sitä voi tulla vastaan, kun raha, aika ja into alkavat hiipua tekemisen suhteen...

Eilen oli itsellä joku kunnon ärsytys päällä ja kaikki asiat saivat ärräpäitä aikaiseksi. Aikani kuluksi sitten touhuilin noitten koiruuksien kanssa ja pesin Kissin ja sitten siihen pötköön vielä Kyöstinkin. Kissille tuo meidän pesuhuone ja kuivausasiat ovat jo rutiinia, vaikkei siinä niin kovasti tykkääkään. Tietää, mitä mistäkin seuraa ja mihin homma päättyy. Ja nyt lyhytturkkisena kuivuu todella nopeasti föönin kanssa, ettei siinä kauaa nokka tuhissut. Tassuista huomaa, että on pesty, kun tuo vesikeli kummasti niitä ruskistaa - pihamme kun on melkoista mutavelliä. Kyöstille pesu oli meillä ensimmäinen. Ei ole aavistustakaan, miten on pesut edellisessä kodissa hoidettu, enkä ole kysynyt. Hauska tapaus oli, kun otin pannan pois, ettei se turhaan suihkussa kastu, ja laitoin sen sitten siihen olohuoneen pöydälle odottamaan, ja kävin keittiössä, niin Kyösti otti silleen hellästi pannan toisesta päästä kiinni, kipitti perässäni keittiöön ja toi pannan minulle, että hei, joku unohtui! =oP

Nyt kannoin Kyöstin kielletyn alueen (välihuoneen) yli pesuhuoneeseen, laitoin oven kiinni, laskin saunan astinjakkaran päälle ja siinähän poika könötti. Ei mitään yritystäkään lähteä minnekään. Höpötin hiljakseen jotain, kehuilin paljon, kun oli nätisti, nameja nyt ei ollut, kun kädet olivat ihan märät ja osin shampoossa ja hoitoaineessakin - luonnollisesti. Ei mitään örinää eikä ärinää. Vähän oli korvat luimussa kun suihku tuli kasvoja kohti, mutta siinä se. Hienosti antoi nyt myös tassunsa ja vatsanalusensa käsitellä, mistä voi kaikkein helpoiten yleensä ärähtää. Pesun jälkeen hoitoaine ja sen piti antaa vaikuttaa viisi minuuttia, ja koko sen ajan Kyösti seisoi jähmettyneenä paikoilleen, vain pää välillä liikkuen, vilkaisten minuun, että kauanko vielä? =o) Huuhtelu ja sitten käärin pojan pyyhkeeseen. Kaksi pyyhettä Kyösti sai suoralta kädeltä ihan litimäräksi. Sitten kolmannesta tuli vähän kostea. Melkoisesti tuohonkin turkkiin sitä vettä sitten vaan jää, vaikka kuinka yrittää sitä jo siellä suihkuhuoneessa kädellä vanuttamalla saada pois.

Pyyhekuivauksen jälkeen varovasti föönikäsittely. Olen Kyöstiä välillä föönillä puhaltanut, kun olen Kissiä kuivanut, että tottuisi siihen, eikä ole ollutkaan moksiskaan. Mimi pitää turvallisen välimatkan aina tuohon vekottimeen, mutta onneksi ei sitä omaan turkkiinsa tarvitsekaan. Siinä silityslaudalla sitten kävin turkkia läpi. Fööni toisessa ja harja toisessa kädessä - aina välillä makupaloja palkkioksi antaen. Vallan hienosti Kyösti siinä käsittelyn otti. Ja kuinka sitä sitten tuntuikin, että näytti Kyösti oikeasti puhtaammalta kuin ennen pesua, vaikkei nyt tuntunut mitenkään kovin likainen olleen alunalkaenkaan. Vaikka on pitkä turkki, niin sitä ei näytä tarvitsevan kovin usein pestä - toisin kuin tuon cottonin turkkia. Kissin turkki tuntuu imevän likaa itseensä. Mutta nyt oli niin puhdasta koiraa, että! Ja tyttökin kysyi heti koulusta kotiin tultuaan, että onko koirat pesty, kun on talossa sellainen tuoksu. Eli tuoksusta sen tietää, ei koirien ulkonäöstä. =oD

Illalla käytiin sitten miehen veljentytön synttäreillä ja Kissi oli meillä mukana. Kolmas kerta, kun nyt kolmen ja puolen kuukauden ikäinen Siiri-tyttö nähtiin, mutta nyt eka kerta kamerakin mukana. Ihana pallero kyllä! Vilinää oli välillä, kun Siiri juoksi Kissin perässä ja liukkailla lattioilla sitä sitten sudittiin tyhjää, kun tekivät käännöksiään ja pysähdyksiään. Risto-kisu pysyi turvassa koko vierailumme ajan, kun huomasi vieraan nelivetoisen vieraiden mukana. Hyvä pari kyllä, kun ovat niin samantyyppisiä nyt turkkeinensa. Siiri enemmän laatikkomaisena vain. Kaksi valkoista salamaa siellä meni ympäri kämppää ja paini keskenään. Hauskaa hiljaista painimista. Kissi osaa senkin, vaikka itse enempi tykkää niistä terrierileikeistä kunnon ärinän kera. Kyöstin kanssa niitä saakin toisinaan toteuttaa - jos Mimi sen sallii. Mimi kun ei ärisemisestä eikä ärinöitsijöistä oikein tykkää. Vaikka itsekin joskus - harvoin kylläkin - vetoleikeissä intoutuu ärisemään. On niitä koiruuksia vaan niin hauska seurata!

Torstai, 8.11.2007

Sydämelliset Synttärionnittelut rakkaalle isälle!


Tiistai, 6.11.2007

Pirteät synttärionnittelut Matildalle!


Maanantai, 5.11.2007

Mahtionnittelut kummipojallemme Jerrylle!


Perjantai, 2.11.2007

Niin se vaan aika menee eteenpäin. Päänsärky ollut häiritsijänä tässä, mutta nyt alkaa olla taas parempi olo. Joku flunssapöpö se vaan yritti väkisin kimppuun. Ei kuitenkaan antauduta sille tielle.

Taas täytyy oikein miettiä, mitä tässä on tapahtunut edellisen päivityksen jälkeen. Onhan sitä ollut sentään jonkunlaista menoa ja meininkiä. Kuistiremppaa, synttäröintiä, tupperikutsua, leipomista, mummulla käyntiä, meillä käynyt vieraita, koirien temputtelua - ja tietysti sitä normaalia: työn touhua, huushollausta, koirien turkkien harjausta, lenkittelyäkin... Ja nyt on ollut kiva poltella kynttilöitä terasseilla. Löydettiin pojan kanssa osa lyhdyistä ja nyt on terracotta-kissa etuterassia koristamassa ja muutama lasilyhty takaterassilla. Onhan niitä lyhtyjä vielä jossain lisääkin, mutta eipä osunut silmään, vaikka kuinka autotallia läpi käytiin. Siellä kyllä on ihan älyttömästi noita meidän takkikamoja ja kenkiä, sekä muuta pientä sälää - sulassa sovussa remonttitarpeiden ja -välineiden kanssa. Jos kohtapuoliin päästäisiin rakentamaan kaapistoja kuistille, niin saadaan tavaroita paikoilleen. Sitä tässä odotellaan.

Tiistai, 30.10.2007

Sydämelliset Synttärionnittelut Hannalle!


Lauantai, 27.10.2007

Väsynyt flunssanyritysviikko takana. Se on sitten raivostuttavaa tuollainen päänsäryn tuleminen ja meneminen vuorotellen. Nyt pelkää joka kerta, kun ei päätä särje, että kohta särkee kumminkin taas. Vaikka pitäisi osata nauttia siitä ajasta, kun ei kolota. No, onneksi olen kuitenkin pystynyt töitä tekemään, mutta koneella olen ollut tavallista vähemmän tämän vaivani takia. Pöpöt toivotellaan hus-pöpelikköön kaikki!

Lemmikit mennä huristelevat kaikki, miten ennenkin. Kyöstin harjaus ja turkinhoito muutenkin helpottuu koko ajan päivä päivältä. Antaa jo takkujakin työstää, vaikka nipisteleekin välillä. Pidän kyllä käden ulottuvilla herkkupaloja, mutta pääosin olen antanut palkinnon vasta turkinhoidon jälkeen. Tykkää kyllä jo itsekin tuosta, kun tulee kerjäämään harjauksia jonoon jo, kun olen Kissin turkkia hoitamassa. Vaikka kynnet edelleen leikkaan silityslaudan päällä, missä se sujuu mainiosti, mutta lattialla ei niinkään. No, onhan siinä itsellekin parempi työasento.

Koiratanssitreeneissä Mimin kanssa oltiin, mummulla ollaan myös käyty ja meillä ollut vieraita, taidekurssiakaan en nyt jättänyt välistä ja jopa kukkasipulit sain vihdosta viimein maahan kevättä silmällä pitäen. Jotain siis on tapahtunut, vaikka tuntuu, ettei mitään.

Tavaroita on hukassa kovasti, kun mielelläni laittaisin terassille kynttilälyhtyjä tilaa koristamaan, niin talon eteen kuin taakse, mutta vain kaksi lyhtyä löysin. Niitä pitäisi kyllä olla paljon enemmän. Halloween-kamaakin talosta löytyy, kunhan löytäisi vaan. Niin ollaan heitelty kamaa paikasta toiseen, ettei mitään löydy silloin, kun niitä tarvitsisi. No, muutama vuosi tässä rempan keskellä menee vielä. Josko sitten saataisiin paikat siihen kuntoon, että voisin saada tavarat oikeille paikoilleen. Omille paikoilleen.

Ollaan takassa poltettu omenapuun ja pajunoksia, mitkä tuosta pihalta ollaan kaadettu. Ovat melkoisen sitkeitä syttymään, ja kun vihdoin palavat, palavat nopeasti. Nyt oli muutama koivuklapi mukana, ja kyllä niistä vain sellainen kiva tuoksu taloon tuli. Vähän sellainen "saunamainen". Nuo muut puut eivät tunnu palaessa pahemmin tuoksuvan, jolleivät nyt sentään haisekaan.

Perjantai, 19.10.2007

Taas se on humpsahtanut melkein viikko viimeisestä kirjoittelusta tänne, vaikka tässä nyt jotain hiukan on tapahtunutkin. Menoja on ollut vaikka kuinka, niin päivisin kuin iltaisinkin - työ- ja vapaa-aikana. Blogia on kuitenkin niin paljon nopeampi päivitellä, että sinne sitä on tullut vähän enemmän kirjoiteltuakin jotain. Käsitöistäkin ja muusta, mitä en tänne ole laittanut lainkaan.

Mustis on aloittanut oman miehenkipeysaikansa taas ja Susun kanssa kilpaa mouruttelevat välillä. Sehän on vallan vastustamatonta, kun toinen kurisee ja mouruaa, että sitä voisi muka olla vastaamatta takaisin samalla mitalla. Mustis ei kuitenkaan sentään niin paljon näitä koiria kosiskele, ainakin nukkuvat koirat jättää rauhaan, mutta Susu kyllä käy kimppuun, kun sika limppuun, heti, kun joku koirista rauhoittuu unilleen - jos sattuu sopiva tuuli puhaltamaan. Jos on itse ihan väsypoikki, sitten antaa olla rauhassa - ja onneksi nyt suurimman osan yöstä molemmat kissatkin nukkuvat sentään. Aamuyöstä sitten lähtevät liikkeelle, viiden - kuuden aikaan.

Kuvataidekurssin jätin välistä tiistaina sitkeän päänsäryn vuoksi. En saanut sitä hillittyä edes särkylääkkeellä. Ei tullut pahemmin koneellakaan oltua, kun kirjaimet vain ruudulla seilasi ees-taas. Ei pystynyt lukemaan, telkkaa katsomaan, virkkaamaan, muttei unikaan tahtonut tulla, että olisi saanut nukuttua säryn pois. Onneksi ei sitten seuraavaan päivään jatkunut sentään. Sen jälkeen on tullut ja mennyt ajoittain, mutta ihan siedettävänä. Korvat poksuvat myös, että varmaan jotain flunssanpoikasta päälle yrittää. Koitetaan olla sitkeinä ja nurjertaa pöpöt, ennenkuin iskevät kunnolla.

Keskiviikkoillalla oli Oriflamen tilaisuus Kaarinassa, jossa menikin sitten iloisesti koko ilta. Myöhään olin kotona, ja sitten vielä lenkki koirien kanssa - ja kaaduin sänkyyn. Väsytti kovasti. On kyllä puhti kieltämättä vähän poissa, mutta tästäkin syytän flunssapöpöjä...

Miehet ovat saaneet sitten mun reissuillessa laitettua eristeitä kuistilla kuntoon ja alkaa pikkuhiljaa olla melkoisen vedoton tila taas. Vielä yksi seinätila eristämättä, kun on sähkötöitä varten auki. Sitten saadaan ruveta laittamaan kattopaneeleita ja seinälevyjä paikoilleen. Kaapistojen tarkempi suunnittelu on vielä myös edessä. Kaikki mahdollinen tila kun täytyy taas ottaa käyttöön, kun sitä yhtä huonetta ei saatu, mitä lähdettiin remontilla etsimään. Kyllä se tästä!

Tänäaamuna seikkailtiin lenkillä koirien kanssa. En viitsi kirjoittaa samaa tekstiä uudestaan, joten täältä voi lukea asiasta tarkemmin. Jännitystä elämään. =o) Lisäksi käytiin sitten siskon kanssa mummun luona Uudessakaupungissa. Kivassa säässä ja hyvässä seurassa aika menikin rattoisasti.

Kotiintultuani poika tuli nilkuttaen vastaan - oli käynyt syyslomakauppareissullaan ja hiekkatiellä sitten mopolla kaatunut. En tiedä, en kysynyt, enkä käynyt katsomassa, mitä mopolle kävi - se on totaalisesti hänen oma asiansa - mutta polven ympärystää nyt vähän aristaa. Ei se mitenkään kovasti turvonnut ole, eikä mustelmainen - ainakaan vielä - mutta täytyy seurata, että pitääkö lähteä lääkäriin. Polvikin kun on melkoisen tärkeä kapistus ihmisellä. Että näin. Mopokausi taitaa tosiaan jo olla takanapäin!

Sunnuntai, 14.10.2007

Taas hupsahti aika eteenpäin kummasti. Paljon on tapahtunutkin. Viikon loppupuolella alkoi tulla kovasti kylmät kelit, ja koska kuistimme ei vielä ole läheskään lämmönpitävä, kun puuttuu eristeitä sekä osasta seiniä, että kokonaan katosta, sekä vielä ikkunakin, minkä tilalla oli vain iso muoviruutu, oli talossa sisälläkin melkoisen vetoisaa ja viluista... Perjantaiaamulla satoi räntääkin. Maa oli valkoisena vähän aikaa, mutta en saanut kuvaa, kun oli niin pimeää. Sitten kun oli jo valoisaa, ei valkoisuudesta ollut enää tietoakaan ja satoi vettä. Talvea kohti.

Jo koska on ollut kylmää, Mustis ei enää ole malttanut pysyä mattonsa päällä, vaan sukeltaa sen alle lämpöön. Tämä näky on tullut tutuksi tässä muutaman viimeisen päivän aikana. Ennenkin on tätä tehnyt, muttei ihan näin usein sentään, mitä nyt. Mustis laittaisi varmasti villatakin yllensä, jos osaisi (niin, ja jos sellainen olisi...), senverran on aitoa vilukissaa.

Perjantain työpäivän jälkeen sitten oli vuorossa vähän siivoilua, kun odotin, että lauantai menee itse reissussa, jolloin kuurausaikaa on vain vähän ja sunnuntaina on kuitenkin tulossa vieraita. Mitään oikein isoa en kyllä tehnyt, mutta vähän paikkoja järjestelin, imuroin lattioita ja isommat nenänjäljet (kissojen ja koirien) ja sormenjäljet (suurin osa varmaan omiani) pyyhin pois laseista. Sain siihenkin jo jonkin aikaa uppoamaan kuitenkin - ehkä voi päätellä jotain huushollin kunnosta...

Lauantaiaamulla sitten pakkasin kassia tokokisoihin lähtöä varten. Kisat olivat ulkona ja keli melkoisen "raikas" pohjoistuulen kera, niin ihan kunnon lämpimät vermeet oli jo päällä ja sitten vielä lisälämmikettä mukaan (villatakkia, pipoakin jne.), ettei taatusti kylmä pääse liian liki. Eikä päässytkään. Oltiin ajoissa paikalla, käytiin vähän käpöttelemässä vanhaa ja oikein kaunista puukaupunkiosaa Jajan kanssa. Ihania isoja pihoja taloissa, vaikka talot ovat jo IHAN keskustassa. Upeita!

Eikä ollut turha reissu! Niin siellä sitten kisan tiimellyksessä tuli pelkkiä kymppejä ja ysejä suorituksista ja loppupistemääräksi huimat 191 pistettä! Ensimmäinen palkinto ja lisäksi vielä kunniapalkinto. Hieno pokaali, ruusukkeet ja ruokapussikin palkinnoksi. Oli sitä kyllä upea seurata! Onneksi olkoon vielä tätäkin kautta siskolle ja Jajalle! Upea suoritus!

Sitten kisojen jälkeen käytiin vielä kahvilla mummun luona. Ostettiin sämpylää ja pullaa kisapuffetista mukaamme vaan. Siellä hän pirteänä otti meidät vastaan, iloitsi koiravieraasta ja joi kanssamme kahvia. Ei hurjan pitkää aikaa oltu, kun oli sitten vielä iltapuuhaa meillä molemmilla tiedossa.

Kotona oli ikkunat vaihtaneet paikkaa sillävälin, kun olin ollut poissa. Kipaisin koirien kanssa lenkin ja pikasiivouksella kävin päivän sotkut läpi (tiskit koneeseen, lyhyt rättireissu ja olohuoneen pöydälle kasaantuneet tavarat paikoilleen), sain meilattus siskolle pari kuvaa kisoista ja sitten jo vieraat saapuivatkin.

Ekan kerran nyt nähtiin Siiri-bishon frise, 12 viikkoinen pikkuneiti. Vallan reipas otus, vaikka ensialkuun pyrittiinkin senverti toista suojaamaan, ettei ihan kolmen vieraan koiran ahdistelemaksi kerrallaan joudu - kaikki meidän otukset kun olisivat innolla tuttavuutta tehneet. Ja kohtapuoliin meno olikin jo rentoutunutta. Jonkun verran Siiri tykkäs Kyöstin varjona kulkea, toinen kun on rauhallinen tapaus - ja kerran Kyösti sitten ärjähti, että voisi pikkuinen pysyä vähän kauempana, mikä on ihan oikein. Siitähän Siiri lähtikin leikkimään Kissin kanssa tai taapertamaan Mimin perässä. Muutama lätäkkö tuli lattialle, kun ei Siiri kehdannut paperille hätiänsä tehdä ja Kyösti oli asiasta vähän ihmeissään (tässä kun ollaan hänen merkkailujansa siivoiltu tähän asti), mutta eipä ole yhtään merkkausta sen jälkeen tullut. =oD Kissin kanssa Siirillä näytti hienosti synkkaavan ja painiskelivatkin jonkin aikaa jo ihan tasaveroisina toistensa kanssa, vieläpä ihan hiljaa. Kaunista katseltavaa! Samalla kun vieraat lähtivät, lähdin itse sitten vielä tämän kolmikkomme kanssa lenkille ja sen jälkeen koiruudet olivatkin jo ihan rättejä. Aamullakin kaikki nukkuivat pitkään.

Tänä aamuna sitten oli vuorossa uutta tiskikoneen täyttämistä ja pesukoneen päälle laittoa (kun eilinen pyykinpesu jäi kokonaan välistä) ja odoteltiin Kyöstin entisen perheen vierailua. Nyt saatiin sitten asia viralliseksi, eli nyt Kyösti on sitten oikeasti meidän! Onhan tämä sanallisesti jo tiedossa ollut aikaisemminkin, mutta jotenkin vain olen niin kummallinen, että vasta, kun on mustaa valkoisella, asia on oikeasti mielessäni varman varma. Suurkiitos! Nyt on NIIN ihana olo, että!


Torstai, 11.10.2007

Ohhoh! Nyt lähtee taas rutiinit pyörimään, ettei tunnu mitään kummallista päivitettävää enää löytyvän näköjään. Sen verran taisi mennä Kyöstin konseptit tuossa Jajan lähtiessä laumastamme sekaisin, että aloitti taas urakalla tuon merkkailun. Vaikka oltiin juuri vähän aikaa sitten tultu sisälle, niin eikös kohta taas ollut jossain kohtaa lätäkkö. Sumplasin sitten hätävara-poikapöksyt Kyöstille heijastinliivistä, mihin laitoin pissiletkun päälle paperia ja "sidoin" sen paikalleen tällä liivillä. Ideana siis se, että tulee ikävä olo, kun pissii, ja se märkä paperi jääkin paikoilleen... Täytyy vain usein vaihtaa, ettei tule mitään tulehdusta. Ja sitten pidän välillä ihan ilman, mutta heti, kun yksikin lätäkkö löytyy, joutuu taas piinapenkkiin. Hyvin on kyllä merkkailu tällä keinoin vähentynytkin. Nyt kun sen vain saisi kokonaan pois. Tää hätäsovellus on kyllä vähän huono - tietty vähän parempi kun ei mitään, mutta jollei nyt auta, niin ne oikeat poikapöksyt on hankittava. Ei auta.

Mitäs tässä sitten muuta kuin työtä, lenkillä käyntiä, mummullakin piipahdettiin ja paljon olen ollut puhelimessa. Sekin on kyllä aika hauska, kun rupean puhelimessa höpöttämään, niin ei kauaa mene, kun on koko lössi ympärillä ihmettelemässä, että miten se nyt noin, ihan yksikseen...

Ihan pieniä temputuksia ollaan tässä pidetty. Alkaen Mimistä ja Mimi saakin tehdä aikamoisen reperttuaarin aina ennen herkkuaan. Sitten Kissi, jolle riittää jo vähän vähempi ja viimeiseksi Kyösti, joka saa herkun sitten jokaisesta oikein tekemästään suorituksesta, isojen kehujen kera. Ensi sunnuntai-iltana sitten Mimin kanssa taas koiratanssitreeneihin. Pitäisi ehtiä jonkunlainen uusi kappalekin keksäisemään tässä. Ja pitäisi myös harjoitella jotain uusia liikkeitä. Mielessä pyörii vaikka kuinka monia, mutta sisällä niitä "juoksutuksia" ei oikein pysty opiskelemaan eikä harjoittelemaan. No, eihän me nyt olla vähään aikaan mihinkään kisoihin menossakaan, niin varmaan jossainkohti sitten onnistuu tuokin. Ehkä.

Tiistai, 9.10.2007

Sydämelliset Onnittelut tyttärelleni synttäreiden johdosta!

Taas tuli näköjään vähän taukoa kirjoitteluun. No, eipä tässä mitään kummallista ole tapahtunutkaan. Sitä samaa, mitä joka päivä.

Kyösti on ottanut vahtipaikakseen rappujen ikkunanrakosen, mistä näkeekin aika laajan alueen pihaamme - ja varsinkin tienhaaraamme ja sen liikenteen. Ei kyllä pidä muuten älämölyä, mutta tiedottaa, jos joku (kuten esimerkiksi postiljooni) pysähtyy tienhaaraan tai ajaa pihalle. Mimi ja Kissi ilmoittavat näiden lisäksi myös kaikki tiellä kulkijat (autoja lukuunottamatta), että sinänsä on varmempi vahti. Ja Kissihän on muutenkin aina valmis ilmoittelemaan, ilmoittaa myös toisen ilmoituksesta, ettei ilmoitus vaan jää väärinymmärrettyä vahingossakaan...

