Pentuaika

Paluu

Valmistautuminen

Pentu tarvitsee jonkinlaisen nukkumapaikan, ruoka- ja juomakupin, pannan ja talutushihnan. Pentu on hyvä myös pienestä pitäen totuttaa turkinhoitoon, kynsien leikkuuseen, hampaiden ja korvien katsomiseen, vaikkei vielä varsinaisia tarpeita näitten katsomiseen olisikaan. Eli lisäksi tarvitaan koiralle oma harja ja kynsisakset. Pentu tarvitsee paljon aktiviteetteja, joten turvallisia leluja kannattaa hankkia myös. Puruleluja koira kaipaa pentuaikana, vaikkei niistä välttämättä ihan heti vasta kotiintultuaan kaipaakaan. Viimeistään, kun maitohampaat alkavat lähteä ja rupeavat kutiamaan, purulelut ovat omiaan.

Pentu ei myöskään vielä tiedä, mikä on sallittua ja mikä ei. Kotona kannattaa siivota kalliit kengät pois koiran ulottuvilta, samoin katsoa, ettei ympäristössä muutoinkaan ole esineitä, joista voi tulla sirpaleita, voivat mennä koiran kurkkuun tai mitä ei saisi ottaa leikkeihin. Jotkut koirat tykkävät nakertaa esim. sähköjohtoja, niin nämäkin olisi hyvä pentuaikana siivota piiloon.

Nimi

Koiran kutsumanimeksi kannattaa valita lyhyt, joko yksi- tai kaksitavuinen sana. Nämä koira oppii nopeiten ja ovat helppoja käyttää eri tilanteissa. Koiran nimen käyttäminen pitäisi aina olla pennulle positiivinen kokemus. Nimeä ei siis käytetä silloin, kun koiraa torutaan, vaan se on aina koiralle huomion ja/tai luoksetulon merkki. Kasvattajien antamat monesti hyvin monimutkaiset nimet ovat hankalia, mutta niistä yleensä saa lyhennettynä käyttönimen, jollei halua antaa kutsumanimeksi jotain ihan muuta.

Kotiintulo

Pennun kotiintuloa voi helpottaa se, että käyt tutustumassa kasvattajan luona etukäteen, mieluusti mahdollisimman usein. Pentu tuntee hajusi, etkä ole enää sille "uusi" ihminen, kun luovutuksen aika tulee.
Pennulle voi jo automatka uuteen kotiin olla uusi ja pelottava kokemus. Sille on voinut tulla paha olo ja sitten vielä asunto on aivan vieras. Pennulle täytyy järjestää aikaa rauhassa tutustua uuteen asuntoon ja uuteen perheeseen, missä se tulee jatkossa asumaan. Jos mahdollista, pennulle annetaan tutustuttavaksi huone kerrallaan, mutta jos se totutetaan olemaan vain yhdessä tilassa, tämä on jatkossa sen "pesä" ja muut huoneet "ulkotilaa" (jonne se myös jatkossa tulee hätänsä tekemään, jollei näppärästi ulos pääse). Pentua kannattaa rohkaista tutustumaan paikkoihin, vaikka leikin varjolla. Pelokasta pentua ei saa ruveta säälimään/voivottelemaan, hellimään, eikä nostaa syliin, koska se vain vahvistaa koiran senhetkisiä negatiivisia tuntemuksia.

Ja vaikka uutta perheenjäsentä kovasti haluttaisi tutustuttaa kaikille ystäville, tuttaville ja sukulaisille, kannattaa ensimmäiset päivät rauhoittaa täysin sille, että pentu oppii uuden asuntonsa (reviirinsä) ja uuden perheensä/laumansa.

Ensimmäiset yöt

Kun pentu tulee ensimmäistä kertaa uuteen kotiin, sillä voi olla vielä ikävä emoa ja muita sisaruksiaan. Se on tottunut toisten ääniin, touhuihin ja lämpöön. Pentua ei kuitenkaan kuulu ottaa vain siksi omaan sänkyyn nukkumaan, jollei sen ole tarkoitus aikuisenakin nukkua kanssanne. Koiramme Mimi nukkui pienestä asti itkemättä kuljetuskopissaan ja pitänyt sitä turvallisena nukkumapaikkana. Kun Mimi kasvoi, ostimme sille isomman kangashäkin, joka toimi tilavana nukkumapaikkana, myös päivisin. Oven vetoketjua pidettiin auki, että toisinaan myös muut lemmikkimme (lähinnä Susu-kisu) pääsivät aamuyöstä Mimin seuraksi (nukkuivat siellä vierekkäin kylki kyljessä kiinni kerällä).

