Koiranko tahdot?

Paluu



Koiranko tahdot?

No yhdenkö vaan? Siitä lauma lähtee kasvamaan. Seuraavaksi huomaatkin, että oletkin köyhä ja naapurit kuiskii, että päästään löyhä.

Ei yhdestä vaivaa ja kaksi on hauskaa, kolmas on helppo, eikä neljäs tee tuskaa. Viides on ihana, ei kuudessakaan vikaa, talo täyttyy hauvoilla aivan tuota pikaa.

No uskallatko leikkiin, mites ois vielä yksi? Kai keittiössä häkissä saan sen säilytetyksi. Sängyillä, sohvilla kyllä löytyy tilaa, ei vielä yhden turkin hoito iltoja pilaa. Ne käyttäytyä osaavat, ei niistä ole vaivaa. Kai yhdelle tulijalle jostain paikan raivaa. Sohvalla on karvaa, ei ikkunoista läpi nää, lattialla tassunjäljet pölyn sekaan häviää.

Kai kodinhoito kärsii, vaan mitä muutamasta kuononjäljestä ikkunassa tai karvan hahtuvasta? Jos tämä pentu pidetään, niin varmasti mä lupaan lisää aikaa luututa ja puhtautta tupaan. Ei koirien määrällä ole ylärajaa ja yhtäkin ilman oisi laumani vajaa. Jokainen on tärkeä ja rakas pörröpää. Laskut voi kasvaa ja velkaa jää.

Ei sukulaiset kyläile ja ystävätkin hylkää, paitsi koiratuttavat, joilla samat kuviot nää. Nurmikko ja pihapensaat kuihtuneilta näyttää, kun näyttelyt ja kilpailut sun viikonloput täyttää. Koiranruoka, vitamiinit, treenit, rokotukset. Ja näyttelyt ja kilpailut ja matkakustannukset. Ansako tää olikin? Mä kohta oonko vainaa? Silloin lempikoirasi pään polvellesi painaa.

Se katsoo sua rakastaen ja sinä päätät jaksaa pitää koko hunnilauman, maksaa mitä maksaa. Yksi tähti näyttelyyn, yksi jalostusta varten, yksi sylikoiraksi, kaikki täyttää jonkin tarpeen. Mutta talvi on kurja, ei siitä koiratkaan tykkää. Leikkinsä ne tarvitsee, vaikka taivas räntää lykkää. Sun naamasi on sininen pakkastaivaan alla ja iltaisin ne ulos saa ainoastaan karjumalla.

Koirat ja näyttelyt, jännitys ja naksut, vaiva sekä huoli, paineita ja maksut. Kaikki on sen arvoista, on koirasi elämäsi. Niin suloiset ja hurmaavat ja parhaat ystäväsi. On maailmasi muuttunut, ei mikään enää sama, kun ihminen on kokonaan koiransa omistama.

Paluu