Sunnuntai, 7.10.2007

Niinhän se sitten tuli se päivä, milloin Jaja haettiin kotiin. Ihana viikko on ollut takana. Kyllä se vaan on niin mahtavan sopeutuvainen karvapallero, että! Sopi laumaamme kuin silmä päähän!

Niin meni Jajalla hienosti sekä Kyöstin, että kissojen kanssa elo ja olo, kuin olisi aina tuttuja olleet. Myös meidän rutiinit tulivat äkkiä tutuiksi ja vallan upeasti myös lenkeillä mentiin. Mitään remuamisia ei ole ollut, ei edes meidän entisten "remulaisten" (=Mimi ja Kissi) toimesta.

Vallankin upeita muistoja jäi tästä viikosta! Mahtaa kyllä Jaja olla nyt riemuissaan taas, kun pääsi omaan kotiin ja vanhastaan tuttuun arkeen kiinni, Piksunkin näkemään reilun viikon jälkeen. Sellainen sylihauva on ollut tässä. Ei valittamista lainkaan!

Kiitos Jajalle ja siskoni perheelle ihanasta viikosta!

Lauantai, 6.10.2007

Siinä ne alkaa rutiinilla jo kaikki yötkin sujumaan, kuten myös lenkkeilyt. Olen jo kipaissut näiden neljän kanssa tuolla tielläkin, kun hienosti reunalla kipittelevät siinä lähellä, kun lyhyellä remmillä mennään. Sitten annan pitempää, kun menevät hätiänsä penkereelle tekemään.

Eilen äiti käväisi piipahtamassa ja oli ihmeissään, että mistäs meille on taas uusi koiruus ilmestynyt - ja niin kiltti ja ystävällinen vieraitakin kohtaan. Juu, se oli siis Kissi. Täytyy myöntää, että Kissi on kuin eri koira - ei näytä edes korvat eikä häntä samoilta nyt, kun muualta kropasta puuttuu turkki.

Aamusella isäntä sai Formulaa katsellessaan seuraa, mitä ilman yleensä tätä ohjelmaa seuratessan on ollut. Hän kun on perheessämme ainut, jota nämä kiinnostavat. Susukin oli siinä nojatuolilla vieressä, mutta en saanut samaan kuvaan. Ärsyttävän huonoja kuvia nyt tuolla kameralla tulee, suurinpiirtein yksi kolmestakymmenestä kuvasta on suhtkoht terävää, vaikka säädöt pitäisi olla ihan oikein. Tosi tylsää aina heittää roskakoppaan sellaiset kuvat, missä koiruudet ovat olleet hienossa asetelmassa, mutta kuvasta ei saa mitään selvää. Kismittää sellainen!

Perjantai, 5.10.2007

Siinä se Kissi tykkää kiepillä olla, jalkojeni vieressä, niinkuin ennen-kin. =oD No, mikäs sen muuttaisi? Tuskimpa turkkinsa takia siinä on viihtynytkään, uskoisin. Laitoin yöksi Kissille lämmikettä kop-piinsa, kun aiemmin siellä ei ole ollut, kun aina välillä olen yrittänyt laittaa, niin Kissi lykkää ne aina ulos. Niin siinä kävi nytkin. Juuri kun olin saanut unenpäästä kiinni, kuului klonks, kun häkin ovi kolahti sängynlaitaan ja pyyhe tuli ulos. Laitoin aluksi pyyhkeen pienem-pään kasaan, että se olisi tar-vittaessa Kissillä käytössä, jos aamusella olisi vähän viileämpää, ja laitoin sen uudestaan koppiin. Niin kauan, kun Kissi nukkui kopin toisessa päässä, oli hiljaista, mutta kun vaihtoi asentoa, alkoi taas kaivaminen ja uusi klonks, kun pyyhe lensi kopista ulos. Okei! Ei pehmustetta, kun sitä ei nähtävästi tarvita.

Mustis taas oli yöllä ahkeroinut hiiren pyydystyksessä. Ihmettelinkin tuossa aamusella, kun petasin sänkyä, että kummallisen hiljaa se Mustis yön oli ollutkin. Tässä kun on joka yö vähintään pari kertaa mourunnut miehenkipeyttään. Nyt ei kertaakaan. Kun menin alakertaan, siellähän sitten Mustiksen vakipaikalla oli kuollut hiiri - melkein keskellä olohuonetta. Nyt tarvis kyllä saada äkkiä tuon kuistin raot tilkittyä, ettei näitä otuksia tulisi sisälle lisää.

Torstai, 4.10.2007

Niin se sitten Kissiltä lähti turkki. Tässä lääkärikäynnin jälkeen on ajatusta mietitty ja puitu suuntaan jos toiseenkin ja nyt se sitten päätettiin tehdä. Kaikenlaisia muita keinoja, ruokalisiä, erilaisia hoitoaineita ja vaikka mitä ollaan kokeiltu tuohon turkkiin, mutta ei ole ollut mitään vaikutusta. Sikaripunkit nyt vain näyttävät olevan voimissaan.

Pitkän turkin sisältä on myös vaikea havaita mahdollisia kaljuja kohtia, joissa iho voi helposti tulehtua. Näin lyhyempänä turkista näkee heti, jos tulee jotain ongelmakohtia. Samalla sitten Kissi pääsee siitä turkinhoitostressistäkin, kun vaikka nyt välillä pestäänkin, niin kuivuminen tapahtuu varsin nopeasti, kun on lyhyessä turkissa. Eikä tuohon toivottavasti nyt ihan vähään aikaan mitään takkujakaan pääse syntymään, kun ei ole mihin niitä tulisi. Harjauksia en kuitenkaan aio unohtaa minnekään.

Aivan oudon näköinen kilulilu sieltä turkin sisältä esiin tupsahti. Ihan hassulta tuntuu, kun Kissi silti tottelee samoin kuin ennenkin, vaikka on muka eri koira kokonaan. =o) Kaipa tuohon olomuotoon äkkiä tottuu.

Keskiviikko, 3.10.2007

Siinä se päivä taas alkaa olla iltaan kallistumassa. Päivällä istuksin lehdenluvun jälkeen sohvalla ja siihen ne kaikki koiruudet sitten kerääntyivät pikkuhiljaa. Mimi tyynyn päällä Jaja vieressään, Kyösti sylissäni ja Kissi omalla puolellaan sohvaa. Ai, kun siinä on mukava kölliä itsekin! Postiljooni vain pääsi siinä yllättämään pahemman kerran. Meidän nelikosta ei kukaan kuullut eikä nähnyt yhtään mitään (en kyllä minäkään), ennenkuin postineiti oli jo terassin oven takana paketti kainalossaan. Siitähän se riemu tietysti syntyi, mutta äkkiä rauhoittuikin, kun menin ulos vastaanottamaan toimitusta. Hyvät vahtikoirat mulla... =oD

Tämän postiepisodin jälkeen sitten muut kuin Kyösti, kipaisivat taas sohvalle, kun minä laittelin pyykkijuttuja pesuhuoneessa. Kyösti peuhas Mustiksen kanssa ja välillä kävi verhon raosta kurkkimassa, että mitä minä touhuan, mennäkseen taas menojaan.

Nyt meneekin hauskasti ruokien kanssa, kun kotonaan Jaja on kuulemma vähään tyytyväinen ja jättää monesti ruokia keppuunsakin. Meillä hän on aina ensimmäisenä ruoka-aikaan (ja välillä välissäkin) ja niin vauhdilla keppu aina tyhjenee, että, vaikka ihan samaa ruokaa saa, mitä kotonaankin. Kyöstistä taas sanottiin, että syö mitä vaan ja milloin vain, mutta hän on nyt alkanut tällä viikolla jättämään aina välillä jonkun ruoka-annoksen kokonaan välistä. Jos on aikaisemmin - ehkä, en tiedä - saanut jotain parempaa sillä, niin nyt ei ainakaan saa. Laitan kipon talteen ja se sama on sitten vastassa seuraavaan ruoka-aikaan, jolloin se onkin taas vallan mainiosti maistunut. Alkaa siis Kyöstilläkin tulemaan näitä muilta koirilta tuttuja "paastoaikoja" myös. Koska voi muutoin hyvin, on virkeä ja energinen, eikä jätä yhtä ruokaa enempää välistä, niin en ole lainkaan huolestunut. Mimi ja Kissi ovat syöneet ihan samoin nyt neljän koiran kera kuin kahdestaankin. Toisinaan erittäin hyvin ja nopeasti, välillä vähän hidastellen, joskus jokunen ateria jää välistäkin, mutta tämän suhteen ei näytä millään koiruudella ainakaan mitään erityisempää stressiä olla.

Mustis kovasti välillä yrittää saada Kyöstiä ja Jajaa ajamaan itseään takaa. Välillä onnistuu siinä, välillä taas onnistuu hieman säikäyttämään. Mustis kun voi tehdä sellaisen valehyökkäyksen silloin, kun koira on itse loikoilemassa jossain. Yllättäin tulee jostain nurkan takaa ja kiitää tuhatta ja sataa kuonon editse ohi. Sitten jää hölmistyneenä istumaan vähän matkan päähän, jollei koira lähdekään perään ja jos lähtee, hypähtää johonkin hieman korkeammalle: sohvalle, nojatuolille tai rappusiin. On siis todennut nämä kaksi turvallisiksi otuksiksi, että näin uskaltaa tehdä. Susu taas ei lähde juoksemaan, vaikka haukkuva koira tulisi kohti. Väistämään ehkä pyrkii (ei aina), mutta kulkee silloinkin kuin hidastetussa filmissä, kunnes katsoo olevansa turvallisen välimatkan päässä ja siellä sitten istahtaa tai löhähtää köllälleen. Hassut otukset!

Tiistai, 2.10.2007

Illalla taas Kissi ja Mimi menivät koppeihinsa ja vähän aikaa oli Kyösti ja Jaja kummissaan, kun Kissi joka kerta ärähti, kun jompikumpi tuli koppiaan likikään. Ilmoitti vahvasti, että haluaa olla rauhassa. Kyösti makoili omassa kopissaan tovin, mutta kipitteli lopulta alakertaan nukkumaan. Jaja pyöri vähän aikaa alhaalla ja kipitteli sitten ylös ja meni koppiinsa. Eikä aikaakaan, kun Susu oli taas yrittämässä sinne myös. Jaja ärähti, että pois, ja Susu vain vähän perääntyi, eikä lähtenyt mihinkään. Nousin itse ylös senverran taas, että otin Susun syliini, laitoin kopin oven pikkasen raolleen, jos se olisi auttanut. Tovin Susu siinä vieressäni sitten loikoili, mutta hetken päästä oli taas siellä Jajan kopilla. Hips vaan nenällä, niin sai oven apposelleen. Jaja ärähti taas, joten laitoin sen oven sitten kokonaan kiinni, vaikken lukkoon. Siihen loppui taas ärinät ja kiinni se oli aamulla, kun heräsin.

Aamulla pidin yhdistetyn aamiais- ja lounastauon ja luin päivän lehden + pari jo aikasemmin tullutta lehteä. Mimi kaatoi sohvalta yhden tyynyn ja pyöri sen päältä moneen otteeseen - että varmasti tuli hyvä pesä itselleen. Syliin oli tunkua kovasti. Välillä siinä oli Mimi, yleisimmin Jaja, mutta myös Kyösti ja Kissi. Hidasta lehdenlukua, mutta ah, niin nautinnollista, näitten karvakerien kanssa!

Jaja oli hassu, kun tein itselleni ruokaa, hän murmelina seurasi vierestä, mitä tein. Mitä meni minnekin, jäikö jotain jonnekin? Saisinko minäkin vähäsen edes. Tarkkana on, vaikkei ole mitään makupaloja ruokientekoaikana saanutkaan. Pikkuisen täpöttelee paikoillaan suloisilla tassuillaan, eikä koske minnekään. Olen aiemmin tuota nähnyt vain kissojen tekevän - ennenkuin hyppäävät pöydälle aterioimaan.

Kovin hyvää kuvaa ei tästä tapahtumasta saanut, kun kamera ei tuosta liikkeestä tykkää ja mulla meni hetki ennenkuin sain kameraa edes käteen. Pyöri vain pöytää ympäri edes-takaisin ja "murmeloi" aina sopivin välein. Kun nauroin hälle, tyttönen istahti alas pepulleen ja oli sen näköinen, että mitä siinä hirnut, näköharha se oli, tässä olen koko ajan istunut! Kato vaikka!

Tuossa ohimennen myös Mimi sai ilmasta napattua ison kärpäsen. Se taisi kyllä olla jo hiukan kangistunut tässä vilpoisammassa kelissä, mutta suoraan ilmasta sen suuhunsa hotkaisi. Ja sitten sylkäisi lattialle. Blogistani löytyy pieni pätkä videota tästä. Minä harmittelin, ettei kamera ollut siinä ihan käsillä (aina pitäisi olla!) ja piti kipittää sitten yläkertaan välillä. Alas tullessani oli vielä kova yritys syödä kärpänen, mutta ei se vaan onnistunut. Ja vielä jäi yksi jalka hampaiden väliinkin. Mimi yritti sitä ottaa itse pois, muttei onnistunut - piti oikein kunnon hammastikku ottaa avuksi, niin piukkaan oli mennyt. Mahtaakohan tämän kokemuksen jälkeen enää uskaltaa yhtään lentäväistä suuhunsa ottaa. Olisikin hyvä jollei tekisi niin, kun aina pelkään, että joku kerta se lentäväinen on ampiainen...

Maanantai, 1.10.2007

Aamu. Kuukausikin siinä sitten meni vaihtumaan. Matkalaiset kotiutuneet lomapaikkaansa ja tutustuneet ympäristöönsä, Jaja pääsi kotiutumaan omaansa. Ilta rauhoittui tosiaan hurjan nopeasti ja kaikki koirat lötköilivät kukin missäkin. Siirsin Kyöstin kopin sänkymme jalkopään viereen ja otin Jajan kopin tuohon helpomin tarkkailtavaan paikkaan, Kyöstin kopin tilalle. Siellä kävivät kyllä kaikki tutustumassa, Mustiskin. Illemmalla, kun olin lukemassa sängyssä, Jaja kipaisi omaan koppiinsa nukkumaan. Kunnes Susu päätti käyttää tilaisuuden hyödykseen ja tehdä vielä lähempää tuttavuutta. Jaja alkoi murisemaan, että hei, hän on nukkumassa ja haluaa olla rauhassa. Laitoin häkin oven sitten kiinni. Samoin kuin Kissinkin joka yö. En lukkoon, mutta niin, ettei kissa päässyt koppiin. Susun mielenkiinto loppui siihen. Ovi oli kiinni vielä aamulla, kun herätessäni laitoin valot. Jaja varmaan oletti oven olleen lukossa, kun ei ollut lähtenyt liikkeelle - tai sitten vain oli niin väsynyt, ettei edes tehnyt mieli minnekään. Yleensä kun kotonaan ei kopissa nuku. Meiltä vaan puuttuu ne sängynaluset, missä kotonaan yönsä yleisimmin viettää, niin koppi on kuitenkin tuttu paikka.

Kun nousin ylös, ensimmäisenä vieressä oli Kyösti, sitten tulivat Kissi ja Mimi ja Jaja liittyi porukkaan, kun aukaisin apposelleen kopin oven. Susu nukkuikin mun vieressä koko yön ja oli tietysti menossa mukana koko ajan. Mustis mouruskeli yksikseen alakerrassa ja tuli mun pukeutumisen aikana yläkertaan. Kyllä Jaja vähän noita kissoja ihmettelee, että mitä niitten kanssa kuuluu tehdä oikein, mutta parin kummastelevan haukahduksen jälkeen antaa olla rauhassa. Susun kanssa enempi tekemisissä, kun Susu itse tulee esille.

Pikainen aamupissitys tehtiin tuossa pihalla, sateen jälkeen, ja sain sitten sen jälkeen itse hoitaa aamutoimet pois ennen aamulenkkiä. Olisin voinut kaikkien neljän kanssa lähteä tuonne museotielle, mutta koska on ihan hurjan märkää, päätin käydä tiellä - eli kahdessa erässä. Ensin Jaja ja Kyösti, sitten Mimi ja Kissi.

Ilta. Päivä on mennyt ihan mu-kavasti. Lenkitetty 2+2 ja kerran koko lössi kerralla, kun menin museotieltä tuonne peltotielle ja vain pätkän verran tuota ajotietä pitkin. Yllättävän hienosti kyllä nämä neljä osasivat siinä rivissä mennä. Ei mitään riepoilua yksi-kään pitänyt. Mimi ensimmäisenä, sitten Kyösti ja Jaja vuorotellen (pientareen hajut välillä vaihdattivat paikkaa, kun toinen meni ohi) ja sitten viimeisenä Kissi. Vähän tuli sellainen olo, että jos näin va-loisalla sittenkin uskaltaisi näiden kanssa hyvinkin kulkea nelis-täänkin. Ehkä.

Niin on Jaja hellyydenkipeä nyt, kun taitaa olla kotiväkeänsä ikävä, että ei ole siitä "näkymättömästä" sisäkoirasta tietoakaan. Makoilee yleensä siinä huoneessa, missä itse olen - eli siinä, missä muutkin koirat ja nousee heti, kun itse nousen. Pomppaa syliin heti tilaisuuden tullen ja vallankin on nuolemassa, kun sopivan mahdollisuuden löytää - mieluiten suoraan kasvoja.

Hauskaa oli, kun tuossa päivälenkittelyn jälkeen rupesin Kissiä harjaamaan, monista lehdistä, mitä metsästä toi tullessaan. Jo ennenkuin olin valmis, siinä oli vieressä Jaja, joka halusi haistella harjaa ja sitten tökkäisi itseään sitä vasten. Harjasin korvan takaa hiukan ja hän sitten käänsi päätään, että toisenkin korvan takaa voisi vetää... Hassu! Jatkoin kuitenkin vielä Kissin turkista lehtien poistelua ja Jaja jäi siihen liki tarkkailemaan tilannetta. Kun rupesin olemaan valmis, tuli siihen Jajan rinnalle Kyöstikin. Häntäkin tuntui kovasti harja kiinnostavan, haisteli sitä ja kun sitten pari vetoa vedin korvan takaa, köllähti kyljelleen, nuoli kättä ja minä sitten jatkoin harjaamista. Sain hienosti muutaman pienen takunkin harjattua auki, niin hienosti Kyösti antoi harjata - ihan ilman namiakin jo! Jaja oli koko tämän ajan istunut siinä vierellä ja kun Kyösti lähti harjaamisen jälkeen omille teilleen, tuli uudestaan tökkimään harjaa ja harjasin sitten Jajaa vielä vähän aikaa. Päivän kaunistautumiset tuli tehtyä! =oD

Kuvia meinasin ottaa paljon, mutta nyt on ollut niin märkää, ettei ole ulkokuvia tullut pahemmin napsastua ja sisällä sitä sitten lähinnä vain makoillaan - kukin siellä täällä. Ei niitäkään samanlaisia kuvia viitsisi koko ajan ottaa. Iltalenkille lähdöstä koitan muistaa napsaista jossainkohti, kun kaikilla koiruuksilla on heijastinliivit päällä, siinä on hyvä nelikko silloin.

Sunnuntai, 30.9.2007

Ohops! Jäipi eilinen kirjoittelematta... Niin olin jännityksestä jäykkänä ja vatsa ihan sekaisin. Pienen harjoitustuokion Mimin kanssa pidin eilen aamusella; tanssiliikkeitä pötköön, palkkailuin - ei ohjelmajärjestyksessä. Meni ihan hyvin. Mimi olisi enemmänkin harjoitellut. Loppupäivä otettiin kuitenkin loikoilun merkeissä, että sai kerätä sitä virtaa kisoihin.

Tämä aamu sitten menikin kisoihin valmistautuessa. Kamppeet kokoon (ja Mimin nukkumakoppi kasaan... =o) ) ja autoon, suoja penkin päälle, lenkitykset ja vielä viimeinen pissilenkki kaikkien kolmen kera vähän ennen lähtöämme. Mimi ei saanut aamuruokaansa ja oli kyllä isona kysymysmerkkinä, kun toiset aterioivat. Sitten kun oltiin lähdössä, olikin varsin vauhdikkaasti menossa mukana.

Ehdittiin kisapaikalle siten, että vähän avustettiin valmisteluissa ja sitten jo kisat alkoivatkin. Kyllä vaan oli ihana seurata koirien iloa - ja ohjaajienkin! =o) Ei ole totista puuhaa tämä koiratanssi! Hyvä, että aloitettiin harjoitus- ja noviisiluokilla ensin, kun alkoi niissä myöhemmissä kilpaluokissa olemaan jo sellaisia suorituksia, että selvästi olivat paljon töitä yhdessä tehneet. Vallan upeita!

Omasta suorituksesta senverran, että ei ole mitään muistikuvaa, minkälaisena tönkkösuolattuna sillinä siellä liikuttiin, mutta jonkin verran Mimi jätti tekemättä liikkeitä, mitä piti ja jo alku lähti sillä, että itse annoin jonkun sellaisen käskyn, mitä ei edes käytetä lainkaan. En tiedä, mistä se tuli. Meinasi paniikki siis iskeä jo ensiaskeleella. Ei jääty paikoilleen kuitenkaan, mutta onpa jännää joskus nähdä oma suoritus videolta, että mitä tulikaan tehtyä...

Kyllä siinä sentään jotkut osaset paikoilleen osuivat, kun ykkösiksi noviisiluokassa tultiin ja saatiin myös kunniamaininta. Yleisön suosikiksikin tultiin vielä. Että kiitos, kiitos! Siinä meni sitten mahdollisuus uuteen noviisiluokkaan, kun voittajan on siirryttävä seuraavaan luokkaan... Huh! No, enpä tiedä tuleeko kisoja siten sopivasti, että niihin voisi edes osallistuakaan - saatika saadaanko pukerrettua uutta ohjelmaa, niin ja löydettyä itselle uutta sopivaa kappaletta. Monta muttaa matkassa vielä.

Siskon Jaja on jo matkalla meille kasvattajansa kyydillä, eli vielä saadaan yksi vipeltäjä lisää tänne tänä iltana. sitä nyt odotellaan!

Perjantai, 28.9.2007

Aamu. Eilisestä illasta vielä vähän ensin. Käytiin mummua katsomassa veljeni ja vaimonsa kanssa ja sitten tulivat takaisintultuamme Kyöstiä moikkaamaan. Täällä oltiin jo terassin oven takana innoissaan odottamassa ulos pääsyä ja laittelinkin heijastinliivejä koirille, että kipaistiin hetimiten pihalle. Mimi taas remmissä ja muut ilman. Kyösti oli nyt ensimmäistä kertaa vallan innostunut vieraista. Haukkui ja hyppeli kuin olisi vanhat tutut tavannut. =oD Höpsö! Mimin ja Kissin into tarttui oikein kunnolla. Taitaa Kyösti jo olla huomannut, ettei meillä käy kuin kivoja vieraita! Tehtiin sitten vielä hiukan myöhemmin kunnon lenkki tuolla tiellä, kun sain vähän vaatteita vaihdettua. Pikapissit tulivat tuonne metsänreunaan.

Aamusella oli taas Kissillä vaikeuksia päästä ylös. Mimi ja Kyösti odottelivat lenkille lähtöä ja Kissi vaan kopissaan vaihtaa asentoa ja olisi jatkamassa uniaan. Eikä mikään kiire minnekään. Alkaa tosin olemaan aamulla jo melkoisen hämärää tuossa herätessämme, että vaikuttaako se sitten. Ei viitsi jättää ja kokeilla kauanko rakkoansa venyttäisi, ettei sitten tule hätä juuri silloin, kun olen toisten kanssa lenkillä... Ainakin tietää ensi viikolla, ketä ei tule aamun ensimmäiseen parivaljakkoon lenkille mukaan. Neljän koiran kanssa kun en viitsi tuonne teille lähteä sentään yhtaikaa. Jos olisi jalkakäytävää, niin voisin niin tehdäkin...