Koira on laumaeläin, eli koiranpentua ei saa jättää pitkäksi aikaa yksin itkemään. Yksinolo on sille rangaistus, joten itkevälle pennulle täytyy löytää jokin keino/paikka, missä/miten se tuntee olonsa turvalliseksi. Monille pennuille riittää, että sille tehdään oma nukkumapaikka (voi olla ensin vaikka pehmustettu pahvilaatikko tms.), joka alkuun on oman sängyn vierellä, jotta omistaja saa roikotettua kättä sängyn laidan yli niin, että pentu voi käpertyä käden lämpöön nukkumaan. Pikkuhiljaa etäisyyttä kädestä pentuun kasvatetaan. Kun nukkuminen sujuu jo hyvin ilman kättä, voi petiä ruveta pikkuhiljaa siirtämään kauemmas, kunnes se lopulta on oikealla paikallaan. Öitä voi myös helpottaa esim. laittamalla pyyhkeen sisään, pennun nukkumapaikan reunaan kuumavesipullon (antaa pennulle vaikutelman kuin siinä olisi joku sisaruksista nukkumassa). Toiset sanovat, että rauhallisesti tikittävä rannekello pehmusteen alla rauhoittaa. Pentu ajattelee sen olevan emon sydänääni. Liian isoäänistä kelloa ei kuitenkaan tule käyttää, koska se ei vastaa sydämen ääntä yön hiljaisuudessa. Koiralla on tarkka kuulo, pennullakin, muistattehan. Ja jos koiran tulee oppia nukkumaan eri huoneessa missä muut, sitten mennään ja tehdään oma väliaikainen peti itselle sinne ensialkuun ja totutetaan pentu nukkumatiloihinsa näin turvallisesti.

Koirat eivät yleensäkään välttämättä nuku samassa paikassa koko yötä, joten se on ihan normaalia, jos pentu välillä lähtee liikkeelle ja nukkuu esim. pöydän alla, sängyn alla tms. omaan tahtiin. Jos se tulee vinkumaan sängyn viereen petitotuttelemisen jälkeen, siitä ei tule välittää, jollei halua tästä jokaöistä rutiinia - ja kuka haluaisi? Pienellä sitkeydellä pentuaikana omistaja pääsee paljon helpommalla kuin mitä aikuisen koiran kärsivällisen vaatimuksen pois muokkaaminen tulisi olemaan.

Sisäsiisteys

Pentu ei myöskään ole yleensä vielä täysin sisäsiisti muuttaessaan uuteen kotiin, joten kannattaa varata säästöön sanomalehtipaperia ja asettaa muutama kerros avattua lehteä ulko-oven tuntumaan (kuitenkin niin, ettei sen päältä tarvitse aina kulkea, kun tulee sisälle tai lähtee ulos). Jos on mahdollista päästää koira aina sen tahtoessa ulos, tätä ei välttämättä edes tarvita. Itse olen kokenut helpommaksi antaa sisällä yksi luvallinen paikka hädille, niin saa rauhoituttua myös muuhun kodin touhuun välillä. Koiran aineenvaihdunta on aika säännöllistä, joten aina kun pentu herää tai lopettaa leikin tai syömisensä, sen kanssa kannattaa lähteä heti ulos - ja hurjasti antaa kiitosta ja kehuja, kun se tekee hädät pihalle. Myöskin, kun näkee pennun touhun keskellä yhtäkkiä tekevän ympyrää nokka maassa kiinni - tai keskeyttävän leikin lähteäkseen "huonekierrokselle", se todennäköisesti on sen merkki, että kohta on pissin paikka. Jos ulos on pitempi matka, kannattaa koira siirtää rauhallisesti paperille ja jos tekee hädän siihen, kehua. Näin oppii pikkuhiljaa myös sen, että sisällä hädät tehdään paperille, eikä muualle. Alkuunhan pentu ei tätä vielä tiedä, joten jos tulee pötkylöitä tai lätäköitä muualle huoneistoon, ne siivotaan huomaamattomasti ja tarkkaan pois (käytä pesuainetta joissa EI ole ammoniakkia). Näistä ei kannata pitää isoa ääntä, koska koira oppii silloin vain tekemään hädät jonnekin piiloon.

Koira jo luonnollisesti pyrkii tekemään hätänsä kauas pesästään. Luonnossahan koira pitää pesänsä mahdollisimman hajuttomana, jottei sinne sen perässä tule saalistajia. Pennut kun ovat emon ruoanhaun/metsästyksen ajan keskenään pesäkolossaan.

Jollei pentu tahdo oppia paperin ideaa, kannattaa kastaa hiukan paperia pennun pissiin, minkä koira on tehnyt jonnekin muualle. Tämä paperi sitten laitetaan puhtaiden paperiarkkien päälle niin, että siihen jää vähän sitä hajua. Pennut yleensä mielivät tehdä hätänsä samoihin paikkoihin, niin näin sillä on parempi mahdollisuus huomata paperin tarkoitus.

