Koiraleiri 2007

Paluu

Etelä-Suomen Seropit ry:n järjestämä leiri Punkalaitumen Hiidenhelmen koirakeskuksessa 23. - 25.3.2007.

Perjantai 23.3.07

Matkalle lähdettiin kolmen jäljistä iltapäivällä, kun saatiin auto ensin tupaten täyteen pakattua. Uskomattoman paljon tavaraa sitä ihan näin viikonlopun reissullekin sitten vain tuli, vaikkei ollut kuin koirien omat ruoat mukana. Muuttoreissulta jo alkoi vaikuttamaan. Mimin kanssa olisi päässyt paljon helpommalla, mutta Kissin kanssa nämä turkinhoitovälineet ja lisäpyyhkeet ym. veivät vain sen verran tilaa, että jo koiravarustekasseja oli useampia.

Matkaa taitettiin ihan kauniissa kelissä ja Laura hoiti kartanlukijan virkaa pelkääjänpaikalla Mimi sylissään. Osuttiin aivan mainiosti Punkalaitumelle asti ja kauppaan, mutta sieltä pörhälleltiinkin sitten väärään suuntaan. Kyllä varmaan tuli harhareissua jotain 50 km, ennenkuin lopulta sitten oikealle tielle päästiin. Uukkari oli tehtävä, kun muutoin oltais varmaan oltu kohta taas Turussa... Pieni pysähdys tuli matkalla, kun ensin kuultiin, kuinka Kissi oksensi takapenkillä kopissaan ja heti perään Mimi etupenkillä - suoraan Lauran syliin. Oli ilmeisesti senverran mutkaista menoa sen pitkän suoran pörhällyksen jälkeen.

Laura joutui housunvaihtoon ja meikä putsaushommiin... Siitä oikealta tietä oli kuitenkin Hiidenhelmi jo helppo löytää. Onneksi oli vielä jonkin verran valoisaa, ettei ihan pimeällä tarvinnut paikalle suunnistaa.

Auto parkkiin ja ilmoittautumaan. Saatiin huonenumero ja ensitöiksemme sitten koirat pienelle lenkille ja sisälle, että haettiin kamppeet autosta ja tehtiin huone viikonloppukodiksemme. Pesaisin Lauran farkut oksennuksesta ja laitettiin se patterin päälle kuivumaan, varahousuiksi tarvittaessa - vaikka Laura heti sanoi, ettei hän niitä housuja laita päälle, kun ei ollut pesuaineella pestyt. No, onneksi ei enää toisia varahousuja sitten tarvinnut.

Koiria oli monia jo paikalla ja osa oli myös haukkuvaista sorttia - käytävä raikui vähän aikaa, kun eihän nämä meidänkään pikkuiset ole siitä hiljaisimmasta päästä.

Iltapalalla vähän päästiin tutustumaan toisiin leiriläisiin - ilman koiria kylläkin. Senverran oli nyt mukana koiria, jotka eivät välttämättä vieraista tykkää, ettei pahemmin tullut toisiin koiriin tutustuttua, kun ei saanut pitää alueella koiria vapaana.

Lauantai 24.3.07

Herätys kello 7, aamupesu ja lenkki koirien kanssa. Kävin jokea koirien kanssa katsomassa, hienoja maisemia kyllä. Aurinkoista päivää oli lupailtu, mutta niin oli sumussa koko tienoo. Aamiaisella käytiin ja sitten olikin jo ensimmäisen aktiviteetin koiratanssin vuoro. Salla Haavisto kertoili ryhmälle ensin koiratanssin perusteita pikaisesti ja näytti havaintokoiran (pehmolelukoira) avulla yleisimpiä liikkeitä. Käytiin läpi myös monia tapoja opettaa eri liikkeitä ja niiden käyttövaihtoehtoja koirista riippuen. Teoriaosuuden jälkeen käytiin vasta koirat hakemassa (tai suurin osa porukasta) kentälle.

Salla jakoi ryhmät niin, että toiselle puolelle kenttää tulivat ne, jotka jo olivat pyörimistä harjoitelleet tavalla taikka toisella ja toiselle puolelle kenttää ne, joiden koirat eivät osanneet vielä pyöriä. Ensin harjoiteltiin erilaisia jatkuvuuksia pyörimisen tiimoilta, sitten vähän seuraamista ympyrässä, jalkojen välistä kulkemista ja lopuksi vielä musiikin kera pitempiä jatkumoja.