Ilta. Eipä ole kellään rokotetulla mitään pahojaoloja ollut tässä. Ruoka on maistunut ja vaikka uni myös, niin sitä on jaksettu myös touhuta sentään. Itse olen tänään aika paljon ajellut edes takaisin siellä täällä ja aina välillä piipahtanut kotosalla, niin mitään ongelmaa ei ole lemmikkimaailmassa ollut. Kyöstin merkkailutkin ovat ilmeisesti jo taaksejäänyttä elämää. Poikapöksyt olisikin perheeseen kohta ilmestyneet, jos sitä pitempään olisi jatkunut. Ei sitä voisi koko ajan olla toista vahtimassakaan. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että ollaan hyvinkin voiton puolella tässä asiassa.

On ollut hauska huomata, kuinka on Kissin ja Kyöstin leikit alkaneet toisiaan lähetä. Aamulla leikin Kissin kanssa, kun taisteluleikeistä tykkää, vetosolmulla ja Kyösti tuli viereen. Lykkäsin solmun pään Kyöstin suuhun ja tämä tarttui siihen. Kun Kissi veti, veti Kyöstikin - toiseen suuntaan. Sitten Kissi alkoi äristä ja heti perässä Kyöstikin. Mimi sitten tulla köpötteli niskakarvat pystyssä Kissin ja Kyöstin välistä, astuen tarkkaan tuon solmun päälle. Siihen loppui ärinäleikki. Mimi kun ei tykkää näistä ärinämenoista lainkaan. Leikkiä saa, mutta hiljaa... =o) Katsotaan, meneekö Mimin opetus perille.

Hassunnäköinen kuva, kun tausta on suurelta osin valkoista, mutta tuossa asennossa vain sain kaikki lemmikit yhdellä kertaa kameran kuvaan. En viitsinyt jättää vinoksikaan...

Torstai, 27.9.2007

Eläinlääkärikäynti on sitten onnellisesti takana. Kissi, Mustis ja Kyösti olivat mukana ja Kyöstiä lukuunottamatta saivat kevyen lääkärintarkastuksen ja rokotukset, Kyösti sitten vähän laajemman tarkastuksen rokotuksien lisäksi.

Kyösti ihan reippaasti seurasi mukana, eikä haukkunut kertaakaan matkalla. Kissi pari kertaa puhahti, pidätettyä haukkua. Hoitohuoneessa otin remmit pois koirilta, etteivät mene solmuun narujensa kanssa. Tutkivat huoneen ensin, sitten Kissi vielä jatkoi ja Kyösti istahti yhteen nurkaan toinen etutassu ylhäällä ja kieli suusta hiukan pilkottaen. Reppana!

Ensin oli Mustiksen vuoro, pääsi sitten koppiinsa taas rauhoittumaan hoitotoimenpiteiden jälkeen. Oli kyllä ihan ihmeissään, eikä lähtömouruamisten lisäksi pitänyt äännähdystäkään - vaikka odotussalissa mourusi joku kissa oikein sydäntäsärkevästi. Kissin tarkastuskin meni melko nopeasti ohi ja jälleen kerran lihaskuntoa kehuttiin erittäin hyväksi, eikä ole liian laiha, vaikka näin mätsärituomari vähän vihjaisi viime sunnuntaina mätsärissä. Turkin kunnosta meinasi, että näkee kyllä, että sikaripunkki on tuhojaan tehnyt - niinhän sen valitettavasti näkee. Karvatuppeen ylimääräiset asukit eivät tee turkille hyvää. Mutta muutoin iho on hyvässä kunnossa, ettei mitään karvattomia kohtia ole, eikä tulehduksia missään.

Sitten viimeiseksi nostin Kyöstin pöydälle ja ihan ärinöittä siihen menikin. Kerroin lääkärille Kyöstin taipumuksesta ärinöinteihin ja siitä, että nappasi itseäni peukalosta, kun yritin tassuja ensimmäisen kerran kuivatella pyyhkeellä. Meinasi sitten, ettei oteta mitään riskejä. Ehti sanoa, että hyvinhän se poika siinä sitten on kuitenkin, kun lähestyessään Kyösti aloitti sellaisen matalan murinan. Meinasi, että jos haluan, että suu tarkastetaan, niin mun pitää itse avata Kyöstin suu, jos se vain onnistuu. En ollut sellaista tehnyt tässä vielä, kun tuntuu, että näitä käsittelyjuttuja tarvitsee muutenkin harjoitella, mutta päätin, että kokeillaan. Ja antoihan Kyösti sitten senverran suutaan avata ja huuliaan nostaa, että lääkäri näki suuhun sisälle. Mustaa hammaskiveä on jonkin verran, mutta muuten suun pinnat näyttivät olevan kunnossa. Plakinirrottajaa juomaveden joukkoon ja jotain sitkeitä tikkuja syömään, niin näkee kuinka sitkeässä on. Jollei tuo "lääkitys" auta, pitää ensi vuonna sitten puhdistaa hampaat kunnolla - nukutuksessa.

Suun katsomisen jälkeen laitettiin kuonokoppa, sellainen pikkuruinen, Kyöstille, että lääkäri pystyi rauhassa keskittymään tarkastukseen. Ensin rokotukset ja sitten muu tarkastus. Kyösti ei älähtänytkään koko aikana, vaikka melkoisen jäykkänä olikin. Mitään hälyttävää ylipainon lisäksi ei löytynyt. Ei siis otettu virtsa- eikä verikoetta. Lihaskuntokin oli ihan normaali tällä hetkellä, ettei siinäkään mitään ongelmaa, varmaan vähän vielä tuosta vahvistuu, kun näitä meidän rappuja ylös-alas kipuaa ja lenkkejämme tehdään. Kurkittiin myös ihon kunto ja se näytti olevan ihan hyvä, samaten tassut. Vähän täytyy useammin nyt leikellä noita kynsiä, että saa niitä vähän lyhyemmiksi, mutta muutoin on varsin pehmeät ja siistit tassutkin herralla. Kaikki hyvin siis! =oP

Hurjan mielellään molemmat koissut autoon taas kipusivat ja matka sujui hiljaisuudessa, mitä nyt radio vähän ääntä päästeli. Mustiskin oli ihan hissukseen, vaikka kaikkein harvimmin tästä kolmikosta autoilemassa on mukana. Kotiin tultuamme Mustis häippäsi parvelle nukkumaan, Kissi kölli märät tassut pystyssä sängyssä ja Kyösti nukahti lattialle. Oli se väsyttävä reissu. Rokotukset voivat aiheuttaa pahoinvointia, väsymystä ja kuumettakin kahden ensimmäisen päivän aikana rokotuksen jälkeen. Väsymys tällä hetkellä se päällimmäisin ainakin...

Keskiviikko, 26.9.2007

Aamu. Eilinen päivä sitten humpsahtikin melkoisella vauhdilla loppujen lopuksi. Koirien ja kissojen kanssa ei mitään sen erikoisempaa. Mimin kanssa muutama harjoitustuokio tanssiliikkeiden osalta, minä pidin tanssikappaletta taustaäänenä ja yritin sisäistää sen kiemuroita samalla, välillä käyden mielikuvaharjoituksena liikkeet ja liikejärjestyksen läpi. Melkoista rauhaiseloa.

Illalla sitten tytön kanssa kuvataidekurssille ja nyt sitten oli ensimmäinen kerta, kun oikein maalailtiinkin siellä. Minä pääsin vasta alkuun, mutta tyttöhän väänsi melkein valmiiksi asti jo yhden työn - tuosta vaan! Ja hyvää työtä tekikin! Kuvat nykyaskarruksista löytyvät blogistani. Päivittelen sinne, miten työt etenevät viikoittain.

Illalla Kyösti sitten meni omaan koppiinsa nukkumaan ja siinä nukkui koko yön. Aamullakaan ei vielä ollut lainkaan kiire minnekään, vaikka kissatkin tulivat jo herättelemään. Kissikään ei meinannut kopistaan ulos tulla, vaikka kutsuttiin. Käänsi vain kylkeä, huokaisi ja olisi jatkanut uniaan. Mimille alkoi jo selvästi olla kiirus ulos, niin piti sitten lopulta herättää Kissikin. Kyösti lähti kyllä kopista liikkeelle, kun nimellä kutsuttiin. Ja ihan iloisena aamulenkin kaikki tekivätkin. Mikä lie nyt niin kovin unettanut.

Lämmintä oli aamullakin, ettei pakkasesta ainakaan ole ollut tietoa. Pilviä notkuu taivaalla, että voipi ripaista vettäkin jossain kohti kyllä. Toivottavasti ei liikoja kuitenkaan.

Ilta. Tänään olen hoitanut Kissin ja Kyöstin turkkeja ja kerran menin koiratanssiohjelman pikaisesti isoilla palkkailuilla Mimin kanssa läpi. Silityslaudan päälle pyyhe ja koira siihen. Välineet vaan käden ulottuville ja paljon nameja taskuihin. Kissin harjasin melko pikaisesti, kun ei ollut kuin pari pientä takkua tassuissa. Leikkasin kynnet samalla ja sai namia kaiken touhuilun päälle, niinkuin ennenkin. Eli samalla kun pääsi taas lattialle pyörähtelemään. Kyösti oli tarkkana koko ajan ja välillä murmelina kurkkaili siinä, että mitä Kissille oikein tapahtuu. Vissiinkin päätteli, ettei mitään kamalaa ollut tapahtunut, kun haistelivat toisiansa lattialla. Kutsusta Kyösti tuli luokse, sai namia ja nostin Kyöstin vuorostaan silityslaudan päälle. Ensin namia toiseen käteen ja harja toiseen käteen. Poika mussotti namia sormieni välistä ja sain mainiosti harjattua selän, kyljet, pepunpäällisen ja hännänkin. Sitten lisää namia ja tassujen takamukset käsittelyyn. Pieniä takkuja oli, mutta ne näyttivät ihan kivuttomasti ja helposti irtoavan harjaan kiinni. Sitten laitoin vähän sitkeämmän herkun syötäväksi ja otin tassut käsittelyyn, että sain kynsiä leikattua. Antoi kyllä todella nätisti sitten loppuviimeksi tämänkin tehdä. Herkun loputtua vähän höristeli, että mitä nyt, kun olin vielä toisen takatassun kynsiä käsittelemässä, mutta sain tehtyä ilman ärinöitä. Sitten taas namia nassuun. Ja paijausta. Nostin Kyöstin lattialle ja siinähän tuo taas mennä viipotti, niinkuin ennenkin. Ihana otus kyllä!

Illalla olivat koko lemmikkilössi nyt ekan kerran ihan keskenään muutaman tunnin, kun käytiin äitini synttäreillä. Herkkutötteröt jätin askarreltavaksi lähtiessämme ja niin oli pahvisilppua lattioilla, että ahkerina niiden kimpussa oltiin oltu. =oP Eikä mitään ongelmaa. En kyllä mitään odottanutkaan. Vallan hienosti kaikki jo keskenään toimeen tulevat. Ei ole tarvinnut erotuomarina olla.

Laittelin Kyöstin entiselle perheelle sähköpostia, josko saisi jotain lisätietoja jatkosta. Huomenna on Kissin ja Mustiksen rokotukset ja varasin samalla lääkärintarkastuksen rokotuksineen Kyöstillekin. Minulle sanottiin, että viimeisin lääkärikäynti on ollut noin vuosi sitten, niin on ajankohtaista siis tälle perheemme uusimmalle herrallekin.

Tiistai, 25.9.2007

Sydämelliset synttärionnittelut Äidilleni!

Maanantai, 24.9.2007

Ei sitten Kyöstin entisestä perheestä eilen kuulunut eikä näkynyt mitään. Mutta tosin olin itsekin vasta myöhään kotosalla. Olisi se kyllä hienoa saada tämä asia nyt alta pois kunnialla ja varmasti. En mahda sille mitään, että pieni pelko on päällä nyt koko ajan, että mitä tästä oikeasti tulee. Toivon parasta, mutta pelkään pahinta. Periaatteessahan homma on selvä, mutta kun sitä ei ole kirjallisena, niin... Jos tulee suru puseroon entisellä perheellä, niin tulisi kyllä iso suru jo tännekin, jollei homma lupsahdakkaan suunnitellulla tavalla eteenpäin.

Siinä se tämäkin päivä meni. Kissi ja Kyöstikin ovat pääosin lekotelleet tässä, eilisen päivän puuttuneita päikkäreitä nukkuivat. Pienen ulkoilukierroksen tein tontilla niin, että oli Susukin mukana menossa. Kyösti oli ulkona selvästi ihmeissään, että miten se kissakin nyt lenkille tuli, kun ei ole ennen ollut, mutta antoi kissan mennä omia menojaan kuitenkin, samoin kuin sisällä. Utelias, muttei pahantahtoinen. Sen jälkeen otti Sussanakin pitkät tirsat. Talo oli vähän aikaa hiljainen, kun Susun mouruntaa ei kuulunut.

Sunnuntai, 23.9.2007

Aamu meni valmisteluissa ja päivä mätsärissä Raumalla. Vallan ihana keli lopulta tuli, kun pilviä taivaalla notkui, välillä mustanpuhuviakin, mutta eipä ripotellut ei! =o) Hanna tuli mätsäriin handlaamaan Kissin ja sitten kaverina oli myös Kyösti mukana. Ei tiedä vaikka Kyösti joskus menisi ja hurmaisi vielä kehässä kaikki! Kotona remppaa tiedossa, niin jätettiin vain Mimi kotivahdiksi kissojen kanssa.

Ja niinhän se sitten Hanna sai ensin punaisen nauhan ja sitten vielä punaisten kehässä sijoittui palkinnoille, ollen Kissin kanssa viidensiä kuudestatoista koirakosta! Vau! Ensimmäinen sijoitus punaisissa Kissillä! Olipa upeaa! Kiitos, Hanna! (Kuvia enemmän blogissani.)

Kummitätinikin ehti paikalle mukaan katsomaan tämän päivän jännittävimmän osuuden, oli kiva nähdä! Kisailun loputtua sitten äkkiä lähdimme ajelemaan kotia kohti. Koirat kotiin, mätsärikamppeet sisälle ja Hannan tavarat autoon. Heitin hänet sitten pikaisesti kotiinsa, että ehdin kotiin siihen aikaan, että Kyöstin perheen olisi mahdollisuus tulla vielä käymään. Sovittiin eilen, että ilmoitan, kun olen kotona. Ilmoituksen olen tehnyt, joten nyt vain odotellaan, täsmääkö aikataulumme yhteen lainkaan...

Lauantai, 22.9.2007

Päivä. Yön satoi ja aamulla sitten tienoot märkänä. Kannoin Kissin tienhaaraan, meidän mutavellipihan läpi, mutta kyllä oli kuraista neitiä, kun pihalle asti taas takaisin lenkin jälkeen ehdittiin. Mätsäri jäi siis pois suunnitelmista. Hiekkakentällä kun on niin, viimeistään siellä sitten taas saa tassut kuraisiksi, vaikka pesisikin välillä.

Otinkin Kyöstin auton kyytiin, kopissa kulki ihan nätisti, vaikka vähän ärinällä sinne joutui laittamaan. Sisusti taas pohjanpehmusteen myttyyn ja makoili sen päällä. Ei mitään vikinöitä eikä motkotuksia siellä matkan aikana. Kotiintullessa siirsin kopin takapenkille ja siellä sitten lähtiessämme, vähän vinkui, mutta lopetti melkein saman tein. Taas sai pehmuste kyllä kyytiä...

Käytiin siskon ja heidän Piksu-dallun kanssa tekemässä pieni lenkki, että Piksukin pikkuhiljaa tottuisi tähän sukuun tulleeseen uuteen koiruuteen. Hän kun ei kaikista uroksista niin välittäisi. Yhden örähdyksen Piksu teki, mutta häntä heilui kuitenkin. Sellaista kokeilua, että kuinka Kyösti reagoi. Kyöstihän väisti, ei ärjähdellyt takaisin, eikä lähtenyt pakoon. Kokoero vain on niin iso näillä kahdella, ettei voi ottaa mitään riskejä. Loppumatkasta Piksu ei enää tuntunut välittävän Kyöstistä mitään. Ei silti annettu liian lähelle toisiaan kyllä mennäkään. Tutustutetaan nämä ihan rauhassa toisiinsa, eikä hosuta yhtään.

Piksu laitettiin sisälle ja Jaja ulos ja oltiin siskon perheen pihalla. Kyösti riemuili ensin Jajan kanssa ja siinä sivussa tutustui siskon muuhun perheeseen. Reippaasti meni tutustumaankin, eikä mitään ongelmaa. Vallan luottavainen otus! Jaja olisi ollut valmis vähän rajumpaankin leikkiin, mutta Kyösti on rauhallisempi tapaus, niin vauhti rauhoittui kyllä melko pian. Ehdittiin pihalla kahvitellakin upeassa syyssäässä ja uteliaana Kyösti tutki pihan ja kutsusta riensi vauhdilla luokse. Pikkuinen Jajakin tuntui jo paljon isommalta pienen Kyöstin rinnalla. Ihana pehmopallero tämä tytteli! Vierailu siis sujui todella hienosti!

Siskon tyttö tulikin kimpsuineen meille yökylään, josko sää pysyisi nyt kuivana ja päästäisiin mätsäilemään Raumalle sitten huomenna. Märällä kelillä sinne on ihan turha lähteä. Toivotaan siis, että taivaalla purjehtisi vain poutapilviä, niin tuuli ehtisi hiekkakenttää kuivattamaan tässä. Siskollekin huomisiin Ulvilan kisoihin toivotaan hyvää keliä tokokisoihin - ja onnenpotkut myös sitä varten!

Ilta. Vallan upeassa syyssäässä tehtiin lenkkiä. Aurinko alkoi lämmittää jo niin, että sitä mietti takin pois ottamista. Auki oli jo alkumatkan jälkeen, mutta silti tuntui hieman tukahduttavalta. Pilvet ovat alkaneet hajaantua, vain muutamia mustia kikkaroita vaaleiden poutapilvien joukossa. Kaunista!

Lenkin jälkeen tein Mimin kanssa pienet harjoitukset terassilla. Siirtelin kalustuksia vain hiukan syrjään. Siinä taitaa olla taloutemme isoin tila, missä ei tassut kurastu. Nurmikko on edelleen täynnä myyränkoloja ja niitä myyrien kasaamia mutakekoja... Terassilla Mimikin pysyy hyvin hantlingissa, ettei tarvitse remmissä pitää. Vallan hyvin kaikki sujui, Mimi teki iloisena ja vauhdikkaasti kaikki, mitä pyysinkin. Pari namusta tippui terassin lattian rakosten välistä alas ja hetkeksi Mimi hämmentyi, kun meni namu sivu suun, mutta jatkoi siitä kuitenkin. Itselle meinaa tulla aina black-out, että mitä seuraavaksi. Pitänee opetella paremmin ulkoa tuo ohjelma...

Perjantai, 21.9.2007

Aamu. Illalla Kyösti kovasti sisusteli tuota kissojen kuljetuskoppia ja siinä olevaa patjaa uuteen uskoon. Susukin meinasi tunkea koppiin yhtaikaa, mutta on se senverran pieni, etteivät molemmat sinne mahdu, ainakaan peruuttamatta... Hetken aikaa siellä Kyösti taas nukkui, siirtyi alakertaan ja jossainkohti sitten tytön huoneeseen, kun sieltä heräsi tytön herätyskellon soittoon. Kissatkin olivat nukkuneet todennäköisesti läpi yön. Ainakaan ei mitään menoa eikä meininkiä ollut.

Hätiäkään ei nyt aamusella ollut missään. Vähän täytyy tehdä tuollaista kierrosta aamuisin, ettei jää mitään houkuttelevia hajulänttejä mihinkään - kissatkin voivat vielä innostua moisista. Se olisikin sitten jo tosi ongelmallista. Mutta hyvältä siis näyttää nyt muutoin. Ei ainakaan jokaöinen juttu tämä.

Päivä. Kissin pesin tänään päivälenkin jälkeen ja Kyösti vietti aikaansa enimmäkseen matollaan silityslaudan vieressä, vaikka mulla fööni olikin päällä. Ei siis ollut tuosta äänestä moksiskaan. Mimi nukkui ihan täysillä rötköllään sohvalla samalla, kun Kissi joutui sietämään puleeraukset ja puunaukset. Tuo turkki kun ei ole ollut nyt sen sikaripunkkitartunnan toteamisen jälkeen lainkaan kunnossa. On todella kuiva. Nyt sitten suurinpiirtein uitin Kissin hoitoaineessa, mutta yhäti on karva karkeaa ja kuivaa. Tukkakaan ei pahemmin ole pituutta kasvanut, vaikka tuuheutta on jo tullut niin, että silmille tahtoo jo mennä. Olisi se nyt hyvä saada kuntoon vielä. Tuohon isoon näyttelyyn vuoden lopussa olisi kiva osallistua, mutta en kyllä tykkäisi lähteä niin kauas, jollei olisi mitään toiveitakaan menestyksestä. Ei se näyttelytouhu nyt ihan NIIN hauskaa ole. Tänne lähitienoille voisi mennäkin vähän pienemmällä kynnyksellä - varsinkin, jos saa tuttuja mukaan. =o)

Meinasin leikata kätenikin pellissä kunnolla auki tänään, kun pihalla setvin koirien remmejä talon kulmalla, missä tuo puutaapeli on. Siitä tulee pelti niinpaljon ulospäin tuolla yhdessä kulmassa, että mojautin oikein tuntuvasti käteni syrjän siihen. Kyllä pomppisin vähän aikaa - tuntui niin ilkeältä - ja verta vuoti. Onneksi en oikein kovin osunut, se on niin terävä, että olisi voinut mennä kädestä läpi. Siihen on pakko keksiä jotain suojaa. Pimeällä siihen voi törmätä vahingossa pahemminkin. Ei ihan ole nämä meidän remontin turvallisuusasiat kohdallaan...

Ilta. Ei sitten päässytkään Kyöstin perhe tänään käymään, että oltaisiin lyöty asiat kodinvaihdon osalta lukkoon lopullisesti. Olisi se vain hyvä saada alta pois, ettei sitten tule mitään ikävää yllätystä yhtäkkiä jälkeenpäin. Me ollaan jo ehditty kovin Kyöstiin kiintymään, vallan ihana herra kun on. Persoonallisuutta löytyy ja on vallan oppivainen poika.

Sitä pelkää, että pystyykö tuo entinen perhe sittenkään luopumaan Kyöstistä, kun on yli neljä vuotta taloutta sulostuttanut, vaikka tykättäis, että Kyöstin uusi, lopullinen koti olisi meillä. Koska perheessä on nyt erilaisia asioita menossa, jää koira tärkeysjärjestyksessä, ainakin välillä, jalkoihin. Mutta välittämistä se on luopuminenkin, kun kerran asian tietää. Kovasti toivon, että asia etenee suunnitellulla tavalla.

Torstai, 20.9.2007

Aamu. Taas oli iso lätäkkö lattialla, tällä kertaa keskellä olohuonetta, aamulla. En ollut herännyt siihen aamukipitykseen kyllä yhtään. Illalla olin Oriflamen syystreffeillä ja lemmikit olivat sitten lasten kanssa kotosalla keskenään. Eikä mitään ongelmia ollutkaan tullut. Kyllä nämä jo tuntuvat osaavan keskenään olla, että uskaltaa jättää. Koirat suurimmaksi osaksi nukkuvat, kun ei touhuta yhdessä jotain. Kissat mouruavat, minkä mouruavat, syövät ja menevät nekin nukkumaan. Hiljaista siis pääosin, vaikka viisi lemmikkiä talossa on. Tulin myöhään kotiin ja tein vielä iltalenkin, vaikka tyttö oli seitsemän paikkeilla käyttänyt koirat pihalla.