Toisilla koirilla kestää sisäsiisteyden harjoittaminen pitkään, toisilla se hoituu kuin itsestään. Mitä enemmän pennun perheellä on aikaa juoksuttaa pentua ulkona (muutaman tunnin välein), sitä nopeammin se yleensä sisäsiistiksi myös tulee.

Ruokinta

Koiranpentu tarvitsee kolmen neljän kuukauden iässä kolme ateriaa päivässä. Viisikuiselle riittää kaksi ateriaa ja aikuiset koirat selviävät yhdelläkin ruokintakerralla päivässä. Joskus joku pentu voi päättää jättää aamu- tai ilta-aterian välistä, niin sitten kannattaa ottaa tästä vaarin. Koira on silloin valmis vähempiin ruokintakertoihin. Omille koirille olemme kuitenkin aikuisiässäkin antaneet ruokaa kaksi kertaa päivässä, koska ovat eri kokoisia ja osa tarvitsee lääkityksiä aamuin, toinen illoin, lääkitykset annetaan ruokailun yhteydessä. Ja samalla ruokailevat myös kissamme. Se on toiminut erittäin hyvin.

Pentua kotiintuotaessa kannattaa ottaa kasvattajalta mukaan hiukan sitä ruokaa, mitä pentu on siihen mennessä saanut, jotta vatsavaivoilta säästyttäisiin ja totuttaa tarvittaessa pentu pikkuhiljaa toisenlaiseen ateriaan. Koiran vatsa voi herkästi mennä sekaisin, jos se syö jotain, mihin sen elimistö ei ole vielä tottunut.

Osa tykkää pitää koirillaankin nappuloita tarjolla koko ajan. Itse en ole sitä tapaa suosinut, koska silloin ei pysty hyvin seuraamaan, miten paljon koira(t) oikeasti syövät ja milloin. Koiran aineenvaihduntakin toimii säännöllisemmin, kun se saa ruokansa aina suurinpiirtein samoihin aikoihin (helpottaa myös sisäsiisteysopetusta.

Leikit ja nukkuminen

Leikki on pennun luonnollisen kehityksen perusedellytys. Pennun on päästävä pian - mieluusti jo ennen rokotuksia (nykyaikana sosiaalistumattomuus aiheuttaa enemmän ongelmia koirilla kuin mitkään epidemiat, varsinkin kun emon vasta-aineet vielä pennulla vaikuttavat ennen omia rokotuksia, jos emo vain on oikeaoppisesti hoidettu) - leikkimään muiden lajitovereidensa kanssa, muutoin se unohtaa siihen asti oppimansa sosiaaliset taidot. Jos perheessä jo on toisia koiria, tämä taito säilyy automaattisesti, mutta silti kannattaa tutustuttaa koira myös erikokoisiin ja näköisiin vieraisiin koiriin. Omistajan on vain hoidettava tutustumiset niin, että pentu saa VAIN positiivisia kokemuksia muista uusista asioista. Aivan pienen pennun ei esimerkiksi saa antaa riehua innokkaiden isokokoisten koirien kanssa. Voi näyttää siltä, että pennullakin on kivaa, mutta se voi silti saada vamman (nyrjäyttää lihaksiaan/luustoaan) ja elinikäisen kammon tämännäköisiin koiriin. Jos pentu saa olla isonkin koiran kanssa yhdessä pitempään ilman riehuntaa, se tottuu siihen, että isokokoisuudesta huolimatta, tämän läheisyydessä voi olla turvallisin mielin.

Pentu tulisi totuttaa myös monenlaisiin ihmisiin sen kahdentoista ensimmäisen viikon aikana: naisiin, miehiin, isokokoisiin, pieniin, vanhuksiin, lapsiin... Sama koskee kaikkia niitä asioita, joita oletettavasti koiran elämään tulee jatkossa kuulumaan. Jos on tarkoitus kulkea bussilla matkoja, kannattaa pentu viedä bussimatkalle - ja niin edespäin. Kaikki pentua kannustavasti ja positiivisesti.

Pennun nukkuma-ajat täytyy myös rauhoittaa. Pennut käyttävät paljon aikaa lepäilyyn. Tämä asia täytyy tehdä selväksi myös perheen pienimmille. Pentu voi nukahtaa ykskaks vaikka keskelle lattiaa, kun väsähtää leikkeihinsä. Silti se täytyy jättää rauhaan ja antaa herätä itsekseen. Jos koira aina nukahtamisen jälkeen herätetään, siitä voi helposti tulla äreä ja arka.

Selkeät säännöt pennulla pitää myös olla, eli johtaja-asemaan koira ei perheessä kuulu. Rajat on rakkautta!

Lue myös: kommunikointi.

Paluu