Kankeatahan se oli sen jatkumisen kanssa, kun ei ole vielä mitään mielikuvaa omassakaan päässä, että mitä tehdään, niin ihan inspiraation mukaan vaan liikkeitä pötköön... Ja hauskaa oli! Mimikin oli nyt ihka ensimmäistä kertaa kentällä yhdessä näin ison koiramäärän kera ja hienosti piti kontaktia, vaikka kieltämättä välillä kovasti olisi tehnyt mieli lähteä tutustumaan muihin lähistön koiriinkin - sillävälin kun mamma vaan miettii seuraavaa liikesarjaa... Ihan ylpeä piti Mimistä olla! Laura harjoitteli liikkeitä Kissin kanssa ja hienosti meni hänelläkin, vaikka Kissi ei vielä kovin montaa liikettä osaakaan. On kuitenkin oppivainen ja helposti tekee ohjattuna (namun perässä) liikkeitä. Molemmissa on kyllä ainesta "alalle"! =o)

Koiratanssin jälkeen oli koirien lenkitysaika ja lounastauko. Ei pitkää lenkkiä tehty, kun koirat olivat ihan poikki ja Kissi oli vielä erityisen kurainenkin. Kun ulkoaktiviteetti oli ohi, alkoikin aurinko paistamaan. Piti käydä Kissin tassut ja mahanalunen huuhtomassa, ettei ihan täysin resupetterinä tarvitse kulkea ja itseään takuttaa vaan lisää koko ajan. Molemmat olivat unten mailla ensimmäisen luennon aikana.

Kaisa Hilska luennoi meille
Koiran oppimispsykologiasta
ja kahvitauon jälkeen vielä
Koiran luonnonmukaisesta ruokinnasta.

Kaisa käytti havaintoesimerkkejä koirillaan, vanhemmalla kelpiellään Allilla ja nuoremmalla Heidi-koiralla, nelikuukautisella pennulla. Aivan ihania esimerkkejä! Niitä olisi seurannut vaikka kuinka paljon lisääkin!






Ensimmäisten luentojen aikana Laura oli koirien kanssa "päikkäreillä" huoneessa ja luentojen väliaikana, kahvitauolla, käväisin pienen pissilenkin koirien kanssa. Niin oli koirilla jännää tämä leiriaika, vieraiden ihmisten ja koirien äänet oven takana ja pihalla kirivät usein aikamoisen haukkukonsertin päälle. Kissikin oli nyt oikein tapojensa vastaisesti todella haukku- ja murinaherkkä, mitä ei normaalisti ole ollenkaan. Liekö murkkuikä pikkuhiljaa pukkaamassa päälle... Stressaavahan tuo tilanne varmasti oli, mutta ei nyt varmasti enempää kuin joku mätsärikäynti täpötäydessä hallissa. Näissä tilanteissä Kissi on aina ollut yksi rauhallisuus. Ainut ero tietysti se, että yleensä on ollut yksin, Mimi on jäänyt näillä reissuilla kotivahdiksi. Tässä pientä makua haukkukonsertista (koiratanssin jälkeen) videona: täällä. Kissi "nappasi" kaikki pienetkin äänet ja heti haukku päälle, vaikkei ees oikeesti tiennyt, mitä haukkuu...

Kissikin ehti siinä luennon aikana hiukan kuivumaan koiratanssin jälkeisistä pesuista, mutta samalla ehti turkki kehittää takkujakin vaikka kuinka ja paljon. Hilskan toiselle luennolle kipaisinkin hakemassa Kissin, niin ehdin melkoisesti takkuja saada pois siinä samalla istuen ja luentoa kuunnellen. Heidi-pentu olisi halunnut tehdä Kissin kanssa kovasti tuttavuutta, mutta Kissi murisi niin isosti, että Kaisa piti pentunsa turvallisen välimatkan päässä ihan suosiolla. Ihmeellistä urinaa Kissi pitikin. Tuntui olevan vähän ihmeissään itsekin. Luennon loputtua pöydällä oli aikamoinen kasa Kissin turkkia...