Otin eilen esiin kissojen kuljetuskopin myös, josko Kyösti siihen tottuisi myös, jos jossainkohdin tarvitsee lähteä liikkeelle koko lutuna. Kovasti kiinnosti koppi ja heittelin sinne nameja sisälle ja hyvin poika sinne meni. Kääntyäkin mahtui ja osan yöstä nukkuikin kopissa. Se on senverran pieni, ettei voi koko yötä siinä ollakaan. Mutta ei ainakaan ole pelottava paikka.

Aamusella sitten hoitelin Kissin turkkia, muutama alkava pikkutakku oli, jotka hoidin pois, suihkuttelin hoitoainetta ja harjasin taas turkin kuivaksi sen jälkeen. Samalla sitten päätin kokeilla, kun silityslaudan tätä varten olin valmiiksi laittanut, että jos saisin Kyöstiltä korvantakusen takut pois. Otin taskun täyteen namia, harjan ja sakset esiin. Nostaessa syliin Kyösti taas ärjähti, mutta sylissä ollessa ei ollut enää moksiskaan. Laitoin Kyöstin silityslaudan päälle ja siinähän tuo sitten istui. Nappasin taskusta jonkun verran namikikkaroita pyyhkeelle tasolle ja Kyösti meni makuulle niitä syömään. Samalla minä sitten sillävälin kasasin takkua käteeni niin, että tunnustelin, missä iho menee. Lisää nannaa ja sitten sakset käteen ja nips - takku pois. Lisää nannaa ja seuraava takku... Näin edeten onnistui ihan hyvin. Sitten viimeiseksi vielä nameja nyrkkiin, harja toiseen käteen ja Kyösti siinä pikkuhiljaa nirhi nameja nyrkistä nuolemalla, minä sain harjattua korvantakuset, selän ja osan pepunpäällystäkin, jossa myös oli takkuja. Nipsasin ohimennen sieltäkin muutaman isomman tollon pois. Hienosti meni! Vielä olisi ollut hoitamista, mutta edetään pikkuhiljaa. Nyt ei tullut edes ärjäisyä enää, kun nostin siitä syliin ja lattialle. Kyllä tämä tästä vielä vallan hyväksi muuttuu! =oD

Ilta. Käytiin tänään kolmikon kanssa ulkoilemassakin niin, että vain Mimillä oli remmi. Tuon fleksin kanssa kun ulottuu kuitenkin pitkälle. Nurmikko on niin myyränkoloja täynnä, ettei ole mitään takuita, että Mimillä olisi kuulo päällä, kun lähtee pyydystysvaihde päälle... Kissi ja Kyösti seurasivat menoa vallan mainiosti. Kissi nyt ei muutoinkaan uskalla kovin kauas mennä ja tässä Kyöstin kanssakin flekseillessä on pitänyt narun löysällä ja joka ikinen kerta kutsusta tullut viivana paikalle. Ei taida herralla olla minkäänlaisia metsästysvaistoja, niinkuin ei Kissilläkään. Ja kyllä on kolmikko koossa pysynyt, eikä ole tarvinnut pahemmin edes mitään puhella. Muutaman kerran kutsuja kesken kaiken ja sitten luoksetulosta aina palkkio, niin pysyvät tarkkaavaisina. Myös Mimi, vaikka on kiinni.

Siskon kanssa käytiin mummua katsomassa tänään taas ja sitä ennen sitten tutustutettiin Jaja ja Kyösti toisiinsa tuossa meidän pihalla. Kyösti otti uuden tulokkaan ihan rauhallisesti vastaan. Jajalla on juoksuvaihde menossa ja oli melkoisenkin innokas uudesta tuttavuudesta, mutta äkkiähän se meno taas rauhoittui. Meinasin ensin, josko olisin Kyöstinkin ottanut mummulle mukaan, mutta nyt kun illalla mentiin, niin jätettiin Kyösti kotiin, niin varmistettiin, ettei sitten mummun luona (Kyöstille ihan uusi paikka siis) tule mitään yllätyksiä vastaan, kun siellä on kuitenkin melko pienet tilat, eikä Kyösti tosiaankaan suhtaudu käsittelyyn luontevasti. Saa vielä rauhassa tottua meidän kotimenoon ja meininkiin vähän aikaa. Ensi viikolla on sitten pakollinen autokyyti tiedossa, kun on eläinlääkärillä tarkastus, mihin Mustiksen ja Kissin kanssa sitten yhdessä mennään. Pitänee sitä automatkailuakin tässä sitä ennen vähän treenata, ettei tule autoilusta kammoa (= pelkästään lääkärireissua).

Keskiviikko, 19.9.2007

Kolmas yö meni äkkiä. Kyösti asettui suoraan alakertaan omalle matolleen nukkumaan, kun laitettiin verhot ikkunan eteen. Taisi nukkua läpi yön. Aamuyöstä kuulin, kun alkoi tepsuttelemaan, niin nousin ja heitin takin ylleni ja kipaistiin pihalla käymässä. Sai tehdä hätänsä rauhassa ja sitten asettui takaisin nukkumaan. Nukuttiin kaikki vielä tunti ennenkuin kissat sitten lähtivät liikkeelle ja herättivät Kyöstinkin.

Tänä aamuna ei ollut yhtään läikkää missään, puhumattakaan isommasta hädästä. Taitaa olla niin paljon enemmän menoa ja jännitystä täällä nyt, että aineenvaihdunta vain taitaa tehdä tepposia Kyöstille.

Susu sitten on alkanut vähän kosiskella Kyöstiä ja tekee tuttavuutta. On tehnyt jo aikaisemminkin, mutta nyt jo enenemässä määrin. Ei uskaltaudu ihan varauksetta vielä liki päästämään, mutta hienosti haistelevat nokakkain. Susu myös uskaltaa kyllä kulkea hyvin, mutta silloin pitää Kyöstiin välimatkaa. Kuin myös Mustis. Mustiskin on kyllä kovasti kiinnostunut, mutta jotenkin Kyösti on paljon enemmän Susun perään. Kun kissa menee piiloon tai on poissa näkyvistä muuten, alkaa vingunta kuulumaan, kun Kyöstiä harmittaa, ettei kissa tullutkaan hänen kanssaan leikkimään... Sitten vähän ajan päästä unohtaa koko asian ja touhuaa jotain muuta.

Tiistai, 18.9.2007

Aamu. Toinen yö meni myös ihan hyvin. Iltasella en ollut viimeinen, kuka meni nukkumaan, niin Kyösti viipotti vaihtelevasti ylä- ja alakerran väliä, kun ei raaskinut rauhoittua olemaan. Kun talo lopulta hiljeni, Kyösti nukkui hetken aikaa jalkopäässäni sängyssä, mutta siirtyi sitten taas alakertaan vähän ajan päästä. Sitten olikin hiljaista aamuyöhön asti, kunnes kissat lähtivät liikkeelle ja tietysti herättivät Kyöstinkin. Ei mitään metelöintiä ollut, tepsuttelua vain.

Nyt oli taas isot hädät ja parit pienet pisut lattialla yön jäljiltä. Ei sellaista pissihätälätäkköä, vaan ennemminkin merkkailua, pieniä länttejä. Ja nyt teki kyllä aamulenkillä ison hätänsä toisten koirien odotellessa - ensimmäisen kerran yhdessä mennessämme.

Äiti kävi piipahtamassa ja siinähän tämä Kyösti-poikakin meni mukana niinkuin muutkin. Oli vähän varautunut ensin, ettei ihan ensimmäisenä ole tunkemassa eikä hyppimässä sentään, mikä on vain hyvä. Antaa kuitenkin koskea. Kun oltiin keittiössä teetä juomassa, Kyösti siirtyi olohuoneeseen omaan rauhaan.

Roskisauto kävi tyhjentämässä roskiksemme ja kun Mimi ja Kissi laittoivat räyskyn päälle, Kyösti nousi varovaisesti terassin ikkunalle ja yritti nähdä, mitä nämä muut oikein älämöivät. Eihän siellä mitään ollut, niin ei sitten ääntäkään pitänyt. Tylsää hommaa tuijottaa tyhjää terassia. =oD

Ilta. Menipä päivä taas nopeasti. Tänään ollaan taas Kyöstiä harjoitutettu harjaan ja sekin alkaa aina vaan paremmin ja pitempään onnistumaan. Minä tein sellaisia viiden minuutin harjauksia kerrallaan päivällä silloin tällöin, sitten Laura teki myös oman harjauksen kotiin tullessaan ja nyt vain jos sattuu harja liian isoon takkuun jäämään, eikä siinäkohtaa ole antaa namukkaa suuhun, alkaa ärinä. Namukan kanssa unohtaa koko harjan. Antaa siis jo melko hyvin koskea tassuihin ja turkkiin, mutta silti välillä sylissä ollessaan ärähtää, vaikkei mitään teekään ja kipittää "lentäen" pois sylistä. Sitten on itsekin ihan pöllämystynyt ja kipaistuaan pienen lenkin tulee nuolemaan jalkoja ikäänkuin anteeksipyytäen. Pyydettäessä tulee syliin kuitenkin heti uudestaan. Toivotaan nyt, että jos oikeasti on kivuista kyse, niin lääkäri pystyisi saamaan jotain selville ensi viikolla.

Heijastinliivien laittokin sujuu nykyään ilman murinoita, samaten liivin pois ottaminen. Sekin oli melkoista ärinää ensialkuun. Täällä kapeilla ja pimeillä teillä tuo heijastinliivi vain on iso henkivakuutus, niin kyllä saa tuohon touhuun pimeillä keleillä tottua. Kohta saa liivejä käyttää joka lenkillä... Onneksi säästettiin tuo Mimin vanha liivi, nyt sillä on ihan hyvää käyttöä.

Maanantai, 17.9.2007

Aamu. Yö sujui hyvin. Kissatkin lähtivät liikkeelle, minkäänlaista hässäkkää ei kuitenkaan ollut. Mustis miehenkipeyksissään mouruskelikin - ettei voinut Kyöstillekään epäselväksi jäädä, että koirasta nyt ei ollut ainakaan kyse.

Yön Kyösti nukkui alakerrassa, ehkä sohvalla - en käynyt tarkistamassa. Aamulla yhdet pisut oli keittiön lattialla ja kakikökäle takan edustalla olevan pellin päällä. Ei varmaan oikein osannut hätiään tehdä isossa koiralaumassa. Täytyykin käydä tästälähin vähän aikaa normaalilenkin jälkeen Kyöstin kanssa vielä pieni kipaisu tuossa metsässä. Pisuja ja merkkailuja tekee kyllä muutenkin. Taas kun vähän aikaa menee ja tottuu tähän touhuun, niin osannee tehdä isommatkin hätänsä muitten ohella.

Kyösti oli ihmeissään, kun sateessa lenkkeilyn jälkeen otin pyyhkeen ja kuivattelin turkkia. Tassuja kuivatessani ärisi ensin, mutten välittänyt siitä. Sitten otti jo peukalosta kiinni - jatkoin vain, ja antoi sitten tehdä, kuivattelin niin kauan, että ärinä loppui. Sama ärinä, kun otin vähän myöhemmin harjan käteen ja hiukan korvan takaa "rapsuttelin" sen kanssa. On meinaan ainakin yksi takku siellä, mikä täytyy ottaa jossain kohti pois. En tiedä, miten ovat näitä kotonaan hoitaneet - täytyy kysyä, jos heillä on joku tietty rutiini - en halua mitään pelkotilaa harjaa kohtaan kuitenkaan, siitä kun itse niin paljon nautin. Tulee uusi totuttaminen tähän, jolleivät ole itse tehneet, vaikka luulen kyllä, että ovat, kun turkki ei ole missään kamalassa kunnossa. Pulskahan herra kyllä on - ja selvästi on saanut ruoantekohetkellä jotain ylimääräistä, kun on siinä kohtaa jalassa kiinni kuin takiainen - tökkii kuonollaan, että "hei, mä olen tässä, tänne ja!" Sitten istuu ihan hölmistyneen näköisenä, kun mitään ei tulekaan... Reppana. Siihen saa nyt meillä tottua kyllä. Ruoka tulee kupista tai sitten palkkiona tempuista, ei muuten vaan.

Ja niin oli aamusella nälkä, että ensimmäisenä olisi ollut menossa Kissin kepulle, minkä yleensä annan ensin, koska Kissi syö kauiten. Kielto ei riittänyt, vaan piti oikein nostaa kupilta pois. Sitten oli taas kovin hämmästyneen näköinen. Hän kun on aina tietysti ollut se ainut ruoan saaja tähän asti. Seuraavaksi laitoinkin tiskialtaan alle Kyöstille kipon ja lopuksi Mimille - ja Mustiskin tuli sitten siihen totutusti omaa ruokaansa odottamaan. Hyvin meni. =oD

Kyllä tämä tästä! Kovin on Kyösti innoissaan tekemässä temppujakin, vaikkei kuulemma niitä hänen kanssaan kukaan ole erityisemmin tehnyt - hyppääkin pyynnöstä. Kontaktia ottaa upeasti. Ja varsin hiljainen kaveri. Ei ole meillä ollessaan vielä kertaakaan haukkunut. Ihan outoa - koira joka ei hauku! =oD Vaikka puhelimessa kuulin, että tämän taidon osaa kuitenkin...

Ilta. Hienosti on päivä sujunut! Tänään olen Kyöstin tassuja kuivatellut ihan jokaisen lenkin jälkeen, ennenkuin olen ottanut pannan remmistä irti. Vielä ärisee, jos jompikumpi toisista koirista tunkee samalla liian liki, mutta vallan paljon siis on tämäkin jo helpottunut. Yritetään asia kerrallaan mennä eteenpäin. Eilisestä illasta lähtien myös harja on tullut kuvioihin mukaan ja harjaus silloin tällöin ja namia palkaksi, kun ei tule murinaa. Tästä on vielä pitkä matka takkujen siistimiseen, mutta edistystä silläkin rintamalla.

Syliin otettaessa myös ärjäisee - tuli todettua, kun punnitsin Kyöstin oikean madotuslääkeannoksen määrittelemiseksi. Viisi ja puoli kiloa, eli saman verran painaa kuin Kissi, vaikka on vähän pienempi, arviolta siis ainakin noin kilo liikaa, mitä se sitten koko painossa tekee, melkein 20%? Kun on niin pikkuruinen. Varasin lääkärintarkastuksen jo tuohon ensi viikkoon, niin katsotaan ainakin päällisin puolin, että mikä on homman nimi. Puolikkaan kinkkuviipaleen joukossa meni matolääke vallan vauhdikkaasti kaikille lemmikeille. Vielä sitten kaksi päivää eteenpäin, niin on kuuri käyty läpi.

Sunnuntai, 16.9.2007

Päivä. Oh ja hoh! Ei voi olla totta, että näin pitkään olen ollut kirjoittamatta tänne mitään!? Taitaa tuo blogipuoli vain olla NIIN paljon näppärämpi juttu päivitellä, että sinne vaan yksinkertaisesti tulee helpommin heitettyä kuulumisia. Mutta pitäisikös tässä nyt jotain pientä koostetta viime ajoista sitten tännekin laittaa... Pitää oikein ottaa kalenteri esiin, kun ei itsekään enää muista.

Juu, ensimmäinen asia on tietysti tuo, että minulle tarjottiin mahdollisuutta perustaa Oriflamessa oma tiimi, mihin naruun nyt tartuin. Sen kanssa sitten onkin ollut pientä puuhaa tässä kaiken muun ohella. Kivasti on porukkaan tullutkin ihania ihmisiä jo! Kiitos kaikille heille!

Remontti on ollut aika paljon nyt jäissä, mutta onhan siellä sentään tämän kahden viikon aikana jotain tapahtunut. Kellariin pääsee nyt sisälle, aukko on tehty, vaikka betonimöhkäle edelleen on siellä kuopassa. Isäntä on matkustellut, niin ei ole pahemmin sitten muuta tapahtunutkaan. Tänään pitäisi saada remonttitarpeita tuolta pihalta sisälle suojaan, ettei ehdoin tahdoin mene piloille.

Mummua ollaan käyty katsomassa muutamaan otteeseen, hän aina yhtä iloisena ottaa meidät vastaan ja on tosiaan alkanut paljon enemmän jo ottamaan osaa keskusteluihin, vaikka polvi häntä kyllä vaivaa. Ei millään tykkäisi lääkärille lähteä, vaikka asiasta ollaan kyllä monesti keskusteltu. Se kun on häntä jo vuosikausia vaivannut, niin miksi nyt... Olisi vain tärkeää, että jaksaisi liikkua, niin ei nivelet entisestään jäykisty. Pienellä painostuksella tässä joku päivä ehkä onnistuu tämäkin.

Itse olen ollut paljon menossa, Oriflamen tiimoilta, ystävien luona, synttäreillä ja onhan sitä vieraita käynyt meilläkin. Ihan mukavaa vaihtelua tähän normaaliin päivärutiiniin (koneen ääressä kun töitänikin pääosin teen).

Koiratanssin varjokisatkin tuli Mimin kanssa käytyä läpi ja kyllä jännitti! Hämmästys oli suuri, kun sitten mentiin ja oltiin ykkösiä seitsemästä koirakosta! Mimi ihastutti kaikki! =o) Oli se tosi hienoa seurata toistenkin tanssimista ja osaamista. Koiria oli moneen lähtöön, isompia ja tosi pieniä, osa innolla mukana toiset vähän rauhallisemmin, osalle muut haisut olivat paljon kiinnostavampia, kuin tanssi ollenkaan. Mutta silti oli iloinen fiilis ja mahtava meininki! Seuraava jännityksen aihe on sitten kuun lopun viralliset koiratanssikisat Vahdolla...

Eilen oli kummitytön konfirmaatio ja oli kyllä mahtavat juhlat. Mun mokan takia missattiin kirkko kokonaan, mutta päästiin hyvin vielä vauhtiin mukaan juhlapaikalla. On se vaan jo niin kaunis nuori nainen tämä meidän "pikkuinen", että! =o) Eli ei siis enää niin pikkuinen, vaikka sorja malliltansa onkin. Kiitos ikimuistettavasta juhlasta!

Tänään olen käynyt nettikeskusteluja erään perhoskoiranomistajan kanssa, josko meidän perheeseen tulisi tässä yllättäen vielä yksi koiruus lisää. Nelivuotias, kiltti uroskoira. Homma on nyt siinä vaiheessa, että minä olen täysin myyty, mutta perheestä muut eivät tiedä asiasta vielä mitään. Nukkuvat vain tärkeiden tapahtumien aikana... =oP Katsotaan, kuinka tässä käy. Iloisin odottavin mielin edetään.

Ilta. Kyösti sitten tuli, tutustui ja jäi! Aivan ihana karvakerä. Häntä heiluu ahkerasti, on touhuissa mukana, tulee toimeen kaikkien kanssa, viihtyy sylissä, reippaasti tutustui paikkoihin ja kissatkaan eivät pelottaneet, vaikka näkikin ne vasta kauempaa. Komea kun mikä, tottelevainen ja osaavainenkin. Sovittiin nyt ensin viikon koeaika, että katsotaan, miten kaikki lähtee pitemmän päälle sujumaan. Kyöstin isäntä sitten tulee perjantaina kamppeiden kera tai sitten vastaavasti hakemaan koiran pois, riippuen tapauksesta. Mutta uskon kyllä, että kaikki menee erittäin hyvin. Nytkin jo on Kyösti näyttänyt hyvin pärjäävän. Häntä heiluu paljon, ruoka kelpaa, juo, rentoutuukin. Ei siis mitään pahempia stressin oireita näkyvissä. Vallan reipas pikkuinen! Sulautuu perheemme menoon hienosti. Katsotaan, miten yö menee, kun nyt ei ole omia tuttuja petejä, mutta kuulemma nukkuu kotonaankin sohvalla, niin sellainenhan talosta löytyy! =o) Ai, että on hyvä olo. Mieli kuplii! Tytärkin tuossa ihasteli Kyöstin kanssa touhutessaan, että miten voikin joku olla NOIN ihana!?

Sunnuntai, 2.9.2007

Ei se voi olla jo melkein viikko mennyt siitä, kun viimeksi kirjoitin. Mihin kummaan se aika oikein menee?

Keskiviikkona kävin päivällä entisessä työpaikassani ja kyllä olikin kiva nähdä tuttuja kasvoja jälleen pitkästä aikaa! Siellä näyttää entisenlainen vipinä ja vipellys olevan päällä - ja paljon uusia kasvojakin. Meinasin, että olisin sinne Kissin kanssa mennyt, mutta koska Kissillä on juoksu, niin ei siitä sitten tullutkaan mitään, tästä ajatuksesta. Ja kyllähän siellä meni aikaa ihan ilmankin koiraa. =oP

Illalla käytiin sitten mummua katsomassa veljen kanssa ja kyllä hän siellä vaikutti olleenkin ihan odottavalla kannalla. Vaikka nyt oli ihan innoissaan, kun serkkuni oli myös perheineen, miehensä ja pienten lastensa kanssa, käynyt häntä myös tervehtämässä. Vaihtelu aina virkistää!

Torstaina harjoiteltiin Mimin ja Kissin kanssa vähän näitä koiratanssiliikkeitä, ilman musiikkia kylläkin. Tässä alkaa aika käymään vähiin siihen varjokisaan. Jonnekin kentälle meidän varmaan on vielä mentävä, että saadaan vähän miettiä tarkemmin tuota koreografiaa... Ehkä ehditään, ehkä ei. Kissikin alkaa jo kumman hyvin tekemään kaikenlaisia pieniä liikkeitä. On vain niin energinen ja innokas, että annakoi todella äkkiä, jos vain parikin kertaa pyytää tekemään tietyllä tavalla tai tietyssä järjestyksessä asioita... Mimi malttaa jo vähän tarkemmin kuunnella, vähän.

Perjantaina siivoilin ja leivoin, kun oli lauantaina tiedossa vierailuja, kuten myös vielä tänään. Kukkia laittelin myös kukkapenkkeihin ja nikkaroitiin piharakennuksen eteen pressukatos remppasuojaksi. Siinäpä se saldo tältä viikolta taitaa ollakin. Ei mitään kummallisempaa. Kelit ovat olleet tosi epävakaat; satanut vettä ja rakeita, tuullut, ollut aurinkoista, vuorotellen. Syksyä tekee väkisinkin.

Tiistai, 28.8.2007

Huh! Aika taas menee vauhdilla eteenpäin. Mitäs täällä normaalia kiirettä kummempaa on edes ollut? Mummua kävin tervehtämässä viime torstai-illalla, perjantaina siivoiltiin hiukan ja pidettiin pientä suunnittelupalaveria. Tuntuu aika loppuvan väkisin tältä remontilta. Päädyttiin siihen, että jätetään piipun ja muurin purku ensi vuoteen. Ei uskalla ottaa riskiä, ettei meillä olisi takkaa lainkaan käytössä, kun talvi tulee. Vielä on ulkohommiakin tekemättä vino pino, mitkä on aikataulutettu siten, että saataisiin ne valmiiksi ennen pakkasia. Tai siis toiveissa ainakin on.

Lauantai meni käytännössä kokonaan jääkaappi/pakastin sulatustouhuissa sekä terassinovien asennuspuuhissa. Siinä sivussa sitten huushollaamista ja koirien lenkitykset ja nämä normaalit touhut. Sunnuntaina kävin siskon kanssa mummun luona ja sitten pähkäiltiinkin loppupäivä keittiön hyllyongelmia jääkaapin ja pakkasen osalta. Ei ollut niin helppo homma, mitä aluksi oletettiin.

