Koiran hankinta

Paluu

Mieti tarkkaan

Koiran hankinta ei saa koskaan olla mikään yhtäkkinen päähänpisto. Jokaisen koiraa haluavan pitää myös tajuta, että koira on elävä, tunteva olento, joka vaatii isäntäperheeltään läsnäoloa, huolenpitoa ja vastuuta. Koira ei ole esine (vaikka se sitä lain silmissä onkin) vaan perheenjäsen, joka ei oikeastaan koskaan kasva aikuiseksi. Koira ei ole koriste! Se vaatii säännöllisiä lenkkeilyjä (vähintään kolme kertaa päivässä), runsasta yhdessäoloa ja touhuiluja, lääkärikäyntejä, ruoka- ja vesihuoltoa ehkä jotain tiettyjä hoitotoimenpiteitä lisäksi, kuten turkinhoitoa, silmän/korvan puhdistuksia jne. Koirasta täytyy myös huolehtia niin arkena kuin loma-aikoinakin, öin ja päivin. Kiitokseksi kaikesta tästä huolenpidosta ja aiheuttamastaan vaivastakin koira on uskollinen ja kiitollinen seuralainen, jonka kanssa tulee vastaan monenlaisia ilonhetkiä.

Kulut koirasta

Koiran hankkijan täytyy myös miettiä, onko hän valmis seuraavat 10-15 vuotta, ehkä vielä pitempäänkin, huolehtimaan lemmikistä täysipainoisesti. Niin, että sekä koira että koiran omistaja molemmat ovat tyytyväisiä. Ja kuten sanottu, koiran ostohinta ei ole ainut kuluerä, mitä koiran hankkimisesta aiheutuu. Koira tulee rokotuttaa säännöllisesti, käytännössä ensimmäisen vuoden jälkeen kolmen vuoden välein. Ensimmäinen rokotus annetaan 12 viikon ikäisenä ja siihen täydennysrokotus 16-20 viikon ikäisenä ja lisäksi vielä erillinen rabies-rokotus, jota ei suositella yhdessä täydennysrokotteen kanssa annettavaksi, sekä madotuttaa tarvittaessa (nykytietämyksellä suositaan madotusta käytettävän vain tarpeeseen, eikä varmuuden vuoksi, koska matokanta alkaa olla liian vastustuskykyinen useammille madotuslääkkeille, jos niitä käytetään liian usein), lisäksi tarpeen mukaan lääkitä kennelyskää, rabiesta tms. vastaan. Koiran tarvikkeet (juoma- ja ruoka-astiat, pannat ja remmit, kynsisakset, harjat/kammat, pedit, viltit, lelut ja tietysti ravinto) tuovat rahanmenoa. Perusvälineitä nyt ei tarvitse kovin usein ostella uusia (ehkä leluja kyllä), mutta ruokaa koira luonnollisesti tarvitsee läpi elämänsä.

Koira voi myös sairastella ja joutua käymään ylimääräisillä käynneillä eläinlääkärissä, toisinaan joutua väliaikaiselle tai koko loppuiän kestävälle lääkitykselle tai erityisruokavaliolle, mitkä tietysti maksavat. Tätähän kukaan ei omalle lemmikilleen toivo, mutta mahdollista yhtä kaikki. Eivätkä nuo matkat eläinlääkärillekään ilmaisia ole.

Koira voi myös - varsinkin pentuaikana - tehdä ihmissilmin katsottuna pahojaan: pureskella sohvan/tuolinjalkoja jne., repiä mattoja, toisinaan "syödä" seiniäkin. Toki täytyy aina selvittää, mistä tämä toiminta johtuu, mutta silti, tekemätöntä ei enää tekemättömäksi saa.