Hiidenhelmen takaosassa oleva huone"osasto" oli suojassa tien liikenteen ääniltä ja ikkunasta näkyi sekä autoparkkipaikkaa että pieni nurmialue. Voi vain kuvitella kuinka kaunista kaikki on kesällä, kun kaikki on vihreää.

Välillä otettiin rennosti, meillä vilukissa tietysti lämpimällä ja kuumakalle kylmällä alustalla. =o)

Mimi tarkkailemassa tilannetta. Koiria edessä ja takana, ääniä siellä ja täällä. Täytyyhän sitä tarkkana ollakin.

Hiidenhelmen päärakennus etupuistosta päin kauempaa, lähempää ja takaa. Nurmikko oli vähän märkää, mutta koirat tykkäs kulkea siinä kuitenkin. Tilaa on isommallekin porukalle! Takaosassa oli hyvä kenttä, missä päästiin koiratanssia harjoittelemaan sekä nuotiopaikka.

Iltapäivätauon jälkeen Heidi Halonen piti vielä luennon Koiran stressistä.

Yritin välillä ottaa yhteiskuvia Mimistä ja Kissistä, mutta niin olivat molemmat tarkkoina joka suuntaan, että nokka ei tahtonut näyttäytyä kameralle lainkaan. Olisi ollut niin kiva tehdä ihan kaikkien kanssa tuttavuutta, mutta oman haukkumisen ja ärisemisen takia tahtovat aiheuttaa samanlaisen reaktion muissa koirissa, niin jäivät tutustumiset kyllä todella vähiin. Meillähän ovat koirat tottuneet olemaan myös isompien koirien kanssa, mutta vieraat isommat eivät välttämättä meidän pienistä niin välitä - tai räyhäävät isosti takaisin. Mimi töppöhäntänsä ja remunsa kanssa pelottaa toisia koiria ja Kissi taas turkkinsa ja "eleettömyytensä" takia aiheuttaa monille koirille "lukuongelmia".

Kerttu taisi olla eniten nuuskutusetäisyydellä, aivan ihana pikkuinen sovittelija - ja rohkea! Hienosti antoi kahden haukkuvan koirankin tehdä tuttavuutta ja silti häntä heilui. Olisipa ollut kunnollinen paikka, missä päästää koirat ilman hihnoja leikkimään - olisivat kaikki taatusti tykänneet. Yksi hevosaitaus oli tyhjänä, missä oli verkkoaitaa ympärillä, mutta melkoista mutavelliä pohjana, niin ei oikein innostanut... Harmittaa kyllä, ettei huomattu yhtään kuvaa ottaa näistä pienistä yhteisistä hetkistä Kertun kanssa (niin, että MITÄ varten se kamera oikein mukana olikaan?).

Yritys oli kova saada grilliäkin syttymään, yöperhosten leijaillessa ympärillämme, että oltais päästy käristelemään makkaraa ja lihaa, mutta nyt ei ollut tarpeeksi kuivia puita, millä olisi onnistuttu. Kerrankin oli paikalla suhteellisen pienessä tilassa monta koiraa - ja vielä hämärän "sekoittamana", niin ihmeellisen hienosti koirat olivat silti. Muutama ärhämöinti ja komennus tuli, mutta äkkiä tilanteet aina rauhoittuivat. Olisi kyllä ollut hienoa, että tuo grillaaminen olisi onnistunut, mutta kieltämättä siellä alkoi jo olla melkoisen viileätäkin. Vaikka päivällä alkaa olla kesälämpötiloja, niin kyllä sitä auringon mailleen mentyä on vielä melkoisen kylmää istuksia pihalla. Hyvä yritys kymmenen ja papukaijan merkki! - ja sitten koirat huoneisiin ja ihmiset saunomaan ja iltapalalle sisätiloihin. Massut tulivat täyteen!

Illemmalla vielä osa porukasta ainakin jaksoi vielä valvoa, mutta minä oman poppooni kanssa kaaduin sänkyyn - kellojen siirtämisen jälkeen. Sitten oltiinkin kesäajassa!

Sunnuntai 25.3.07

Aamu valkeni siis tuntia aikaisemmin kuin edellisenä päivänä, vaikka kello näyttikin samaa. Voi, kuinka olisi uni vielä maittanut! Mutta aivan upea aurinkoinen ilma ulkona. Kuulemma oltiin jossain säätiedotuksessa lupailtu tiheätä sumua sunnuntaiksi, mutta siitä ei kyllä ollut tietoakaan!