Maanantaina siivoilin, suihkutin kukat, vaihtelin huonekalujen paikkoja ja illalla Jaska laittoi vihdoin kahvat oveen. Itse olin Oriflamen kokouksessa illalla ja kelit vaihtelivat tuollakin matkalla kovasti. Ukkosti kunnolla vähän ennen kuin lähdin, satoi vielä, välillä kirkastui ja taas satoi. Ukkosia ei tänä kesänä pahemmin ole ollutkaan.

Eikös sitten aamulla yksi ja toinen huomannut jättäneensä kenkänsä tuonne terassille sateeseen ja tyttöhän vetäsi sitten mun lenkkarit jalkaansa kouluun. Oli pieni ihmettely koirien kanssa, että mitkä tossut minä laitan jalkaani, kun vesisateeseen piti aamulenkkiä lähteä tekemään... Remontilta suojaan kun kengät pistettiin, vain käyttökengät jätettiin esiin. Tänään illalla taas terassin ovien kanssa puuhaa, kun sattui kuivempi hetki. Jäi sen takia sitten viimeinen koiratanssikurssin tuntikin väliin. Ei vaan voi nyt pilata tuota ovea sillä, että se sieltä sisältä kastuisi, eli tehtävä silloin, kun sopiva tilanne sattuu tulemaan ja kaikki tarvittavat henkilöt ovat paikalla (tarvitaan ovien asetteluun aina kolme). Se vähän harmittaa, mutta josko vielä jatkoa piisaisi.

Niin ovat koiratkin tähän remontteeraamiseen jo tottuneet, etteivät korviaan lotkauta moottorisahankaan äänestä. =oD

Keskiviikko, 22.8.2007

Eilinen humpsahti sitten ihan vauhdilla, töitä ja sitten illalla tanssikurssia Mimin kanssa. Siitä tunnista kirjoittelinkin Mimin osioon erikseen. Kivaa oli - jälleen!

Tänään pesin sitten päivällä Mimin ja Kissin molemmat ja suunnattiin illalla mätsäriin Turkuun. Siskoni tyttö handlasi Kissin ja hienosti saikin punaisen nauhan Kissille!

Minä olin sitten ihka ekaa kertaa estraadilla Mimin kanssa. Ihmeen hienosti tuo typykkä siellä seuraskeli vieressä, vaikka seuraamista ollaan vasta ruvettu harjoittelemaan. Itse töppäsin siinä pöytään nostaessa, kun sain näyttelyremmin solmuun peukkuuni niin, ettei se sitten kunnolla taipunut ja tökkäsi sitten Mimiä kainaloon kipeästi. Sen sitten tiesi, mitä se pöydällä seisottelu sen jälkeen oli. Mimi nojasi minuun ihan täysillä. Antoi kyllä tuomarin tutkia, mutta tärisi ja tutisi ja oli häntä koipien välissä... Reppana! Sitten olikin taas innoissaan, kun laitoin maahan ja mentiin edestakaiskierros. Mutta sininen nauhahan siitä tuli.

Värikehissä ei sitten sijoitusta enää tullut, mutta ihan hieno ilta oli! Kiva oli havaita, että Mimikin oikeasti toimii mätsäritilanteessa, kun olin tästä tosi epävarma. Kiitokset Hannalle Kissin handlaamisesta! Hurjan kuuma ilta oli kyllä, yllättävänkin, kun taivas oli suurimman osan aikaa pilvessä. Vettäkään ei sentään tullut.

Maanantai, 20.8.2007

Sydämelliset synttärionnittelut anopilleni!

Taas on aika humpsahtanut eteenpäin vauhdilla. Jäi viime viikon kukkapenkkisarja välistä - totaalisesti unohdin sen. No, eka kerta tällä kesää. Nyt alkaa ollakin jo syksy tulollaan, että penkissä on enää gladiolukset kukkimatta... Hääjuhlavalmisteluitakin oli jonkin verran tuossa viikolla, mihin sain aikaa tuhrattua kummasti (kampaajat ja kaikki). Lauantain hääjuhlat olivat sitten juuri niin mahtavat, kuin vain häätilaisuudesta voisi toivoa. Ja ihan morsiusparin näköisetkin vielä! =oD Vallan oli ihana päästä siihen osalliseksi. Nellukka oli meillä hoidossa viikonloppuna ja jokunen kuvakin tuli napsittua, mutta laittelen ne galleriaan, kunhan tässä nyt ehdin. Jonossa on "jonkun verran" muitakin kuvia, mille en ole ehtinyt tehdä mitään. Mistäs sitä saisi tunteja päiviin lisää?

Eilen siskon mies oli taasen auttamassa rempassa ja taas tupsahti asioita pihalla eteenpäin. Tästä enemmän juttua remonttiosiossa. Kiitos kovasti avusta! Vähän kun on tämä oma into jo hiipunut tässä, on hienoa, kun on joku, joka "potkii persuuksille" tämän suhteen. =oP

Keskiviikko, 15.8.2007

Niin aurinkoinen ja kuuma päivä tänään, ettei millään meinaa uskoa, että eilen satoi vettä. On kyllä ollut lämmin ja kostea kesä kokonaisuudessaan, vaikkei vettä oikeasti ole taivaalta paljon täälläpäin tullutkaan.

Päivän oli Ilona-cottonia ja tämän pentuja katsomassa ystäväni luona, jossa puuhattiin vähän heidän kotisivujaan eteenpäin. Vallan ihania otuksia! Ehdin nähdä pienen Aida-tyttösenkin vielä ennen kotiinpäin lähtöäni. Oli upea päivä! Vaikka kameran unohdin kotiin. Nyt se oli ihan oikeasti kotona, kun viimeksi luulin vain...

Tänään siskoni mies tuli apuun remontissa ja isännän kanssa yhdessä puuhasivat talousrakennuksen perustuksen kanssa. Taas päästiin askeleen eteenpäin tässä. Kiitos hänelle! =o)

Koko tämän perustusten purkamisen ajan olin tytön kanssa häävaateostoksilla ja kyllä se on todella rasittavaa olla murkun kanssa shoppailemassa, kun MIKÄÄN ei tahdo kelvata, mitä ehdottaa ja ne mitä hän ehdottaa, ovat vallan hurjia... No, lopulta taidettiin muutaman tunnin rupeaman (ja useamman kaupan koluamisen) jälkeen löytää molempia tyydyttävä vaatetusratkaisu. Kyllä seuraavaan vaateshoppailuun kyllä saa mennä ihan reilusti aikaa tästä eteenpäin. Tuli monen vuoden annos shoppailua kerralla.

Tiistai, 14.8.2007

Toinen koiratanssikurssi-ilta tänään. Ja vettä satoi. Enemmän tunnista täällä. Varsin mukava kurssitunti oli jälleen! Mimikin oli tyytyväinen, kun sai herkkuruokaa ja vettä päälle tunnin päätteeksi. En ollut antanut iltapäiväruokaa tätä ajatellen hälle lainkaan.

Torstai, 9.8.2007

Missäs viipyy ne säätiedotuksessa luvatut pilvet? Paahdetta vaan riittää ja painostavammaksi ja painostavammaksi ilma käy koko ajan. Viilennin paahtaa täysillä sisällä, eikä silti tahdo saada yhtään viileyttä aikaiseksi huusholliin. Lämpöä on jo yksinkertaisesti liikaa. Päivällä ei voi muuta kuin pitää ikkunat ja ovet niin tarkkaan kiinni kuin mahdollista, ettei ulkotilan lämpö tule sisälle. Illemmalla taas luukut auki, että saataisiin vähän edes läpivetoa. Vaikka edelleen lämpötila tahtoo olla sekä ulkona että sisällä sama. Ulkona lentelee itikoita vain enemmän...

Etanoita bongattu koirien turkeista taas lisää. Tällä kertaa Kissiltä. Mimiä inhotti moinen otus niin paljon, että nyt näkyy selvästi miettivän, uskaltautuuko tuonne pitemmälle heinikkoon hätiään tekemään. Kissi taas ei tunnu olevan moksiskaan. Kantaahan turkissaan muutenkin vähän väliä metsää sisälle, mitä siinä nyt yksi etana menoa haittaa?

Tiistai, 7.8.2007

Jos mahdollista, vieläkin helteisempi päivä tänään ollut, mitä eilen. Tuulikin tuntuu olemattomalta, vaikka puut näyttävät hiukan heiluvan. Niin lämmintä tuulta, ettei mitenkään vilvoittavalta tunnu. Uimarannoilla oli vilskettä, kun ohi ajettiin.

Aamupäivä meni ajellessa ja käydessä kummitytön kanssa shoppailemassa, iltapäivällä ehdin tovin tehdä töitä ja kun piti lähteä ajamaan miestä taas töistä kotiin, niin eihän se auto inahtanutkaan. Nyt vihdoin akku sanoi sopimuksensa irti. Onneksi sitten saatiin järkättyä kyyti miehelle kotiin akkuliikkeen kautta, niin saatiin illaksi auto vielä kuntoon. Muut suunnitellut ajot kyllä jäivät nyt pois, kun sitten lähdin jo kohtapuoliin Mimin kanssa koiratanssikurssille. Jatkoa alkeiskurssin jälkeen.

Paikka on vähän karkealla, isolla ja terävällä kivellä päällystetty parkkikenttä, ei mikään kaikkein paras paikka harjoitella uusia juttuja, mutta löytyihän sieltä sopiva soppi meillekin. Jälleen kerran Mimi olisi alkuun halunnut tutustua kaikkiin muihin koiriin ja ohjaajiin ja piti vikinää ja vinkunaa joka hetki, kun kuunneltiin, mitä kouluttaja meille selitti. Sitten kun ryhdyttiin harjoittelemaan, Mimi oli aina täysillä mukana, eikä ollut kiirettä minnekään muualle. Mimi haluaisi, että harjoituksissa puuhataan koko ajan, eikä ihmetellä. =oD

Harjoiteltiin eri välineiden käyttöjä ja mahdollisuuksia: erilaisia keppejä, huiveja, lakkeja, muovikukkia, jakkaroita, renkaita sekä vielä erikseen kaukoliikkeitä ja niiden erilaisia alkuharjoittelutapoja. Lopuksi saatiin tehtävä, jossa piti käyttää jotain apuvälinettä ja teettää koiralle musiikin mukaan vähintään kolme eri liikettä. Meillä oli keppi, joka yli ja ali Mimi meni, kiersi minut välillä, hyppäsi läpi jalkojen välistä kepin yli sekä vinon, kengässäni olevan kepin läpi, kun olin itse seisomassa. Aika paljon uusia asioita Mimille, mutta hienosti suoriutui. Itse taisin olla osassa liikkeitä melkoisen kumarassa kylläkin. Mimin suoritus oli hieno - itselläni olisi petraamisen varaa. Hieno kurssitunti oli kyllä!

Iltalenkillä kotona sitten Mimi sai pusikosta mukaansa etanan. Selkäturkkiinsa. Ihmettelin, kun Mimi lusmuili jalkojeni ympärillä, tökki kuonolla selkäänsä ja sitten minua jalkaan välillä. Kun ryhdyin tarkemmin katsomaan, siellähän se etana tahnassaan Mimin selkää pitkin oli kulkemassa. Sellaisessa paikkaa, mihin Mimi ei juuri ja juuri ylettynyt itse. Reppana tuli pyytämään multa, että "äiti, ota se pois!" ja minä en meinannut millään ymmärtää. Sitten olikin taas rentoa tyttöä sen jälkeen, kun etanatahna oli turkista pois siivottu.

Maanantai, 6.8.2007

Huh-hellettä! Tuossa tytön kanssa päivällä koitettiin kuvitella, kuinka valoisaksi ja ison tuntuiseksi olohuoneemme tuleekaan muuttumaan, kun saadaan lopulta se oikea terassinovi tuohon paikalle, missä nyt on umpiseinää ja ovi. Toisaalta pitää nyt sisätilan viileämpänä, kun ikkunoista aina paahtaa aurinko sisälle asti. Jonkun verran tulee katos sitä suojaamaan, mutta ei paljon. Katsotaan, saadaanko koko katosta vielä ennen talven tuloa paikoilleenkaan. Alkaa tuntumaan, että aika loppuu väkisin kesken tältä kesältä, vaikka päällään seistäis.

Huomenna alkaa Mimin kanssa uusi koiratanssikurssi. Ei kyllä olla nyt sitäkään silmälläpitäen mitään tehty. Toivottavasti taas saadaan kärpäsenpurema uusiin harjoitteluihin. Viikonlopulla olikin sitten temputteluja lasten tiimoilta yllin kyllin. Sekä koirat, että lapset tykkäsivät! =o)

Sunnuntai, 5.8.2007

Eiliset talkoot olivat kyllä mahtavat! Porukka teki ihan hurjana hommia ja sai aikaiseksi vaikka mitä! =o) Hurjat kiitokset vielä koko poppoolle! Laittelen kuvia remppatilanteesta vähän myöhemmin. Iltakuvista tuli ruokapainoitteiset, mitä en voi tänne pahemmin lisäillä kuin jokusen. Pientä makua kekkereistämme löytyy kuitenkin blogistani.

Heräsin tänään ajoissa, vaikka yöllä mentiin nukkumaan jotain kahden paikkeilla. Meinasin, josko lähtisin Kissin kanssa sinne tämänpäiväiseen koiranäyttelyyn, kun on tässä ihan kohtuumatkan päässä. Mutta nyt on Kissin tassut kyllä niin ruskeat yhden päivän lenkkeilyistä - vaikka ollaankin kannettu nuot pahimmat multakohdat yli, että pitäisi koira pestä tassuistaan ja massustaan uudestaan. Jos nyt lähtisin sitä tekemään, meillä menee ½ tuntia valmisteluun (tilan raivaaminen hoitopöydälle (=silityslauta), harjat, piikit, kammat, fööni esille ja käyttökuntoon, parit pyyhkeet...), noin tunti pesuun (huuhtelu 3 min, hoitoaine 10 min, huuhtelu 5 min, pesuaine 10 min, huuhtelu 5 min, hoitoaine 15 min) ja sitten päälle pyyhekuivaus 15 min, föönaus, harjaus, tuunaus, kuivaus vähintään tunti, ehkäpä kaksi. Nyt kello on seitsemän, se olisi 8 ennenkuin Kissi olisi pesty ja siitä sitten pari tuntia, että Kissi olisi näyttelyvalmis ja kehä alkaa arvioiden mukaan 10:35. Näyttelyssä tulisi olla vähintään tuntia aikaisemmin, että koira ehtii tottua näyttelytilanteeseen rauhassa ja jos kehä kuitenkin on ajoissa (sitä tapahtuu melko harvoin, mutta tapahtuu kuitenkin), niin siihenkin täytyy varautua. Matkoihin täältä menee kuljetusvalmisteluineen vähän reilu puoli tuntia. Ja kaiken tämän päälle omat aamiaiset, aamupuuhat, suihku hikisen koiranpesu-urakan jälkeen jne. Nyt olisi pitänyt jättää yönukkumiset väliin kokonaan ja lähteä koiraa kunnostamaan. Eipä tullut näin tehtyä. Eli jää kyllä meiltä näyttelyt välistä tällä kertaa...

Toisaalta ei kovasti harmita, kun mitään hyvää arvostelua ei olisi ollut odotettavissakaan tuon rokkitukan takia. Tämä taas toi kovasti mietittäviä asioita myös koirien ulkonäköjuttuja ajatellen, mitä en ole saanut jäsennellyksi kylläkään. Näyttelyssä käydään, kun koira on ulkonäöllisesti kunnossa, kun se ei ole, jätetään menemättä. Näyttelyarvostelut esim. kennelliiton tietojärjestelmässä ei siis välttämättä anna tarkkaa kuvaa koiran yleisestä olemuksesta, vaan siitä, minkälainen se on parhaimmillaan ollessaan... No, ehkä on parasta jättää tällaiset aamupohdinnat johonkin muuhun ajankohtaan.

Perjantai, 3.8.2007

Tänään on ollut melkoinen vipinäpäivä. Poika sai vihdoin mopolla-ajolupansa ja kävivät miehissä sitten kypärää katsomassa - ja tulivat sitten yhdenlaisen kanssa kotiin. Lisäksi ollut siivoiluja, pyykinpesua, ruoanlaittoa (valmistelua huomisiin talkoisiin), koirien lenkit, kauppareissua, rapujuhlavihon rustaamista... Viimeiset valmistelut ja mietinnät huomista ajatellen myös. Ja saivathan miehet pilarit tuota etuterassia vartenkin jo valmiiksi - huomista odottelee sekin.

Illan päätteeksi pesin Kissin. Vaikka olen yhäti kahden vaiheilla sunnuntain näyttelyä ajatellen, piti varmuudeksi pesu tätä silmällä pitäen tehdä jo tänään, kun huomenna talkoo- ja rapukekkeripuuhissa ei sitten kyllä pysty tuota tekemään. On se vaan niin onneton tuo etutukka, ettei sitä pysty sitten mitenkään piilottelemaan. Nirhitty, mikä nirhitty, hyvä ettei saksilla leikelty... Harmittaa kyllä tuollainen, mutta harmittaa sekin, jos joutuu näyttelyt kokonaan jättämään väliin, kun ne nyt kuitenkin ovat tässä lähellä meitä. Harvemmin täällä kun mitään näyttelyitä järjestetään. Mätsäritkin ovat nyt jääneet välistä.

Nyt pesun, föönäyksen, takunpoistoharjauksen ja lenkin jälkeen onkin ollut Kissillä hyvä sitten vedellä hirsiä. Alakerran lattialla, rappusilla, yläkerran lattialla. Ja kohta jo yöunille. On tuo turkki kyllä todella ratkaisevasti helpottunut! Ei lainkaan sellainen takkupesäke, mitä tuossa alkuvuonna, vaikka nyt ei saanut jättää hoitoainettakaan turkkiin sen näyttelyn takia. Toivotaan, että takuttomana pysyykin. Pitää vielä kunnon harjauskierros tehdä jossainkohti päivää, että varmistuu siitä, ettei ole turkin pohjassakaan mitään alkavia solmukohtia. Ne siitä sitten äkkiä rupeavat kasvamaan...

Torstai, 2.8.2007

Viikko alkaa taas kääntyä loppua kohti. Ensi viikonlopuksi puuhailtu talkoita ja sitten päätteeksi rapujuhlaa. Meidän ensimmäinen, joten katsotaan, mitä siitä tulee. Ei olla koskaan oltu edes mukana missään juhlissa, niin ei voi kokemuksen tuomalla varmuudella asioita tehdä, mutta onneksi on rentoa ja tuttua porukkaa mukana, niin eiköhän kaikki suju. Suttaista kuulemma on. =oP Suttaistahan se on talkootyökin ollut...

Paljon ei ole tällä viikolla talomme suhteen tapahtunut, kun alkuviikko oli kovin sateista ja vieläkin on aamukaste niin voimakasta, että nurmi on märkää vielä puolenpäivän jälkeenkin. Silti on poika saanut kummasti nurmikkoakin ajettua tästä peruspihalta - heti näyttää nätimmältä, kun viidakoksi kasvanut heinikko on vähän aikaa aisoissa.

Märkien kelien vuoksi tehtiin koirien kanssa vain lyhyitä lenkkejä. Eivätpä olleet itsekään kovin innokkaita lenkkeilijöitä, pyrkivät vain mahtumaan oman sateenvarjon alle, vaikkei siitä mitään hyötyä ollut - itselläkin aina tukka märkänä kotiintullessa, kun tuuli oli sadetta paiskinut varjon alle... Puhumattakaan koirien turkeista.

Selvästi on haukkuherkkyys myös lisääntynyt, kun ei ole ollut tarpeeksi aktiviteetteja. Tänään sitten otin pätkän Mimille harjoitusta osaksi vanhoja tuttuja ja sitten vähän huonommin osattuja, kuten esim. "kuole". Kissin kanssa lähdin harjoittelemaan "läpi"-käskyä (käsirinkulan läpi menemistä) ja pitkän aikaa Kissi vain kierteli kättä ja ihmetteli, miten sen namin saisi. Kerran jo turhautuessaan painui sohvalle syvään huokaisten ja jäi sieltä killittämään menoa. Tuli kyllä taas pienellä houkuttelulla uudestaan harjoittelemaan. Lähti lopulta menemään rinkulasta läpi, ja päätettiin harjoittelu siihen onnistumisen tunteeseen. Jatketaan toiste, ettei tule uutta turhautumista. Mimin kanssa kokeilin myös tuota läpimenoa namia heittämällä, ettei heti tekisi kääntöä jokaisen läpimenon jälkeen, niinkuin nyt helposti tekee - onhan aina kädestäni namin saanut. En pysty heittämään ja pitämään rinkulaa yhtaikaa... Sekin alkaa paremmin sujumaan koko ajan. Läpimeno on Mimistä hauskaa! Taisipa tulla tuo koirantanssikurssi ihan hyvään aikaan, että on itselläkin sitten parempi motivaatio löytää harjoitteluaikaa...

Maanantai, 30.7.2007

Niin se sitten rippileiriläinen kotiutui, hauskaa oli kuulemma ollut. Juhlatkin pidetty ja säätiedotuksen lupaamista sateista ei onneksi ollut tietoakaan, että pystyttiin ulkona olemaan. Tuuli oli kyllä melkoinen, mutta pientä ropsahtelua lukuunottamatta, ihan juhlan loppuvaiheilla, oli kuivaa. Rento juhla oli ja paljon kuvia tuli otettua. Blogista löytyy muutamia kuvia, ketä kiinnostaa.

Tänään oli pitkälle iltapäivään varsin aurinkoinen ilma ja tehtiinkin melkoinen lenkki koirien kanssa. Kotona sitten vähän aikaa oltuamme alkoi maisema tummua ja alkoi kerääntyä taivaalle mustia pilviä. Ukkostikin sitten myöhemmin hetken aikaa. Kävin Raision keskustassa Seropien asialla ja matkalla sain puhelun, jossa kerrottiin alkavasta koiratanssin jatkokurssista. Odottelen vielä lisätietoa sähköpostilla, mutta kyllä se nyt taitaa jo aika olla taas jotain näiden koiruuksien kanssa oikeasti tehdä. Innostuin oikein, vaikka ensialkuun vähän mietitytti. Pitkä kesätauko on ollut harjoittelussa, kun tätä remppaa ja remppaa vaan ollaan tehty. Nyt on pihan kuopat jo täytetty ja sisätyötkin alkamassa. Josko niihinkin saisi talkoilla vähän lisävauhtia. Että saataisiin talo talvikuntoon ennen pakkasia.

Lauantai, 28.7.2007

Melkoisen raikkaassa aamuilmassa tehtiin lenkki ja koirathan olisivat nyt jaksaneet tehdä vaikka kuinka pitkää matkaa. Käännyttiin kuitenkin kotia kohti, kun lupasin isännälle, että laitan makean kakun tehden täytevalmiiksi ennenkuin hän saa aloittaa voileipäkakkujen tekoa huomista rippijuhlaa ajatellen. Kokeilin nyt taas jotain uutta kakussa, ja lopputuloksen näkee vasta huomenna. Katsotaan, kuinka käy, että kannattaako koskaan enää tehdä uudestaan...

