Hihnat, kela- vai avoin?

Paluu
Ihmisiä paljon puhututtaa kelataluttimien, eli ns. fleksien, käyttö koirien ulkoilutuksessa. Mielipiteitä löytyy puolesta ja vastaan, joskus tosi tiukkaankin sävyyn. Loppujen lopuksi se koiran hihnakäyttäytyminen on kuitenkin sieltä hihnan pitelijästä yleensä kiinni. Koirahan voi räyhätä ja hypätä esim. pyöräilijän tielle ihan millaisella remmillä hyvänsä, mutta jostain syystä monet katsovat, että räyhän syynä on kelatalutin, jos ulkoiluttajalla sattuu sellainen olemaan.

Avoin, eli perushihna

Perushihnoja on monenlaisia, kuten luonnollisesti koiriakin. Löytyy nahkaisia, nailonisia, metallisia, naruja, heijastimilla ja ilman. Eri pituisiakin löytyy. Yleisin pituus ilmeisesti on 1,5 - 2 m, mutta on näitä kolmemetrisiäkin. Joidenkin hihnojen pituus on erilaisilla lukituksilla myös säädettävissä. Lisäksi on ns. erikoishihnoja: näyttelyitä varten omia, harjoituksia varten myös kevyitä ja raskaita, lyhyempiä ja tosi pitkiä liinoja. Jokainen löytää sen oikean omalle koiralleen kokeilemalla.

Yleisin avoin talutin taitaa olla nykyään nahkainen tai nailoninen hihna, ns. perushihna. Nahkainen kestää hoidettuna hyvinkin pitkään, mutta melko nopeasti mustuu ja hapertuukin helposti, jos kovasti kastuu/kuivuu. Nailoninen kestää muuttumattomana pitkään ja on mahdollista likaantuessa myös pestä, vetävällä koiralla rispaantuu kyllä ajan myötä.
Oikein pienten koirien taluttimeksi riittää lankahihna, nyöri, jota myös kissanremminä eläinkaupoissa myydään. Toimii oikein hyvin, kun muistaa suhteuttaa koiran painoon
Koirien, joilla on tapana pureksia hihnat poikki, omistajat suosivat metallihihnoja, mutta ne ovat melko raskaita varsinkin pienikokoisilla roduilla.

Itse olen tottunut fleksitalutinta käyttämään, niin perushihnoista löydän äkkiseltään seuraavat haittakohdat:

  • Jos koirat pysyttelevät omistajan lähettyvillä, naru on aina "liian pitkä" ja sitä täytyy muistaa kelata käden ympärille, jottei se sotkeudu koiran tassuihin ja likaannu turhaan maassa
  • Kun hihna on kerättynä käteen, koira ei pääse joustavasti kävelylenkillä pysähtymään tienvierelle - ja tällöin on myös epätoivottu turha nykäisy kaulasta hyvin todennäköistä
  • Kun käteen kerättyä hihnaa alkaa löysentää, voi hyvin helposti, koiran sopivassa kohdassa pinkaistessaan juoksuun, irrota koko hihna kädestä
  • Kun koira haluaa tehdä isommat hätänsä ojan toiselle puolelle, pitää itse hypätä ojan tuntumaan, että remmi riittää

Fleksi, kelatalutin

Eihän pentu voi ymmärtää, mikä on hihnan säde kun se koko ajan vaihtelee? - sanotaan usein, kun perustellaan, miksei ainakaan pennulla kannata kelalla ulkoilutusta aloittaa. Totta toinen puoli, mutta antavatko kaikki avoimella taluttimellakaan koiransa kulkea vapaasti oman hihnanmittansa joka paikassa? Epäilen. Ja jollei pentua opeta kelataluttimeen, ei se sitä koskaan opikaan. Itse käytän sanaa "hop" juuri ennen kuin lyön kelan lukkoon. Koirat kyllä äkkiä oivaltavat tämän, vaikka hihna olisi vain metrin mittainen. Muutoinkin sääntönä on, ettei hihnassa ollessa juosta, jollen minä itsekin juokse (eli vauhti ei koiralla ole koskaan hurja, vaikka hihna lukittuukin).

Kelataluttimen käytön perussäännöt:
1. Kaikkein tärkein asia: Opeta koira kulkemaan kelataluttimen kanssa!
2. Vaikka koira olisi kuinka koulutettu ja vastaan tulee (edestä tai takaa) kulkijoita (auto, pyörä, jalankulkija, koiranulkoiluttaja ym.), koira otetaan lyhyelle remmille --> koira on kuitenkin aina ensisijaisesti koira, josta ei voi ikinä mennä 100% takuuseen (käskynä voi olla esimerkiksi vierelle, seuraa, tänne, taputus reidelle kelan kanssa). Toisaalta, oli remmi mikä hyvänsä, en koskaan suosittele vapaata pituutta ohitusten kohdalle, jollei koiraa ole opetettu olemaan täysin välittämättä muista.
3. Koira on opetettava siihen, että hihnan pituus vaihtelee, esim. käyttämällä apusanaa - meillä se on "hop" juuri ennen lukittamista. Käytetään vain, jollei voi hihnaa täydellä mitalla pitää.
4. Koiran tulee osata käskystä siirtyä tien reunaan.
5. Talutin tulee vaihtaa uudempaan, kun kelan sisältä kuuluu epämääräisiä ääniä tai hihnaosa näyttää selvästi kuluneelta.
6. Talutin tulee valita koiran koon ja vetovoiman mukaan oikein --> liian pienelle koiralle tarkoitettu ei kestä isolla koiralla.
7. Käyttöä helpottaa myös, jos koira osaa "odota"-käskyn, eli pysähtyy paikoilleen tarvittaessa --> lievempi muoto vierelle pyynnöstä, mitä voi kuitenkin käyttää myös ns. hätätapauksissa, jos esimerkiksi kela joskus hajoaa.

Kelataluttimen hyvät puolet:

  • lyhyempi liikkumavaravaihtoehto, jos haluaa koiran pysyvän ihan liki (helpompi kuin avoimen hihnan käden ympäri rullaaminen)
  • laajempi liikkumavaravaihtoehto, kun esimerkiksi koira haluaa tehdä hätänsä ojan toiselle puolelle metsään (ei tarvitse itse hypätä ojanpohjalle)
  • kompakti koko ja helppo pideltävyys (avohihnaa ei saa mihinkään "piiloon")
Oikeissa käsissä fleksi on oiva ulkoiluväline, mutta auttamattoman vaarallinen, jos koiran annetaan kulkea hihnassa oman mielensä mukaan. Perinteiselläkin hihnalla saa helposti pahaa jälkeä aikaiseksi samoin periaattein, vaikka luonnollisesti säde kelataluttimella aiheuttaa vaaratilanteita on isompi varomattomasti käytettynä. Loppujen lopuksi kukin käyttää sitä, minkä itse oikeammaksi kokee.
Paluu