Näyttely-/harrastekoiran kuluiksi tulee lisäksi tunnistusmerkintä ja rekisteröinti (rotukoiralla rekisteröinti sirutuksineen kuuluu nykyään pennun hintaan, mutta tunnistusmerkintä ja FIX-rekisteröinti vaaditaan seropeilta kisoihin osallistumisedellytyksissä). Näyttelyt maksavat, matkat sinne, mahdolliset näyttelyhäkit ja -varusteet myös. Muut harrastukset melkein vaativat johonkin yhdistykseen liittymistä ja osallistumista erilaisiin koulutuksiin, vastuuvakuutuksen ottamista jne. ennenkuin aloitetaan varsinainen kilpaileminen. Nämä kaikki maksavat, mutta toisaalta: mikäs harrastus ei maksaisi?

Jollei koiralle ole valmiiksi jo luottohoitopaikkaa (ystävän, sukulaisen luona), pitää myös varautua maksamaan koirahoitolalle sellaisten matkojen ajasta, minne koiraa ei voi ottaa mukaan - tai unohtaa matkustelut kokonaan. Koira ei pärjää päivääkään yksin ilman hoitoa!

Valintaperusteet

Harrastukset/toiminta
Tulevan koiranomistajan on myös harmeja välttääkseen hyvä miettiä ennen hankintaa, minkä tyyppinen koira olisi oikea juuri tähän tiettyyn perheeseen. Haluaako omistaja hyvän seurakoiran vai mahdollisesti kaverin metsälle, ehkä tarve olisi vahtikoiralle tai palveluskoiraharrastuksiin. Koirien kanssa on monia harrastusmahdollisuuksia ja on tiettyjä rotuja, mitkä selkeästi ovat suuntautuneet tiettyyn suuntaan enemmän kuin toiset. Sekarotuistenkin kanssa voi harrastaa, mutta monet viralliset kilpailut/näyttelyt on tällöin tiputettava mahdollisuuksien joukosta.

Asuinympäristö
Myöskin täytyy miettiä vaikuttaako asuinolot koiran rotuun. Iso ja vilkaskin koira pärjää hyvin kerrostaloasunnossa, kun sille keksii tarpeeksi muita päivittäisiä virikkeitä asunnon ulkopuolella. Oikein energistä koiraa ei suosita pidettävän yksin ilman aktiviteetteja pitkiä aikoja, tällöin energia helposti purkautuu häiriökäyttäytymisenä. Huonekalujen järsimisellä, käytävän ääniin haukkumisella, jopa ulvonnalla, remmikäyttäytymiseenkin jopa. Koira on laumaeläin, eikä siedä pitkiä yksinolon hetkiä.

Uros vai narttu
Hankintatilanteessa tulee väistämättä myös eteen kysymys, halutaanko uros vai narttu. Molemmissa on sekä hyviä että huonoja puolia. Urokset voivat olla vahvempiluonteisia, hankalampia kouluttaa (tosin muistavat yleensä oppimansa narttua paremmin), uros myös voi olla kiimassa useammin, jos naapurustossa on juoksuaikaisia narttuja, mikä haittaa koiran keskittymiskykyä. Urokset helpommin myös merkkailevat sisälle. Nartut yleensä ovat hieman pehmeämpiä, helpommin käsiteltäviä, mutta juoksun aikana verivuoto aiheuttaa ylimääräistä siivoustarvetta taloudessa. Ja kiimassa olevan nartun kanssa voi myös harrastelu kärsiä. Tosin jokainen koira on oman luonteisensa, vaikka olisivat samaa rotuakin. Jos perheessä jo on leikkaamaton narttukoira, ei välttämättä ole hyvä ajatus ottaa perheeseen urosta tai toisinpäin - jottei tule yllätyspentuetta. Ainakin tämä tilanne vaatii tarkkaa seurantaa ja kiimanaikaisia toimenpiteitä koirien erottamiseksi.