Lehtimainoksen uhreja oltiin taas, kun löytyi edullinen tarjous pienestä kulmikkaasta pöydästä ja neljästä tuolista. Sitten isäntä lähti heti hakureissulle ja meinas, että melkoista vilinää siellä olikin. Ihmisiä ihan kiitettävästi näytti poistuvan samanlaisten pakettien kanssa liikkeestä. Hyvä, ettei ottanut samalla reissulla mukaan toista, kun niin teki kauppansa. Nyt meillä on sitten kalusteet olemassa etuterassillekin! =oD

Pientä siivoilua vielä vuorossa mulla, sitten viiden aikaan pitää rippileiriläinen käydä kirkolta hakemassa ja sitten taitaakin olla pyykinpesua tiedossa. Huominen onkin sitten yhtä juhlahumua vaan! =oP

Torstai, 26.7.2007

Kovasti yritin ottaa kuvaa tuosta Kissin tukasta, että miltä se näyttää, mutta ei se niin helppoa ollutkaan. Tästä nyt ehkä kuitenkin hiukan näkee, kuinka lyhyttä se on. Tuossa kun oli vielä kesän alussa sellaista melkein kahdenkymmenen sentin mittaista karvaa, nyt se on tuskin viisi senttiä pitkää...

Ja päivä on muuten ollut jälleen mahdottoman kesäinen ja kaunis! Aurinko on paistanut koko päivän ja ihan meinaa hiki pukata pienenkin touhuilun jälkeen. Ei kovin paljon kyllä ehtinyt keleistä nauttimaan, kun olin menossa melkein koko päivän ja sitten kotonaoloajankin leivoin. Sähkäri kävi tänään aamulla ja siitä kerrotaankin enemmän Remonttiosiossa. Heitin isännän töihin, kipaisin kotiintullessa kaupan kautta, soitin pojalle rippileirille (kivaa on ollut, kuulemma), ostokset paikoilleen kotona ja sitten mustikkapiirakkaa leipomaan. Sitten kun sain viimeisen uunista ulos, lähdin taas isäntää töistä hakemaan ja käytiin lisää ruuveja matkan varrelta ostamassa, että saadaan terassia eteenpäin. Kyllä niitä sinne vaan tuntuu uppoavan - jatkuvasti on ruuvit loppu...

Sitten veljeni tulikin perheineen hakemaan minua mummun luokse. Mitä nyt hiukan tietysti katsastivat terassitilannetta samalla. =oD Kun oltiin ostoksia laittamassa mummulla kaappiin, huomattiin, että siellä oli pari päivää vanhoja maitoja ja velihän sitten reippaana kipaisi äkkiä kaupasta hakemassa lättyainekset ja rupesi paistamaan lettusia. Herkuteltiin oikein siinä keskustelun lomassa. Sitten siivottiin jälkemme ja lähdettiin kotimatkalle. Äkkiä se ilta tuntuikin menevän, mutta mukavasti!

Tiistai, 24.7.2007

Sydämelliset Synttärionnittelut Rakkaalle veljelleni!

Sunnuntai, 22.7.2007

Jotenkin ollut varsin naatti olo tänään, mutta onpahan silti tullut jotain tehtyä. Pojan rippileiriä varten valmistelut; lista mukaanvietävistä asioista (pakkaamisen saa herra suorittaa ihan itse), tukanleikkuu, herkkuostokset (leirillä ei ole kioskia) ja tietysti viimeiset pyykinpesut. Vähän harmittaa, ettei siellä ole vierailuaikaa ollenkaan, kun olisi sitten mahdollisuus viedä jotain, mitä ehkä jää puuttumaan ja ottaa likaiset vaatteet tullessaan - ja näkisi paikan myös... Aikaa meni myös juhlavalmisteluihin, kun aamulla meni yllättävästi aikaa pipariohjeen etsimiseen netistä, mutta löytyihän sekin sitten!

Käytiin kurkkimassa Maskun kalusteliikkeissä terassille ruokailuryhmää, mikä sitten kävisi myös rippijuhlaa ajatellen yhdeksi oleskelutilaksi. Saa olla siis vanhempieni pihalla, kunnes saadaan oma terassi tehtyä. Lehdestä bongattiin meitä kaikkia miellyttävä kokonaisuus ja sitten kierrettyämme muita liikkeitä huomattiin, että se oli todella edullinen. Ihan kiva juttu, että nyt on kalustustakin sitten jo valmiina.

Terassintekokin edistyi tänään. Kelit ovat suosineet hyvinkin tätä projektia nyt.

Lauantai, 21.7.2007

Pihalta kun kuvia napsin lähinnä remppa mielessäni, niin piti sitä sitten ottaa kukkapenkistäkin kuva. Tässä meidän rikkaruohojen valtaama penkki, josta kaikki kevätkukkijat ovat jo loistonsa lopettaneet. Gladiolukset nousevat yli muiden ja odotankin innolla niiden kukintaa. Ei läheskään kaikki sipulit lähteneet kasvuun, mitä multaan laitettiin, mutta näyttää niitä ihan mukavasti olevan sentään!

Kutkuttaisi lähteä kurkkimaan metsään, onko nämä lähiaikojen sateet saaneet mustikoita vähän isommiksi, että niitä olisi mukava poimia. Ei ole säilytystilaa pahemmin, niin ei kamalia määriä tarvitakaan. Kunhan vaikka yhteen tai kahteen piirakkaan edes... Niin, ja voisihan sieltä vaikka kanttarellejakin löytyä - vaikka olenkin todella onneton näitten kanssa. Mitä muistan vanhastaan, yleensä olen sienet ensin tallonut, ja sitten vasta huomaan ne... Jos ei ole kovin paljon sieniä, niin yleensä ne on sitten jo siinä vaiheessa entisiä...

Perjantai, 20.7.2007

Aloitetaan tämän päivän kuulumiset vaikkapa Kissin silmästä. Karvat ovat tosiaan alkaneet jo kasvaa pikkuhiljaa takaisin silmän ympärille, mutta nyt on silmänympäryksen iho alkanut mustua. Toivotaan vain, että sitten pysähtyy siihen, ettei lähde alue laajenemaan. Vaikuttaa kyllä nyt muutoin hyvältä, että ei Kissi enää itseään niin kihnuta esineitä vasten, mitä vielä vähän aikaa sitten. Toivotaan, että ensi viikon viimeinen lääkekuuri, se niskanahkaan laitettava, sitten tepsisi niin, että ongelma olisi pois, eikä tulisi koskaan enää takaisin! Toivotaan myös, ettei Kissin emolle eikä sisaruksille myöskään tulisi moisia ongelmia koskaan vastaan.

Vähän ollut siivoiluja vuorossa tänään ja siinä välissä tein sitten yhden mansikkatortun. Se meni viemiseksi mummulle, ja piti toinenkin tehdä kotiväelle, mutta eihän meillä sitten ollut aineita kuin yhteen. Pitää käydä vielä erikseen kaupassa, että saa muukin perhe sitten mansikkatorttua maistella - vielä kun hyviä tuoreita mansikoita saa.

Terassin perustuksiakin on kovasti tehty sillävälin, kun olin itse reissussa. Oli niin hämärää, kun tultiin takaisin, että kuvat perustuksista olivat todella kehnoja. Koitan huomenissa saada päivänvalossa parempia kuvia. Salamallakaan ei oikein saanut kokonaiskuvaa, kun se ei pitkälle riittänyt. Kirjoittelen siitä sitten huomenna enemmän tuonne remonttiosioon.

Piti vielä Kissikin suihkutella illalla takaosastaan, kun löysi iltalenkillä ojanpohjalta niin ihanan kuralätäkön sieltä kaiken ruohon keskeltä. Huomasin itse asian vasta liian myöhään. Oli kyllä kunnon mutapeikko, kun sieltä taas kömpi tielle. Miten saikin itsensä melko tasaisesti vatsankohdalta taaksepäin liotuksi? Etutassujen alaosat olivat kurassa, mutta muutoin oli kuivana. Tovi meni sitten suihkuttelujen jälkeen hoitoaineen vaikutuksissa ja kuivatteluissa taas. Meidän "lady"...

Torstai, 19.7.2007

Rippileirivalmisteluja tässä aikamoisesti töitten jälkeen, sitten ehdin myssykkää kutomaan ja illalla käytiin eilen elokuvaa Harry Potter ja Feenixin kilta -katsomassa. Oli kyllä ihan kiva rento ilta. Elokuvassa tehosteita vaikka toisille jakaa ja aika meni todella nopeasti.

Veljeni kävi morsmaikkunsa kanssa piipahtamassa iltapäivästä. Alkaa olla häätohinoita jo kovasti ilmassa. =oD Kutkuttavan ihanaa! Mitäs muuta tässä onkaan taas tapahtunut? Kun ei tahdo muistaakaan, kun tuntuu, että koko ajan on jotain. Unohdin kirjoittaa myös anopin ja miehen veljen käynnistä, kun tuossa viikonlopulla käväisivät. Ovat jo tottuneet tähän talomme ainaiseen remontissa olemiseen, etteivät ensialkuun edes huomanneet olohuoneesta yhden ikkunan hävinneen ja tilalle tulleen oven ja väliaikaisen tilkkeen... =o) Mutta ei meillä tosiaan liian tarkkaan nyt kannata paikkoja katsoakaan, kun kieltämättä on siivoiluinto kaikonnut jonnekin kauas tämän rääkin aikana... Talo on hyrskynmyrskyn koko ajan. Enkä aio stressiä siitä edes ottaa.

Tiistai, 17.7.2007

Laitanpa tähän nyt talomme ulkomuotoa ennen terassia. Nyt on menossa muutosvaihe, mistä löytyy siis lisätietoa täältä. Täytyy muistaa ottaa projektin päätteeksi samoista tuntumista uusi kuva. Terassi tulee kuitenkin olemaan melkoisen näkyvä osa taloamme jatkossa.

Uutta perheenjäsentä emme nyt sitten saaneet. Hienoa, että kissalla oli useampia ottajia, aina ei käy niin. Elvis-kisu pääsi uuden perheen ainoaksi lemmikiksi. Hiukan oli pettynyt olo, kun tieto tuli, mutta kisulle varmaan helpompi näin. Ja onhan meillä tätä lemmikkikatrasta jo ennestäänkin. =o)

Mitäs muuta tässä välissä on tapahtunut? Saa oikein miettiä. Pojan rippileirivarusteita ollaan osteltu sekä myös tarvikkeita juhlaa ajatellen. Olen käynyt Ruissalossa pariin kertaan, ensin kurkkimassa paikkaa ja sitten tänään oltiin KK-porukalla grillailemassa leirintäalueella. Olikin kiva tavata ihania ihmisiä kauniissa luonnonmaisemassa. Sääkään ei olisi enää voinut parempi olla! Sateista ollut käytännössä koko viime viikko vaihtelevasti enemmän ja vähemmän märkää, mutta nyt paistoi aurinko joko täydeltä terältään tai välillä pienen pilviverhon takaa. Ei tullut kuuma eikä kylmä!

Ja tietysti sitten on rempattu ja vähän kutomuksiakin saatu eteenpäin, huushollattu, lenkitetty koiria ja sellaista tavallista meininkiä. Mihin se tästä muuttuisi?

Perjantai, 13.7.2007

Meillekkö uusi perheenjäsen? Siskoltani tuli viestiä, että hänen kaveriltaan oli tullut kysely, josko löytyisi 6-vuotiaalle leikatulle, kiltille kollikissalle uusi koti kuolemantapauksen takia. Pentua emme tänne voisi nyt remontin keskelle ottaakaan, mutta jo aikuinen kissa voisi mennäkin. Isännältä sitten kysymään asiasta, kun selvisi, että ihan kohtuumatkan päässä tämä kissa nyt odottaisi. Moniahan muuttuvia epävarmuustekijöitä tässä vielä on, kun ei kissasta mitään muuta tiedetä. Tottuuko koiriimme, toisiin kissoihimme, meihin ylipäätään, erilaiseen menoon ja meininkiin? No, eihän se vielä ole salettia, että meille edes kissaa annettaisiin, kun ei olla edes keskusteltu kuin siskoni kautta tekstareilla tähän mennessä. Jotenkin nyt tähän ideaan kovasti innostuin ja taisi näin käydä muullekin perheelle. =o) Katsotaan siis, miten asia etenee, jos on edetäkseen.

Keskiviikko, 11.7.2007

Oikein ihanalta Tukholmanreissulta palattu! Isäntä oli satamassa vastassa, heitin hänet töihin ja kävin koiruudet siskoni perheen luota hakemassa. Ihan rauhallista meininkiä siellä näytti olevan ja kyllähän olinkin ihan varma, että osaavat hyvin hantlata hommansa lemmikkien suhteen. =o) Kotona sitten tavaroiden purku, siivoilua hiukan, pyykkiä pesten, kuvia valiten (mitkä roskiin, mitkä jättää, mitkä nettiin...) ja muokaten (pienentäen). Sitten taas lenkille ja isäntä hakemaan töistä.

Kuva on Rosendalin puiston yläosasta, läheltä ulkoilmaravintolaa. Siellä nautiskeltiin olostamme lämpimässä, mutta kosteassa säässä. Olihan se ihan kiva olla matkalla ja tutustua uusiin paikkoihin, mutta onpahan se aina myös NIIN kiva tulla kotiinkin!

Sunnuntai, 8.7.2007

Tuntuu, että koko ajan on hurjasti jotain touhunnut, mutta silti ei ole saanut mitään aikaiseksi. Kovasti olen yrittänyt miettiä, mitä ottaa mukaan huomiselle Ruotsin reissulle, sadetta luvataan, niin jotain kevyttä, mutta sopivan lämmintä kuitenkin. Sateenvarjo toivottavasti riittää, ettei kamala tuuli olisi. Sadetakkia en aio mukaan ottaa. Tarkoitus on myös käydä ostoskeskuksessa Quality Outletissa ja jos sieltä vielä tarttuu mukaankin jotain, niin olisi hyvä olla kasseissa hiukan tilaa...

Pesin koirien leluja samalla, kun omia vaatteitani ja Kissin "tutti"pallo koki aikamoisen kohtalon. Täytettä oli koko rumpu täynnä ja se oli käytännössä mennyt ihan pieniksi palasiksi. Ilmeisesti lanka ei ollut kestänyt kylpyä. No, eikun lankaa ja neula käteen ja - volaa! - Kissillä on tutti taas! Tosin sen täytyy antaa kuivua, kun vielä märkä. Kummasti tuli kyllä värit taas näkyviin, kun oli sellainen korppumainen ruskea olio, kun koneeseen sen laitoin. Muitten lelujen kanssa oli parempi tuuri.

Ja koska koiruudet nyt lähtevätkin omalle reissulleen siskoni perheen luokse Piksu-dallun kaveriksi, kun Jaja on kummityttöni kanssa koiraleirillä, pitää myös koirien varusteet kerätä yhteen kassiin. Pesin Kissin myös tänään, että olisi turkin kanssa vähän helpompi sitten - sadetta tässä lupaillaan enemmän tai vähemmän. Nyt laitoin hoitoainetta tassuihin, rinnukseen ja vatsanaluseen reilusti, että turkki olisi sitten vähän liukkaampi eikä ottaisi ihan niin hanakasti roskia vastaan myöskään. Täytyy kyllä myöntää, että oloni huomattavasti tästä helpottui, kun kotiväki ei tosiaan ole niin rutiinilla tässä koiranhoidossa kiinni ja isännällä on työpäiväkin, että olisi muksujen pitänyt hoitaa vähintään päivälenkki ja sitten muistaa ruokailut ja kaikki. Nyt saan sitten koirat hakea kotiutuessani keskiviikkona, samalla matkalla.

Katsotaan, onko kotiväki pystynyt mitään saamaan aikaiseksi pihan/talon suhteen sillävälin, kun olen poissa. Kukkaset aion vielä siirtää olohuoneen ikkunan edestä turvaan, että jos ovi tulee, niin saavat laittaa takaovenkin kuntoon. Toiveajattelua siis! Sadekelejä vain nyt lupaillaan tännekin, niin voipi olla, ettei mitään voi tehdä, vaikka intoakin olisi...

Lauantai, 7.7.2007

Niin se aika vaan menee, ettei meinaa tajutakaan. Mihis kummaan se nytkin on sitten oikeasti mennyt? Taitaa olla kaikkein eniten aikaa humpsahtanut tuolla pihalla, kastelu- ja kitkemispuuhissa, vaikka mitään näkyvää siitäkään ei kyllä oikeastaan ole. Rikkaruohoja on niin paljon, ettei niitä saa millään kaikkea pois. Kaulaliinaa olen kutonut ja yllättävästi siihenkin saa tunteja upotettua - useimmiten illoista.

Remontti on vienyt nyt aikaa lähinnä suunnittelulla, kun kaikki tavarat eivät ole tulleet. Terassin perustuksia voisi tehdä, samoin piharakennuksen perustuksen korjaamista, mutta iltaisin ei oikein ole ollut intoa moiseen hommaan. Suunnitteluunkin saatiin kulumaan aikaa oikein hyvinkin. No, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty - eikös sitä niin sanota?

Koiruuksienkaan kanssa nyt ei ole pahemmin mitään puuhailtu, muutamaa päivittäistä sisätemputtelua lukuunottamatta. Uusia asioita ei olla opiskeltu ja Kissin lääkekuuri sikaripunkkitartuntaan jatkuu. Silmänympärys onkin jo alkanut näyttämään ihan kohtuullisen hyvältä. Tänään jouduin kyllä toisesta kyljestä nappaamaan turkkia irti, kun oli saanut siihen purukumia jostain. Kele! Että on tähdennetty kaikille, mihin käytetyt purkat kuuluvat, mutta ei sillä näytä vaan olevan mitään vaikutusta. Onneksi ei ollut ehtinyt olemaan kovin kauaa aikaa, niin ei mitään kamalaa katastrofia syntynyt, mutta raivostutti silti!

Maanantai, 2.7.2007

On nämä eläintenkin terveysjutut kimurantteja juttuja. Kissin kasvattajan kanssa pitkään juteltiin tuossa ja hän kertoi ottaneensa asioista selvää omilta luottolääkäreiltään ja saaneensa yhtäläiset, itseään tyydyttävät vastaukset. "Sikaripunkki ei aiheuta toimenpiteitä, ei hoidollisesti eikä jalostuksellisesti. Sikaripunkki ei aiheuta oireita, mitä nyt pieniä karvattomia, kuivia kohtia iholla. Sikaripunkkia on kaikissa koirissa, eikä se aiheuta tulehduksia eikä se ainakaan vaivaa koiraa lainkaan. Sikaripunkkitartuntaa ei hoideta, eikä siihen mikään lääke tepsi. Raapenäytteen lukeva lääkäri voi tulkita näytteen väärin, eikä osaa hoitaa välttämättä oikein. Kissillä todennäköisesti on joku muu tulehdus..." Kysymykseen siitä, jos voin viedä Kissin tutkimuksiin jonkun hänen luottolääkärinsä luokse, hän meinasi, ettei hän voi näitten lääkäreitten nimiä antaa, katsotaan tilannetta uudestaan, jollei Kissi parane, se on nyt tärkeintä tietysti saada koiruus kuntoon. No, totta tietysti!

Sanoinkin hänelle, että vaikka hän onkin ollut pitkään, ymmärtääkseni yli 20 vuotta koirien kanssa tekemisissä ja luonnollisesti tietää paljon enemmän asioista kuin minä, niin kai hän ymmärtää silti sen, että mun asemassa on pakko uskoa lääkäriä enemmän kuin kasvattajaa. Minulla itselläni kun ei ole minkäänlaista lääkärin koulutusta mihinkään suuntaan eikä koskaan moista vaivaa ole kenenkään lemmikin kanssa aiemmin tullut vastaan.

Kiitos Marialle soitosta ja kannanotosta kuitenkin. Koska Maria oli niin varma kannastaan, piti edelleen lähteä tutkimaan lisää sikaripunkkiasioita ja tulihan sieltä sitten vastaan kaikenlaista. Haluan Kissille sen OIKEAN hoidon tai tavan hoitaa asiaa, ettei tulisi turhia jatkoseuraamuksia. Nettikierroksen jälkeen soitin kahdelle eri lääkärille, toiselle tuttuun lääkäriasemaan ja toiselle mulle vieraaseen lääkäriasemaan. Koulukuntia näyttää olevan erilaisia ihan oikeasti. Toisen mielestä sikaripunkkeja on jokaisella koiralla ja ne kannat vain joskus jostain syystä lähtevät liialliseen kasvuun, toisen mielestä on olemassa punkittomia koiria, mutta myös oireettomia punkkikoiria. Toinen hoitaa vaivaa heti alkuvaiheessa, toinen vasta oireiden yleistyttyä laajemmalle alueelle. Kumpikin näistä lääkäreistä ja tietolähteet netissä sanovat demidokoosin olevan koiralle ikävä sairaus ja yleisessä muodossa vielä varsin kivuliaskin. Furunkoloosikin kuuluu yhtenä oireena sikaripunkin liikakantaan koiran tassuissa.

Lisäksi kysyin raapenäytteen varmuudesta lääkäreiltä ja molemmat sanoivat, että raapenäyte on kyllä varma, jos sieltä punkkeja löytyy. Aina niitä ei silti näytteessä ole, vaikka koiralla niitä onkin. Eli siksi sairastuneet koirat yleensä tutkitaan vähintään kolme kertaa puolen vuoden sisällä ja yhdessäkään näissä raapenäytteissä ei tulisi olla punkkeja, jotta koira voidaan todeta taas terveeksi - vaikkei silminnähtäviä oireita olisikaan. Molemmat teroittivat sitä, että tämä sikaripunkkitartunnan jälkeen kutsuttu "terveys" ei tarkoita sitä, että punkit olisivat kokonaan hävinneet, vaan sitä, että kanta on kurissa.

No, tällä hetkellä hoito on aloitettu ja molemmat lääkärit olivat sitten lopulta sitä mieltä, että sitä kannattaa jatkaa, kuten on sovittu, eikä tarvitse viedä koiraa uusiin tutkimuksiin, raapenäyte yleensä on senverran varma, kun sen mikroskooppitutkimuksen on tehnyt lääkäri itse.

Olisin vielä halunnut kysyä tuosta kortisonilääkityksen vaikutuksista ja muista vastustuskykyä alentavista lääkityksistä sekä esimerkiksi vaihtoehtolääkityksistä kyynpurematapauksissa, joissa myös kortisonilääkitystä käytetään. Siis mitä haittaa tästä käytännössä on, mutta ekalta unohdin kysyä ja toisella lääkärillä oli tässä vaiheessa jo kiire töihinsä, niin jäi käsittelemättä. Toinen lääkäreistä kuitenkin mainitsi muussa puheessaan, että kortisonia tulee välttää.

Sovittiin kuitenkin Marian kanssa, että tosiaan nyt seurataan tilannetta ja katsotaan, jollei kuuri ala puremaan, mitä sitten tehdään. Josko hän tulee itsekin seuraavalla kerralla lääkäriin mukaan vaikka.

Sunnuntai, 1.7.2007

Niin se kuukausi taas vaihtui. Aika menee eteenpäin kovalla kohinalla. Nyt alkaa jo pikkuhiljaa saada puutarhasta satoakin, kun mansikat ja karviaiset alkavat olla kypsiä. No, paljon muitahan tuolla ei nyt olekaan. Vadelmia ei tunnu tulevan, eikä montaakaan viinimarjaa. Peltopläntillä ei olekaan ollut mitään, niin ei sieltä tietysti mitään tulekaan. Rikkaruohot tuossa myrkytettiin vähän aikaa sitten ja pitäisi nyt ne kuolleet naatit kerätä pois ja kääntää maa.

Vielä palatakseni Kissin sikaripunkkitartuntaan. Soittelin sitten perjantaina kasvattajalle tästä ja sain kerrottua asiasta, vaikka hyvin pikaisesti, kun hän oli pahassa paikkaa liikkeellä koirien kanssa juuri. Ihan hyvin hän tuntui asian vastaan ottavan. Kysyi tutkineen lääkärin nimen ja meinasi, että ottaa myös oman koiransa kasvattajaan yhteyttä. Onhan tärkeää, että kaikki, kenellä tiedettävästi myös on tartunta, siitä tietävät, ettei tule virhearviointeja lääkitystenkään suhteen, jos sellaisia vastaan tulee. Lupasin laittaa sähköpostia, että hän tietää käydä katsomassa viestit ja näin tein. Sen jälkeen ei ole kuulunut mitään.