Tein koirien kanssa metsälenkkiä pikkupakkasessa, olikin oikeasti hyvä, että maa oli jäässä, muutoin olisi Kissi taas ollut melkoista mutavelliä. Mielenkiintoisia hajuja oli vaikka kuinka ja paljon ja koirilla kova into köpötellä menemään. Koska ei tiennyt yhtään, miten muut koirat ulkoilevat, niin ei uskaltanut päästää yhtään koiria irti metsässäkään, mutta pääsihän ne koiruudet risteilemään metsätietä ristiin rastiin ja jonninverran reunustojakin. Olisi mielellään kävellyt pitempäänkin, mutta piti kääntyä takaisinpäin, että ehtii itsekin vielä aamutoimille ja aamiaiselle. Laura siellä vielä sängyllä köllötteli, kun lenkiltä tultiin ja koirat saivat ruokansa.



Aamiaisen jälkeen Sari Kärnä kertoi meille hausta ja lopulta kolme halukasta pääsi kokeilemaan olisiko omasta koirasta hyväksi nenän käyttäjäksi. Oltiin katsomassa, miten homma hoituu ja muistettiin jopa loppuvaiheessa taas, että meillä oli kamerakin mukana...

Istuskeltiin pihalla auringossa koirien kanssa, kun muut kävivät verijälkiasioita läpi. Puolella korvalla kuuntelin, mutta Mimi ja Kissi saivat myös uusia ystäviä leiriltä. Hiidenhelmen yrittäjäperheen lapset Niko ja Milja (toivottavasti muistin nimet oikein - olen todella onneton nimissä!). Milja ihastui meidän resupetteriin, eli Kissiin, ja Kissi olikin aivan onnessaan saamastaan huomiosta. Kovasti yritteli pussailla kasvoille ja takatassuillaan seisten jopa melkein yltikin. Milja on kova tyttö ratsastamaan ja hänellä on oma poni. Todella reipas tyttö!

Niko taas piti enemmän Mimistä, vaikka ensitutustuminen edellisenä päivänä alkoikin Mimin murinalla. Mimi on arka, mutta kuitenkin utelias. Äkkiä se alkuhämminki oli ohi ja Mimi olisi mielellään jo pelannut jalkapalloa Nikon kanssa - kunhan olisi ollut vain sille sopivaa paikkaa. Niko yritti kovasti saada Mimiä myös syliinsä istumaan, mutta oli se Nikon syli vielä niin pieni, ettei Mimi siihen "kehdannut" peppuansa asettaa. Muutoin kyllä jakeli pusuja Nikollekin mielellään. Niko on Pokemon-fani ja toivoo, että perhe hankkisi kettuterrierin hänelle leikkikaveriksi. Mimissähän on vähän kettuterrierin piirteitä kyllä... =o)

Kun muut lähtivät verijäljelle metsään, me käytettiin tilaisuus hyödyksi ja ulkoilun jälkeen ruvettiin pakkailemaan tavaroita taas pikkuhiljaa kasaan. Monta reissua autolle piti tehdä, että kamppeet saatiin autoon. Miten kummassa reissulle tullessa saa tavarat jotenkin pakattua niin, että vaikka matkalla häviää tavaraa (ruokana, puruluina jne.), niin silti niitä ei tahdo enää lähtiessä saada mahtumaan entisiin kasseihin? Viimeiset tavarat vietiin vasta lounaan jälkeen ja Nikokin tuli meitä vielä moikkaamaan ja auttamaan lähdössä. Kun saatiin huone tavaroista tyhjäksi, imuroitiin lattiat, suljettiin ikkuna ja lähdettiin köröttelemään kotia kohti.

Matka kesti melkein kolme tuntia ja nyt koiruudet eivät kertaakaan oksentaneet, Lauralla oli pyyhevuori valmiina, jos näin olisi käynyt. Ei onneksi tarvittu. Olo oli tyytyväinen, mutta väsynyt, tavaroiden purku sai odottaa vähän aikaa.

Todella hieno leiriviikonloppu! Kiitos vielä kaikille mukana olleille ja erityisesti järjestäjille!

Paluu