Rotukoira vai sekarotuinen
Vielä voi olla harkinnassa, ottaako rotukoiran vai monirotuisen. Monirotuiset yleensä maksavat vähemmän, mutta kyllä seropeistakin pyydetään kamalia hintoja, jolloin täytyy pitää omat antennit pystyssä, välttääkseen kannattamasta pentutehtailua. Vahinkopentueen kuluja ei kuulu kattaa ostajien kukkaroista, vaan vastuu emosta ja pennuista on emon omistajalla/holhoojalla. Yleisesti ottaen vahinkopentueiden välttäminen ei ole rakettitiedettä, niin sellaisia ei pitäisi kovin usein nykypäivänä enää sattua. Ainakaan rotukoirien kasvattajille. Seropin pennuista ei välttämättä pysty sanomaan, minkälainen koirasta tulee aikuisena. Ja tulevat vietit voivat myös tulla yllättävästikin ja odottamatta eteen. Luonteestakaan ei saa viitteitä, ellei sitten tunne sekä pennun isää että äitiä ja tietää minkälaisia ne ovat (näöltään ja luonteiltaan). Rotukoirien pääpiirteet sekä ulkonäöstä että rodun peruspiirteistä taas pystyy paremmin ennakoimaan. Tiukan jalostustoiminnan vuoksi monilla roduilla on valitettavasti myös omia perinnöllisiä sairauksia, joita nykyisin seurataan paljon tarkemmin mitä ennen. Tavoite rodunjalostuksella on saada uusia terveitä perintötekijöitä eikä vain ulkoiset seikat paina vaakakupissa. Monien rotujen tyypillisimmät sairaudet ovat myös tunnettuja, kannattaakin kasvattajalta pyytää terveystodistus ennen pennun ostoa. Ja olipa uusi hankittu perheenjäsen monirotuinen (seropi) tai rotunsa valioyksilö, täytyy muistaa, että koiran perushoito on kuitenkin aivan sama. Koira on koira.

Pentu vai aikuinen koira
Kannattaa miettiä myös, halutaanko perheeseen pentu vai jo aikuinen koira. Pennut kasvavat helpommin "kuin itsestään" perheen arkeen kiinni, mutta tietysti vaatii alkuun paljon huomiota (useampia ruokintakertoja, useita ulkoiluja sisäsiisteyden opettelua varten, tarkempaa silmälläpitoa, pentu kun ei vielä tiedä mitä saa tehdä ja mitä ei). Aikuiset jo ovat sisäsiistejä (yleensä ainakin) ja käyttäytymiseltään peruskoulutettuja. Aikuisten kohdalla vain täytyy olla tarkkana siitä, miksi aikuinen koira on siirtymässä uuteen kotiin, ettei ole jo olemassaolevia ongelmia tiedossa. Esteeksi nämä eivät välttämättä tule, mutta jos on jotain koiralle traumaattista sen pentuiässä tapahtunut, ne täytyy tiedostaa, jotta tämän "vaivan" pystyy koulutuksella poistamaan tai ainakin ko. tilanteita välttämään, jos mahdollista. Suomessakin on myös paljon ns. rescue-koiria (sekä pentuja että aikuisia), jotka palavat halusta päästä hyvään kotiin. Ongelmitta näiden kanssa yhteiselo kuitenkin melko harvoin onnistuu, että ensimmäiseksi koiraksi tätä hankintatapaa ei suositella.

Viimeinen silitys

Niin ikävä kuin se onkin ajatella, jo hankintavaiheessa pitää tiedostaa, että perheen koira ei elä ikuisesti. Koiran elämä on parhaimmillaankin omistajansa mielestä aivan liian lyhyt. Yleensä liian pian tuntuu koittavan se päivä, jolloin monivuotisesta ystävästä on pakko luopua. Helppoa se ei ole.

Koiranomistajan on viimeisenä palveluna taattava lemmikilleen arvoisensa päätös. Joskus kuulee koiranomistajan valittavan, ettei hän voi viedä parantumattomasti sairasta ja jatkuvista kivuista kärsivää koiraansa lopetettavaksi, koska se tilanne on niin järkyttävä ja surullinen. Jos lemmikkiään rakastaa, tämä onnistuu kyllä. Ei koko elämänsä omistajalleen antanutta lemmikkiä enää kuuluisi päivien ehtoopuolella kiduttaa vain ihmisten tunteiden tähden.

Paluu