Viikonloppu on mennyt käytännössä ihan oleilemalla. Innostuin pitkästä aikaa kutomaan, mistä olen blogissani kirjoitellutkin, ja nyt on illat istuttu telkkarin ääressä elokuvia katsellen ja kudin sylissä.

Aina ensin kuitenkin käyn Kissin turkin läpi, jos löytyy takkuja. Nyt kyllä on ollut tosi pitkä väli, että ei ole tullut takkuja käytännössä lainkaan. Ihan muutama pikkuinen korvan taakse ja kainaloon, mitkä on olleet niin alkuvaiheessa, että ne on saanut ihan sormilla avattua vielä. Alkaa vissiin oikeasti olemaan jo tuo takkuikä sitten menneen talven lumia ilmeisesti. Kosteana takuttuu kyllä edelleen helpommin kuin muutoin, muttei silloinkaan ihan niin vauhdilla, kuin ennen. Tassuissa ei ole ollut isompaa selvitettävää aikoihin, kun kastumisen jälkeen vähän väliä harjaa turkkia, kunnes se on kuiva. Hieno juttu!

Torstai, 28.6.2007

Tässä se siis on. Silmänympärys, jota vaivaa sikaripunkit. Raapenäytteessä näkyi kiistatta syylliseksi hämähäkkieläin, joka elää koiran karvatuppeessa. Kirjoittelen tästä enempi Kissin terveysosioon, kunhan ehdin. Nyt pitää ruveta valmistautumaan seuraavaan menoon.

Pikaisesti tilanne kuitenkin. Hoidoksi ulkoloislääke, joka laitetaan niskan iholle kahden viikon välein sekä silmävoide silmän ympäryksen iholle, jotta ärsytys ja kutina helpottuu. Ehdoton kielto käyttää kortisonilääkkeitä, koska se heikentää yleistä vastustuskykyä ja aiheuttaa yleensä loiskannan kasvamisen. Tässä siis on todennäköisesti ollut jo syy aiemmin, miksi Kissi on lähtenyt tukkaansa kissojen raapimispuihin nirhimään. Kutissut yleisesti päässä ja nyt on kanta sitten isontunut niin reippaasti, että on jo silmin havaittavissa.

Jup! Karjaan näyttelyyn ei ole menemistä, vaikka tarttuvahan tuo ei enää aikuisiässä ole, kun vain emosta ihan muutaman päivän ikäiset pennut sen voivat saada. Silmä ei ole kunnossa.

Keskiviikko, 27.6.2007

Aamusta heti lenkin jälkeen soittelin eläinlääkärille ja sain ajan huomiselle iltapäivälle Kissin silmän takia. Ei se tilanne oo miksikään muuttunut tässä. Ei nyt ole kyllä pahentunutkaan, mutta rupesin tuossa kurkkimaan kuononpäällisen ihoakin, kun tukanalunen ja muu pään alue on tullut kurkittua myös, ihan jo senkin takia, että onko jotain ötököitä kenties, tai ihoärsytystä siellä turkin alla muualla. Ei ainakaan nyt näyttänyt mitään sellaista olevan. Toivottavasti lääkäri osaisi sitten jotain tarkemmin sanoa, mistä voisi olla kyse.

Pihallakin on taas tapahtunut. Kasoja hävinnyt ja kuoppia täytetty. Koko piha-alue saven ja kuran peitossa. Kissin kanssa lenkille lähtiessä tyttönen täytyy kantaa tontilta ulos ja sitten taas takaisin, kun muuten on sisällä savea yllin kyllin. Vähänkin kun on kosteaa, on koiruus niin märkänä rättinä, että. Kerää kaiken kuran itseensä. Tuon silmän takia en nyt uskalla mitään sen suurempia pesu-urakoitakaan tehdä, ettei sitten ärry lisää. Juuri ennen nukkumaanmenoa laitan tipat ja sitten annan olla, niinkuin hoito-ohjeet kuuluivat. Taas eksyi puhe koiriin, vaikka remontista siis piti puhua. Siis kuvia tulee, kunhan tuolla ulkosalla uskaltaa kameran kanssa liikkua, sateella ei tule muutenkaan hyviä kuvia.

Tavaroita täytyy tässä tilata lisää ja isäntä onkin ollut koko illan miettimässä, mitä tarvitaan ja missä vaiheessa ja mitä kannattaa yhdessä tilata, että saa yhdellä reissulla kuljetettua. Lautatavaraa tulee niin paljon, että sitä ei omin toimin hae, vaan täytyy maksaa kotiinkuljetus. Toivottavasti tavaraa saa, kun on pulasta puhuttu...

Tiistai, 26.6.2007

Tulihan se kuistipuukasakin kuvattua, mutta sitten tuli sen siirto-ohjelman kanssa jotain ongelmia, etten meinannut millään saada niitä kuvia koneelle. No, nyt se onnistui, mutta en enää jaksa niitä pienentää ja käsitellä. Eli jää kyllä myöhempään se remppapäivityskin. Lyhyesti voi sanoa, että pihalla alkaa olla kaivannot asuinrakennuksen ympärillä peitetty, pari savikasaa on jo kuljetettu tontilta pois ja huomenna sitten menee kiinni ja häviää loput (siis mitä voi).

Koko piha on sellaisen valkoisen pölyn peitossa, kun tuota soraa tuotiin ja siitä levisi ympäristöön valkoinen pilvi - sitä tuli sisällekin asti. No, ei tätä enää kauaa kestä. Kohta alkaa pöllytys sisällä ja sitten vasta pölyä lentääkin...

Kissillä on toisen silmän ympärys turvoksissa ja punoittaa. Pitää käydä näyttämässä lääkärillä, josko jotain hoitoainetta saatais. Nyt olen silmätippoja laittanut, mutta ei Kissillä kyllä silmä tulehtunut ole. Se on vain tuo ulkoinen osa. Nyt kummastuttaa ensi sunnuntaina oleva Karjaan näyttely, että mitä sen kanssa tulee tapahtumaan. Ei sinne kipiän koiran kanssa ainakaan voi mennä. No, huomenna varmaan tiedetään enemmän. Ei tuo mitään haittaa Kissiä, ei pidä silmäänsä kiinni, silmä ei vuoda, eikä sitä raavi, on vain pahan näköinen. Ja tuskin se siitä itsekseen ainakaan paranee. Silmä on kuitenkin niin herkkä paikka.

Maanantai, 25.6.2007

Näin meillä on mennyt lemmikkien juhannusaika. Kisulit makoilevat väliin sängyllä, väliin sohvalla, väliin nojatuoleissa, jokunen kerta sylissäkin. Koirulit sitten röhnöttivät taas tyypillisesti Mimi lämpimällä alustalla ja Kissi kylmemmällä, kun olivat poikki.

Eilen revittiin kuistilta sisäseiniä ja kattoa pois, samalla siis tuli ilmi, että seinissä ei ole ollut mitään eristettä - ei siis ihmekään, että on ollut pakkasella hiukan viluista siellä. Tänään siivoskeltiin sitten purkujätteitä pois tuosta ulko-oven viereltä kauemmas. Sähkömies kävi ja kaivinkonekin ilmestyi pihalle. Sitä tohinaa sitten ovatkin koirat tarkkana taas seuranneet, kun vieraita ääniä kuuluu aika ajoin. Josko huomenna saisi kuvat tuosta puukasasta, mikä tuli kuistista irti. Pieni kuisti ja iso kasa puutavaraa... Hmm.

Lauantai, 23.6.2007

Oikein iloista juhannusta kaikille! Sitä tahtoo taas aika mennä niin nopsaan, ettei meinaa mukana pysyä. Eikä edes ole tullut mitään kovin erikoista tehtyä. Ruohoa olen tämän viikon tuossa kaikki mahdolliset vapaa-ajat leikannut. Nyt on varpaatkin niin syvävihreät, ettei edes vadissa liotus enää auta sen puhdistamiseksi. No, kesän väriähän se.

Remppakin on ollut vähän hiljaiselolla nyt, kun kaikki on siinä kunnossa, että kaivinkone saa tulla ja täyttää kaikki kaivannot, paitsi tuon piharakennuksen päädyn, missä perustusta korjataan. Eilisestä alkoi nurkan uudelleen rakennus, mutta vielä ei keksitty, miten sen uuden palkin saa kohdalleen laitettua. Rakennus kun on painunut tältäosin jonkin verran ja pitäisi uudella palkilla saada rakennusta myös suoristettua. Jaa-a! Ehkä täytyy vain tyytyä vinoon rakennukseen...

Ampiaisia tuntuu kovasti nyt tunkevan sisälle avoimista ikkunoista. Niitä sitten täytyy itse pyydystellä pihalle, kun muuten ne menevät joko kissojen tai Mimin poskiin. Mimikin kun on kova pyydystelemään kaikkia lentäviä. Kerran jo pelästyin, että Mimi olisi nielaissut pörriäisen, kun napsas niin ja nuoli jälkeenpäin suupieliään. Hui! Mutta sitten se otus olikin lattialla pökerryksissä moisesta tökkäisystä ja Mimi nuoli nokkaansa, mihin amppari oli osunut. Sain pörriäisen siitä lattialta laitettua purkkiin ja vein ulos.

Keskiviikko, 20.6.2007

Tulihan vihdoinkin se jo aikaisemmaksi luvattu sade. Päivän paisteli aurinko ihan täydeltä terältä ja remonttikin eteni ihan vauhdilla.

Kävin päivällä mummua tervehtämässä ja olipa rauhallista päiväsaikaan pörhältää. Tiellä ei ollut minkäänlaista ruuhkaa ja kauppareissultakin selvisin vauhdilla. Otin Mimin mukaan, kun kohta on sitten tuo Kissin näyttely taas, niin Mimi jää silloin auttamattomasti kotiin. Kovasti ovat aina molemmat niin innoissaan lähdössä reissuihin, että. Äkkiä se aika meni ja sitten tehtiin lenkki kotiintullessani, että Kissikin pääsi jolkottelemaan. Mimikin teki lenkkiä mielellään autoreissun päälle.

Kissin pepun päällä on vähän karheampaa karvaa, mikä on sellaista hamppumaista. Menee takkuun helposti ja on kovin pörröisen näköinen (kuin sähköiskusta saanut). Meinasin, että pesen turkin takaosan ja laitan reippaasti hoitoainetta, josko saisi turkista hiukan liukkaamman ja helpommin hoidettavan. Tulipa Kissistä hassun näköinen, kun etumus oli kuiva ja pörröinen ja takaosa pieni ja märkä. =oP Reppana! Sitten kuivattiin ja harjattiin ja takut poistettiin - ja tulos oli, että peppu on edelleen samanlaista hamppua... Höh! Suihkailin päälle vielä turkkiin jätettävää hoitoainettakin ja harjailin hiljakseen, kunnes aine kuivui, mutta eipä silläkään tuntunut olevan mitään vaikutusta.

Karjaan näyttelyyn taidetaan mennä rokkitukkana ja peppu säkkyrällä...

Tiistai, 19.6.2007

Niin se on pari päivää mennyt pihatöissä taas. Remontti ei kyllä ole tänään edistynyt, mutta sainpahan ruohoa leikattua jonkin verran. Eilen illalla oli tapaaminen Turussa ja olipa kiva nähdä ystäviä pitkästä aikaa. Ei kovin pitkään oltu, kun kaikki eivät päässeet ja oli sitten yhtä ja toista menoa vielä. Minäkin Lemun kautta sitten kotiin ajoin, kun hain pojan sieltä. Vielä viimeksi lenkki koirien kanssa ja sitten suurinpiirtein kaaduinkin sänkyyn.

Tänään illalla olin Mimin kanssa Tahvoon tutustumassa. Tehtiin ihana metsälenkki oikein mukavassa säässä. Ei ollut kylmä eikä kuuma. Hienosti Mimi ja Tahvo mennä toohottivat, pääosin eri suuntiin (siksi oli vaikea saada samaan kuvaan), vaikka Mimi välillä toista seurasikin kovasti. Uimassakin Tahvo kävi ja Mimi kateellisena rannalta tiiraili, kun ei raaskinut kuin vähän kuonolla veden kylmyyttä kokeilla... Pitääpä ottaa homma uusiksi jossainkohti! =o)

Kotona sitten taas pieni lenkki koirien kanssa, kun Kissi oli kotimiehenä eikä tietenkään kukaan ollut "viitsinyt" toista ulkona käyttää. No, eipä Kissillä kyllä kovin isoa hätää vaikuttanut olevankaan. Varsin oli vain tyytyväinen, että Mimi tuli taas kotiin.

Sunnuntai, 17.6.2007

Tänään tehtiin aamusti hiukan pihahommia, kun illemmalle luvattiin vettä. Pilvistä olikin päivällä, välillä melkoisen mustaakin, mutta vettä ei satanut. Kävin koirien ja siskon porukan kanssa katsastamassa koirarantaa Maskussa ja kyllä se ihan mukava suojainen paikka on. Isoa koiralaumaa siellä ei kyllä mahdu yhtaikaa olemaan, mutta eipä siellä nyt ruuhkaa näyttänyt olevan. Neljä koiraa vilisti tyytyväisenä rantaa edes takaisin, vähän pulikoitiin, Piksu kaikkein eniten ja innoissaan, Kissi vähän jo uikin - ihan pienen matkan - ja sitten juostiin rantaa edes takaisin. Jaja otti hiekkakylpyjä ja Kissi kaiveli kuoppia. Oli sitten sen näköinen:

Ottelin enemmänkin kuvia, mutta en nyt jaksa laitella niitä tänne. Muitakin kuvia edellisistä tapahtumista on vaikka kuinka odottamassa inspiraatiota... Jossain välissä kyllä ilmaantuvat kaikki.

Sen verran oli Kissi turkkiinsa erilaisia heinäntupsuja ja ruohoja saanut uintireissulta, että takkuja tuli pesussa normaalia enemmän. Onneksi Kissi kyllä nätisti antaa itsensä hoitaa, ettei sen kanssa mitenkään tappeluksi mene. Oli kyllä reppana sitten tosi väsynyt kuivatuksen ja takkujenpoiston jälkeen. Tehtiin lenkki ja samantein tytteli väsähti yläkerran lattialle sen päälle.

Kiitos siskolleni, miehelleen ja tyttärelleen sekä koirilleen kivasta rantaseurasta! Täytyy ottaa ensi kerralla omat uimavermeet myös mukaan - eli pian uudestaan! =oD

Lauantai, 16.6.2007

Remppa on taas pihalla vähän edistynyt. Käyn ihan kohta ottamassa lisää kuvia. (En kyllä tiedä, koska ehdin niitä tänne laittamaan...) Eipä ole ehtinyt pahemmin netissä "roikkumaan".

Tänään olin myös Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa kiertelemässä. Siellä vierähti nopeasti monta tuntia. Aivan ihana paikka! Pitää muistaa myöhemmin kesällä käydä myös, niin näkee nekin kasvit, mitkä nyt vasta aloittelivat kasvuaan.

Torstai, 14.6.2007

Kissin "kaunis" tassu aamukasteisen lenkin jälkeen:

Nyt ei yöllä satanut vettä lainkaan, mutta melkoisen kostea oli ilma aamulenkillä. Massua myöden Kissi oli aivan märkä, ku rätti. Pitää tässä taas ottaa pesuoperaatio, että sitten olisi heinäkuun ekan päivän näyttelyä varten edes pieni mahdollisuus saada meidän resupetteristä cottoni kuoriutumaan.

Eilinen humpsahti taas äkkiä ohi. Illan olinkin liesussa. Kävin mummulla ja sitten vielä sen jälkeen vanhempieni luona. Siellä taas Lili-kisulla oli spurtti päällä ja valkoinen salama viuhahteli kilinän säestyksellä ees ja taas ympäri asuntoa. Sitten tuli kerjäämään syliin nukkumaan. Raaski olla vähän aikaa ja taas mentiin. On se sulonen!

Tiistai, 12.6.2007

Eilen pikaisesti harjoiteltiin Mimin kanssa illalla tonttimme laitamilla tanssikuvioita. Vain kerran kokonaan läpi, mutta toisia ketjutuksia sitten useampaan kertaan erikseen. Ilman musiikkia kylläkin. Ei ole cd-soitinta, millä olisi päässyt musiikkia tuonne pihalle soittamaan. Vanha kasettisoitin on kyllä, mutta ei kappaletta kasetilla...

Ja tämä päivä onkin sitten mennyt jännitellessä. Vatsa on ollut sekaisin, päätä särkenyt, silmissä sahalaita vilistänyt. Mielessä pyörinyt valittu ohjelma ja se järjestys, miten esitys etenee. Vain toiveissa, että osuttaisiin edes liki kappaleen oikeisiin kohtiin. Vähän runsas kaksi minuuttia ei ole pitkä aika, mutta siinäkin voi livetä ohjelmasta pahastikin, jos joku asia venähtää liian pitkäksi tai joku jää kokonaan tekemättä... Hui!

Kolme koirakkoa oli paikalla ja siitä sitten suurinpiirtein heti otettiin ja lähdettiin esityksiin. Vallan hienoja olikin! Tyytyväisiä saadaan kaikki olla. Meidän harjoitukset tosiaan jäivät tosi huonoihin hantimiin, että Mimin kanssa olisi tulos ollut paljon parempi, kun olisi enemmän pystynyt panostamaan asiaan. Mutta kärpänen on nyt purrut ja tiedetään hurjasti enemmän, mitä kannattaa tehdä, niin jossain kohti taatusti tempaistaan kunnon esitys. Johanna meinasi, että elokuussa olisi Janakkalassa koiratanssikisa, johon voitais jo ilmoittautua hyvinkin, jotta pääsisi harjoittelemaan tositilannetta. Siitä sitten lisää harjoittelua vain kehiin, niin tulokset vain paranevat! Eleitä pitäisi pikkuhiljaa treenata pois enemmän ja enemmän. Kovin oli vielä ohjausvoittoista nämä esitykset, mutta harmitti jälkeenpäin, ettei tullut kameraa mukaan. Olisi saanut kaikki muistiin. Niitä jaksaisi katsoa kyllä useamminkin. Niin se sitten on koiratanssikurssikin läpikäyty! Jatkoa mietitään syksymmällä, kunhan tätä pihaa saataisiin kuntoon. Vaikuttaa kummasti harjoituksiin tämäkin.

Mukava fiilis jäi kurssista ja taatusti tullaan jatkossakin tätä harrastamaan. =o)

Maanantai, 11.6.2007

Makoisaa synttäripäivää rakkaalle 1-vuotiaalle Kissi-missillemme!

Aika kuluu niin nopeasti, että huh-huh! Meidän pikkuvauva on jo kohta meillä ollut vuoden. Mahdottoman äkkiä se pentuaika kyllä menee! Reipas karvakerä on tyttelistä tullut.

Niin taas tuntuu olevan tekemistä ja touhua, ettei tahdo päivittelemään ehtiä. Perjantain luento multa jäi väliin, kun Kissi teki sellaiset ripulilörtsit vähän ennen kuin mun piti lähteä ja mullahan meinas mennä kaikki konseptit sekaisin. Kissin peppu tietysti piti pestä, kun jäi tosi "kivasti" löllöt pöksyihin kiinni ja sitten jo mietin kovasti, että miten pitää eläimiä erotettuna toisistaan, jos tämä nyt on sitä pahaa ripulitautia, mitä vähän on kuulunut olevan liikkeellä... No, Kissi kuitenkin oli muuten ihan normaalina, joi, olisi syönytkin, jos olisi annettu ja leikki. Illemmalla lenkillä käydessämme oli tuo isompi hätä jo ihan kiinteää. Oli tainnut jostain saada taas niitä "hammasharja"tikkuja. Niitä kun en ole antanut itse kuin ihan pieninä palasina Kissille, kun meni siitä aikaisemminkin vatsa veteläksi. Mimi syö kyllä koko tikun, eikä missään tunnu. Sitten jo rupesin huokaisemaan helpotuksesta. Eikä olekaan ollut mitään ongelmaa sen jälkeen.

Lauantaina oltiin mummun synttäreitä mökillä viettämässä. Kaunis päivä ja varjopaikat olivat suosittuja. Koiruuksia ei ollut mukana kellään nyt ja sitten uskalsikin vanhempieni uusi Lili-kisu tutkia vapaana paikkoja ja tutustua uusiin ihmisiinkin. On se vaan niin kaunis pikkukisu! Kiva oli myös nähdä isompi porukka koossa taas, kun oli myös muuta sukua paikalla.

Vesisadetta täällä odotellaan kovasti, kun alkaa luonto olemaan niin kuiva. Eipä sitä vettä olekaan tullut pitkään, pitkään aikaan. Eilen oli niin painostava keli, että toivottiin ukkoskuuroa yöksi, mutta eihän sellaista tullut. Mahdollisia vesikuuroja täksi päiväksi on luvattu, mutta eipä kyllä sellaisia pilvenhattaroita ole missään...

Ja huomenna pitäisi olla Mimin kanssa koiratanssiesitys, eikä olla oikeasti tehty asian suhteen nyt kyllä yhtään mitään. Menee sitten miten menee...

Torstai, 7.6.2007

Huh-hellettä on piisannut. Koiruudeetkin ovat ihan poikki. Mimin kanssa pitäisi harjoitella koirantanssiesitys putkeen, kun se viimeinen kurssitunti on ensi tiistaina ja silloin pitäisi kaikki olla kunnossa. Hmm. Eipä tässä paahteessa ole ollut itselläkään intoa mitään harjoitella. Lötköilty vaan ollaan - mitä nyt välillä sitten ruohoa yrittänyt leikata. Miten kummassa se ruohokin näin kuumalla vaan kasvaa? Voisi pitää myös taukoa vähän.

Eilen illalla olisi ollut mätsäri, mihin vähän Kissin kanssa tähtäsin, mutta en kyllä sitten lähtenytkään, kun toinen on niin uuvuksissaan tästä lämpötilasta jo valmiiksi. Siihen vielä pikkuinen jännitys päälle, niin lisää lämpöä vaan. Remppakin on edistynyt, mutten ole yhtään ehtinyt päivittelemään uusia kuvia, enkä mitään. Piharakennuksen kulmassa on uusi perustus, se täytyy nyt vain saada vanhaan osaan toiselta puolen kiinni, kuivua hiukan, että saadaan uusi kulmatuki päälle ja sitten vasta puretaan lisää vanhaa perustusta. Seuraavaksi sitten salaojaputkia laittamaan ja kun ne on paikoillaan, tulee kaivinkone pihalle taas ja kaivannot saadaan piiloon. Mietittiin, josko pyydettäis samalla kaivinkoneella kuopsaisemaan tulevan lammikkommekin valmiiksi. Sen pinnoitus ja muut työt voidaan tehdä vähän myöhemmin. Tuossa kuivassa savimaassa kun ei pahemmin mikään kasva. Jos on kuivat kelit, ei reunojenkaan pitäisi pahemmin lonsuilla... Siis ehkä.

Sitten innostuin nettiohjeiden mukaan tekemään vaahtokarkkitaikinaa ja ruiskääretorttupohjaa ja sain Lauran innostumaan nikkaroimaan marsipaanista ruusuja. Tehdään "uutuuskakku" mummun synttäreille. Suolaisen makea... Jaa-a! Saapa nähdä, mitä siitä tulee. Hauskaa on ainakin ollut tehdessä!

Oli myös jännä huomata, että iltapäivälenkin jälkeen, kun laitoin normaalisti ruokaa koiruleille, kumpikaan ei ollut lainkaan innostunut asiasta. No, eihän sitä itselläkään kovin usein nälkä tule, kun on kuuma. Vettäkin kävivät lippasemassa vain hiukan. Mietin sitten, mitä vois olla vähän raikastavaa, niin päädyin antamaan piimää. Molemmille kelpas! Mimi joi piimän kepusta siististi naamaansa sotkematta, mutta ruiski valkoisia pisaroita ympäristöön. Kissi taas SÖI piimän. Kuono piimään ja hauks-hauks. Arvannette, minkä näiköinen oli meidän neidin naamataulu ja rinnusta sen jälkeen? Eikä muuten kestänyt kauaa, kun keppu oli tyhjä. Ympäristö oli kyllä siisti. =o)

Tiistai, 5.6.2007

Ohhoh! Onpas tässä aikaa vierähtänyt viimeisistä kuulumisista. Pientä "liitoa" ollut. Pitääpä oikein kalenteri ottaa käteen ja katsoa, mitä kaikkea on tässä välissä tapahtunut. Valokuvia on ainakin "nettikansiossa" odottamassa vaikka kuinka ja paljon. Ehkä jossainkohti ehtis asialle oikeasti tekemäänkin jotain...

Perjantaina paukauttamani varvas ihan on edelleen tallella ja liikkuu mukana, vaikka ehdin sen jo potkaista kerran uudestaankin, tälläkertaa olohuoneen pöydäjalkaan... No, se siitä vaan "kairaistuupi" kait moisesta. Vielä ainakin lenkkarit jalkaan mahtuivat, vaikka varvas antaakin ilmoituksia välillä itsestään. Tarvis muka tilaa enemmän.

Lauantaina tosiaan oli koulujen päättäjäiset. Niin sitten alkaa syksyllä pojalla viimeinen peruskouluvuosi ja tyttärellä kahdeksas luokka. Ihan hienot todistukset tuli molemmille! Ei valittamista! Pienellä lisätsemppauksella saisivat niistä jo todella hyvät. Täytyy sanoa, että vanhempiaan fiksumpia lapsia! =o)

Koulun jälkeen ehdittiin sitten laittaa pienet grillipartyt muljauksen alla olevalle pihalle ja päästiin nautiskelemaan kauniista kesäpäivästä. Styroksipaketti pöydäksi, penkit ympärille - ja herkuttelemaan! Ja kyllä meinaan kelpaskin! Tämän jälkeen uusi juhlavalmistelu, kun lähdettiin kummipojan ylioppilasjuhliin Raumalle, jossa herkuteltiin lisää italialaisittain ja tavattiin sukulaisiakin, joita muutoin näkyy harvemmin - sekä tietysti sisarukset perheineen. Ihan mukavan kokoinen porukka koossa ja rento meininki. Sieltä sitten kotiin ja koirien kanssa lenkille päivän päätteeksi.

Sunnuntaina huh-hellettä ja pihatöitä. Nurmikkoa leikatessa kului aikaa sekä kukkapenkkejä kitkiessä - vaikka penkit nyt ovatkin näiden kaivuutöiden savikasojen takana piilossa. Aika paljon kukkivaa löytyy jo meidänkin pihasta, tai pitäisikö sanoa, "vielä" - kyllä ne kaivuutyöt senverti pelottavan näköisesti kukkapenkkejä läheltä liippasivat... Ja sitten vielä illemmalla veljen pojan synttäreillä käytiin ja grilliherkkuja maisteltiin, sekä tietysti kakkua! Aivan upea kesäinen päivä!

Eilen oli vuorossa lisää pihatöitä. Siirsin "vanhalta" kasvimaalta monivuotiset kasvit omaan maahansa, joka piti kääntää, kitkeä, kastella ja valmistella ensin. Nyt on sitten maa-artisokat, rakuunat (joiden joukossa yksi kukkiva mansikkakin lipsahti mukaan - en raaskinut sitä poistaakaan), rantamintut ja ruohosipulit selkeästi omanaan. Piti artisokat suojata auringon kuumimmalta paahteelta ensialkuun, kun muutossa notkahtivat, mutta sieltä ne sitten piristyivät sentään. Kastella täytyy nyt muistaa iltaisin ensialkuun, että juurtuvat uuteen paikkaan kunnolla. Juu, ja sitten illalla oli Kissin yhteistreenit. Enpä ole näistäkään moneen viikkoon ehtinyt harjoituspäiväkirjaan mitään kirjoittamaan. Täytyy tehdä tämä jossainkohti könttänä. Onneksi on asioita "sähköpostimuistissa". =o) Kuuma ilta oli vielä, ettei oikein virkeimmillään Kissi ollut, mutta eipä hän ainut "hitaalla" kävijä ollut. Lämpö verottaa!

Tänään lähdinkin aamulenkin jälkeen ystäväni luo ja vietettiinkin vallan ihana päivä. Hänellä on nyt vähän reilut kolmen viikon ikäiset cotton-pennut Ilona-haukullaan - ja kyllä oli NIIN lutusia pentuja, että! Hyvä, ettei "unohtunut" taskunpohjalle yhtä kotiintuotavaksi. =o) Meillä olisi kyllä riittänyt aihetta vaikka kuinka ja paljon, ihan kesken jäi jutut, kun piti lähteä kotimatkalle. Kotiin äkkiä koirien kanssa lenkkiä tekemään, ruokailu ja valmistelu Mimin koiratanssituntia ja illan vierailukäyntiä varten. Mies lähti kaupassa pikaisesti käymään, ostamaan jotain työkalua, mitä tuohon perustustyöhönsä tarvitsevat. Ja samantein, kun auto pihalle hurautti, nappasin repun ja Mimin mukaan ja kiireellä menoksi, ettei liian paljon tunnista myöhästytä. No, onneksi siellä oli vielä edellinen koulutusryhmä menossa, kun paikalle päästiin, niin ei jäänyt mitään välistä. Vähiin käy nämäkin tunnit, ennenkuin loppuvat. Ensi viikolla viimeistä viedään! Snif! Nyt oikeasti jo sarjoitettiin liikkeitä, ja olikin kivaa! Mimikin tuntuu näistä enemmistä liikkeistä tykkäävän selvästi enemmän kuin yhden tai kahden liikkeen toistamisista. Kovin kuuma vain oli ja selvästi tahti loppua kohti hidastui hidastumistaan - vaikka välillä juomataukoja pidettiin ja selkääkin kasteltiin, että olisi hiukan saatu "virtaa" lisää. Ensi kerralla pitäisi olla liikkeet omavalintaista kappaletta varten tehty valmiiksi. Apuva! Aika menee niin nopsaan - missäs välissä ja missä tuota ehtii harjoittelemaan?! Olin laittanut valmiiksi litran vesipullon, lippalakin ja kameran, että otan ne mukaani, kun lähden, mutta taas tuli senverti kiirelähtö (olin kymmenen minuuttia myöhässä), että sinneppä jäi kotiin... Onneksi Mimin oma juomakeppu oli repussa valmiina ja se tuli mukaan, muutoin oltaisiinkin oltu pulassa.

Ja suoraan koiratanssista matka vei Mimin kanssa siskoni tyttären synttäreille, jossa jo muu porukka olikin koossa. Ihana istua pihalla ja kahvitella, kun oli sopivan varjoisa paikka. Mimikin sai taas spurttia itseensä Piksun ja Jajan kanssa. Vallan mieluisa kyläilypaikka hänellekin siis! =oD Kotiintultuani taas iltalenkki koiruuksien kanssa, jo hiukan raikastuneessa ilmassa - ja huushollin siivousta... Huomas, että olin koko päivän ollut menossa meinaan.

Perjantai, 1.6.2007

Se on kesä ny! Aurinkokin alkoi paistaa alkuviikon harmauden jälkeen heti, kun kesäkuuksi ajankohta vaihtui. Eilinen päivä meni lähinnä vaatteita pestessä. Uskomaton määrä kaikkea pestävää onkin tullut, kun muutamana iltana ei ole saanut konetta päälle. Huh!

No, kyllä tuli vähän koiratanssiakin harjoitettua. Laura touhusi alakerrassa Kissin kanssa ja minä sitten eri sarjoja harjoittelin Mimin kanssa yläkerrassa. On täällä kyllä niin onnettomat tilat vaan, että mitään seuraamisiakaan voi turvallisesti tehdä, kun joku kerta jompikumpi astuu väärään paikkaan ja tulee päätäpahkaa rappuset alas (tai kolhii itseään huonekaluihin). Mimi kyllä vielä vaatii tuota palkkausta melkoisen usein, mutta selvästi tykkää enempi tehdä näitä sarjoja kuin junnata ja jankata yksiä liikkeitä peräkkäin vaan. Paljon innokkaammin on menossa mukana.

Tänään löin niin "ilosesti" ukkovarpaani sängynreunaan, että salamat silmissä sinkoili hetken aikaa. Sattui niin, etten sanaakaan suusta ulos saanut, mutta hypin ja pompin eestaas ja lopulta kaaduin sängyn päälle. Koirat ihmettelivät ja kummastelivat kovasti ja tulivat luppaamaan, että ei mitään hätää. Kissat taas katselivat, että minkä hassutuskohtauksen se NYT oikein sai. Olisi ne ilmeet kyllä pitänyt saada kameralla kuvattua, mutta eipä tullut siinäkohtaa mieleen etsiä kameraa. Vieläkin on varvas ihan hellänä. Kynsijuuren kohtaa jomottaa koko ajan - taitaa lähteä kynsi vielä... Ja huomenna pitäisi juhlakengät pystyä laittamaan jalkaan. Apuva!

Keskiviikko, 30.5.2007

Hämärä päivä. Aurinko ei ole pilkahtanut kertaakaan. Tänään ei ole pihalla tapahtunut mitään. Muutamia kuvia otin lisää, mitä en eilisen illan sateen takia ehtinyt ottamaan, ja lisäilen niitä remppasivuille, kunhan ehdin.

Kävin Kissin kanssa siskoni kyydillä Ukissa mummua katsomassa. Jajakin oli mukana. Lisäilen tältäkin reissulta muutaman kuvan galleriaan, kunhan saan aikaiseksi. Oli kiva reissu, eikä Kissikään ollut moksiskaan, vaikka ihka ensimmäistä kertaa oli autossa häkissä - ja yhdessä Jajan kanssa. Aiempina automatkoina kun on aina ollut omassa boxissaan. Hienosti matka sujui ilman riehuntoja ja mölinöitä mennen tullen.

Illemmalla piti lähteä Mimin kanssa Nummelle koulun parkkipaikalle vähän tanssia harjoittelemaan laajemmalla alueella - oma piha kun on ihan mullin mallin ja tontin voikukkakedon maassa on myyränreikiä niin paljon, ettei voi läheskään kaikkia liikkeitä harjoittaa, ettei tulisi Mimille vahinkoja. Alkoipa sitten se sade ennenkuin ehdittiin lähteä mihinkään. No, tehtiin vain pieni lenkki molempien koirien kanssa ja sitten mietittiin oikein paperille erilaisia tanssiliikkeitten ketjutuksia. Mikä voisi olla käytännössä mahdollista meidän taidoilla ja mikä voisi näyttää luontevalta. Kyllähän tähän saisi myös aikaa uhrattua vaikka kuinka ja paljon. Nyt kutkuttaisi kokeilla niitä käytännössä, että mikä oikeasti saisi myös kappaleeseen sopimaan...

Tiistai, 29.5.2007

Helteinen ja aurinkoinen päivä ollut. Illemmalla sitten pilviä muodostunut taivaalle ja satoikin jonkin verran. Tosi tukala ilma, että ihme, jollei ukkosta tule.

Pihalla on tapahtunut kaikenlaista taas tänään. Uusia kaivantoja tehty, putkia vedetty ja osa kaivannoista peitettykin. Lisää ojaakin kaivettu metsän reunaan. Ja uskomatonta, mutta totta: ovat saaneet kukkapenkkini säilymään, vaikka kiikun kaakun ovat menneet välillä. Tarkkaa työtä!

Eilinen treenikerta Kissin kanssa jäi välistä, kun vieläkin vatsaa kiersi (päivän ruoka ilmeisesti ei ollut oikein sopivaa), eikä uskaltanut lähteä "vessattoman" matkan taakse. Tänään sitten muistuttelin meilillä isäntää, että tulee ajoissa, että ehditään Mimin kanssa koiratanssikurssille, joka alkoi siis jo viideltä. Löysin tähän hätään vain yhdet shortsit, joissa oli taskut, ikivanhat pallokuvioiset... Olin laittanut valmiiksi repun tarvikkeineen ja keittiön pöydälle itselleni aurinkolipan ja puhelimen, että kaappaan ne siitä mukaan, kun lähden. Kello oli jo reippaasti yli puoli viisi, jolloin yleensä olen lähtenyt matkaan, että Mimi ehtii mahdollisia hätiään tehdä ennen treeniä. En voinut soittaakaan isännälle, kun oli jättänyt kännykkänsä kotiin. Menin jo hermostuksissani ympäri kämppää ja kurkin ikkunoista, että koska auto tulee pihalle. Miehet siellä varmaan ihmettelivät, kun muija kurkkii ikkunasta jos toisestakin vähän väliä ja on levottoman näköinen...

No, sieltä se isäntä sitten varttia vailla vihdoin tuli, eikä näyttänyt olevan mitään kiirettä sisälle, vaan jäi miesten kanssa juttelemaan. Minä kaappasin repun selkään, Mimille remmi ja menoksi. Matkalla vain kiireen kaupalla nappasin auton avaimet mukaani. Reppu takapenkille, Mimi pelkääjän paikalle ja turvavöillä kiinni, itse viereen ja menoksi. Ihmettelin ensin, että miksi tällaisella helteellä autosta oli kaikki sähkövehkeet (paitsi takaikkunan lämmitin?) käännetty pois, mutta huomasin sitten lattialla käynnistyskaapelit. Jahas! Isäntä on jättänyt TAAS valot päälle ja akku tyhjentynyt. Siinä siis syy myöhästymiseen! En sitten minäkään laittanut mitään sähköisiä vempaimia päälle - ikkunat vain apposelleen, niin sai ilmavirralla sisätilan siedettäväksi.

Vähän myöhästyttiin, mutta onneksi ei oltu ainoat myöhästelijät. Perillä huomasin, että sinne jäi aurinkolippa ja puhelinkin keittiön pöydälle, kun kiireessä lähdin... Onneksi vesi oli repussa mukana. Koirat eivät kyllä kovinkaan hyvin toimineet tuossa kuumuudessa. Mimi joikin paljon ja kastelin vähän vedellä selkääkin, että hiukan sai vilvoitusta. Mimi vain meinas, että häntä tällä kiusasin, kun ei kastumisesta yhtään tykkää. Mutta kummasti toimi paremmin vähän aikaa tämän jälkeen.

Treenailtiin tänään kierimisiä, takajaloilla olemista, -pyörimisiä, takajaloilla eteen- ja taaksepäin kävelemisiä sekä muutamia temputuksia: nokalla tökkimisiä, hakuja, nostoja ja heittoja. Täytyypä näitäkin treenailla enemmän. Tökkiminen tuntui Mimistä olevan kovin vaikeaa, kun halusi vain antaa kaikki asiat mulle...

Treenien jälkeen ajoin vielä siskoni luo, kun käytiin puistossa harjoittelemassa hiukan paikallaan oloja. Mimin kanssahan en ole pahemmin maassa paikallaanoloa koskaan harjoittanutkaan, kun en ole sitä katsonut tarpeelliseksi, mutta istumassa ja seisaalteen jonkin verran - kylläkin lähinnä fleksissä lenkkien yhteydessä, käytännön syistä, ei harjoitusmielessä muuten. Häiriönä oli Piksu ja Jaja sekä Nappe-russeli. Jätin Mimin maahan tai istumaan käskyllä ja sitten tiputin remmin viereen. Kävelin vähän matkan päähän ja välillä aina kävin palkitsemassa Mimin, kun pysyi paikoillaan. Kerran Mimi istumasta siirtyi käskyttä maahan, mutta pysyi kuitenkin paikoillaan. Vaihtelin hiukan paikkaammekin, välillä oltiin Jajan vieressä, välillä Nappen. Ihan hienosti antoi kiertää ympärikin, vaikka siinäkohtaa helposti nosti peppunsa senverran, että pyörähti pyllyllään ympäri - että katsekontakti pysyi koko ajan. Hassu!

Maanantai, 28.5.2007

Niin se vaan on harmaa päivä tänäänkin, vaikka kovin lämmin, mittari hipoo jo yli kahtakymmentä astetta varjossa. Vähän kun touhuaa, nousee hiki pintaan. Vaikka mitä nyt olen tehnyt, hiukan kitkenyt kukkapenkkiä.

Eilinen meni pääosin loikoillessa, kun olo oli melkoisen huono. Tein kuitenkin yhden raparperipiirakan netistä löytämälläni ohjeella. Ei siitä kyllä kovin hyvää tullut. Kuivaa kun mikä. Mä en tajua, miten minä saan kaikesta leipomuksestani kuivaa... Vieläkin on reilusti yli puolikas pellillinen jäljellä, vaikka annoin luvan syödä niin paljon kuin kutakin huvittaa. Päätin kuitenkin kokeilla tänään vielä uudestaan. Nyt tuli kyllä pakosta muutoksia ohjeeseen, kun tarvittavaa piimää ei ollut ja sokerikin loppui kesken. Käytin sitten piimän tilalla maitoa ja loppuosan sokerista fariinisokerilla. Huomattavasti löysempi taikina tuli kyllä, josko nyt sitten tulisi kuohkeampi piirakkakin...

Koirat ovat olleet ihmeissään, kun erilaisia autoja tulee ja menee pihalla, miehet keskustelevat ja mikä kamalinta: nehän pistävät koko reviirin ihan mullin mallin - eikä oma palvelusväki huomaa lainkaan, vaikka kova ilmoitteluyritys onkin ollut päällä. Kissatkin vuorotellen istuksivat rappusilla ja tuijottelevat ikkunasta ulos. Jotain on mielenkiintoista puuhaa nyt tekeillä. Yleensä kun pihalla ei tapahdu yhtään mitään.

Sunnuntai, 27.5.2007

Harmaa aamu. Vatsan mölinä herätti aamusella. Kiertää, kiertää. Eilen mietin lähdenkö mätsäriin Kissin kanssa vai en, kun väsytti niin paljon, etten jaksanut toisesta tätä remonttisavea pestä pois. Meinasin, että jos aamulla olen ajoissa pirteänä, ehtisin tassut ja massunalusen vielä käydä läpi ja kuivata ennen kahdeksaa, jolloin olisi jo pitänyt lähteä, kun mätsäri alkoi klo 9 Liedossa. Nyt ei kyllä tee mieli edes yrittää. Vaikka siellä taitaa kyllä vessakin olla, niin ei ole lainkaan mukava miettiä, missä vaiheessa ja millaiseen jonoon sitä sitten pitää mennä, kun "aika" on. Se kun ei sitä tilannetta yleensä kysele. Taisi tulla syötyä niin paljon kaikenlaisia herkkuja tuossa viikolla ja sitten eilen vielä grillattuja rimpsareita kaiken päälle illalla. Täytyy nyt toivoa, että mölinät riittää, ettei enempi oireita tule. Tässäkin jo saa välillä ilmaa haukkoa, kun tuntuu, että suolia vääntää ja kääntää. Heitin pojan kirkolle, viimeinen kirkkokäynti ja sielläpäin paistoi aurinko. Meidän yllä notkuu harmaa pilvenkönikkä, mikä pimentää tienoon niin, että sisällä täytyy valojakin pitää päällä, että näkee lukea. Ja huomisella sitten taas pihatyöt jatkuvat tohinalla...

Lauantai, 26.5.2007

Aamu
Vettä sataa ja taivas on ihan tasaisesti harmaana. Kuulemma säätiedotuksen mukaan vasta illemmalla olisi toiveita selkiintymisestä. Aamulenkin jälkeen Kissi oli kuin uitettu ja sitten tuossa lyhyen pihan läpi kulkemisen aikana sai komean savipaakunkin rintakarvoissansa sisälle kannettua. Olipa muuten "mielenkiintoista" sen paakun poissaaminen, kun vaan tahtoi levitä ja levitä ennenkuin sitten suostui irtoamaan kaikki. Nyt on sisälläkin vahva saven haju...

Eilisestä hiukan
Tosiaan päivä oli kiireinen, meinasin unohtaa syömisetkin päivällä kokonaan. Katsotaan, kuinka se nyt sitten kostautuu. Töitä päivällä, puoliltapäivin koirien kanssa kipaisin yhden lenkin ja sillävälin oli sitten tullut lisää remonttitavaraa pihalle. Äkkiä ne loppujen lopuksi lastin tyhjennyksen hoitavat. Meinasin laittaa siitä isännälle tietoa töihinsä, mutta en saanut nettiä pelaamaan. Kone sanoo, että yhteys on päällä, mutta ei silti päästä minnekään. No, sammutin koneenkin, eikä auttanut, sitten sammutin tuon nettipalikan ja sen jälkeen alkoikin taas toimia. Mikä lie oikosulku ollut. Sitten piti välillä käydä vähän laittelemassa muovisuojia tavaroiden päälle, ettei haittaa, vaikka sade yllättäisi, minkä jälkeen töitä taas, kunnes oli aika lähteä ystäväni luo.

Näin eilen vihdoinkin ystäväni viime syksynä syntyneen uuden perheenjäsenen. Että näin usein toisiamme nähdään. Aivan ihana ja reipas tyttö. Siellä jo kipitteli menemään tuen varassa kovasti, ihan kohta lähtee jo juoksuun! Isoveikkakin huolehti ja hoiti toista hienosti ja haliskeli paljon. Oli sitä kiva seurata!

Myöhään illalla tulin kotiin ja heti koirien kanssa lenkille. Kotiintuomisiksi sain ison pussillisen raparperin varsia ja yhden taimen. Täytyy vain löytää sille joku sopiva paikka. Toivottavasti ei kupsahda ennenkuin saadaan se maahan. Tässä sateessa kun ei oikein innosta istutuspuuhiin ryhtyä, vaikka se sitä parasta aikaa taitaisi ollakin. Ja raparperin puska on jo itsessään komean näköinen. Laitoin sitten pakkaseen niin paljon raparperia, kun sinne mahtui, osan valmiiksi naposteltavaksi jääkaappiin ja vielä jäi jokunen varsi tälle aamulle, mistä meinaan tehdä kiisseliä. Yleensä kun syön kaurapuuroa aamulla, niin nyt voisikin tehdä maitopuuroa pitkästä aikaa. Ja herkutella oikein!

Uudet ja vanhat kuulumiset
Jätin nyt tuon kommentointimahdollisuuden pois, kun näyttää siltä, että ohjelma herjailee koko ajan enemmän ja enemmän ja välillä jouduin kirjoittamaan asioita tuplasti, kun ei tallentanutkaan tietoja, vaikka piti. Yläosan linkistä pääsee kuitenkin vielä niitä kuulumisiamme lukemaa, kuka haluaa. Jatkossa kommentit otetaan mielihyvin vastaan viekussa! =oP

Ilta
Pitkälle päivään tänään satoikin, sitten miehet tekivät vähän paremman uloskäyntisillan ulko-oven viereen ja kipaisivat vielä tarvikeostoksilla.

Illemmalla minä väsähdin ihan täysin. Piti pestä Kissi ja valmistautua huomisaamun mätsäriin, joka alkaa jo klo 9 aamulla. Miehet olivat lämmittäneet saunan ja pesuhuoneen ihan kuumaksi, enkä sitten saanut millään aikaiseksi ryhtyä Kissin pesuun. Saviset tassut ovat, kun tuo piha on sitä täynnä, muutoin voisin ajatella meneväni ihan "vauhdistakin". Nyt on sellainen olo, että jaksanko edes aamulla tarpeeksi ajoissa herätä, että saan yön takut pois, tassujen pesun ulkoilun jälkeen jne. Ääh! Nyt laiskottaa!