Koiran arkitottelevaisuus

Paluu
Pennun kouluttajalla on kädet täynnä työtä. Kaikki koirat tarvitsevat kasvatusta ja koulutusta, ihan kuten ihmislapsetkin. Arkitottelevaisuus tarkoittaa koiran kaunista käyttäytymistä erilaisissa arjen tilanteissa sekä suhteessa toisiin koiriin että ihmisiin. Kasvavalle pennulle sen ensi vaiheet ovat sen elämän tärkeintä aikaa. Pennulle jokainen päivä on oppimista - niin hyvässä kuin pahassa - tulevaa aikuiselämää varten.

Ihmisen ja koiran välisen suhteen tärkein kulmakivi on luottamus. Koiran omistaja luottaa siihen, että koira käyttäytyy tietyllä tavalla ja koira taas luottaa siihen, että se saa meiltä tarvitsemaansa turvaa, ruokaa, suojaa ja rakkautta. Omistajan tärkein tehtävä on koirastaan huolehtiminen - mahdolliset harrastukset tulevat tämän jälkeen.

Pentu opastetaan arkitottelevaisuuteen heti, kun se tulee uuteen kotiin. Pentuna koira oppii parhaiten ja sisäistää asiat nopeasti, melkein kuin itsestään. Omistajan on kohdeltava pentua hellästi, mutta päättäväisesti. Pennulle ei saisi sallia mitään, mitä sen ei haluttaisi aikuisenakaan tekevän. Koiran on kuitenkin tultava hyväksytyksi omana itsenään, sellaisena kuin se on ja vasta kun pennun luonteenpiirteet ovat tiedossa, vaatimukset astuvat mukaan kuvioon.

Ei-toivotun käyttäytymisen lopettamiseen on paras keino pennun huomiotta jättäminen tai tilanteesta riippuen saada sen huomio kiinnittymään johonkin sallittuun tekemiseen. Rankaiseminen on väärä pennun koulutustapa. Ankarasti kielletyn koiran mielikuvitus laantuu ja sen kouluttaminen vaikeutuu, koska se ei enää uskalla ehdottaa mitään, kun se pelkää tulevansa rangaistuksi.

Pureskelu

Pentu on myös innokas kokeilemaan naskalinteräviä hampaitaan mitä erilaisimpiin asioihin. Jos pennun annetaan jatkaa näitä puremisleikkejään, koira kasvaa helposti pureskelevaksi riiviöksi. Kun pienemmät tavarat on pureskeltu, otetaan tilalle jotain isompaa (sohvanjalka, seinänkulma tms.). Pureskelusta innostuneelle koiralle on vain hankittava ikiomia sille sallittuja puruleluja. Kun se saa käyttää hampaitaan turvallisesti ja tästä pentua vielä kiitetään, ei tule vahinkoja. Omistajan kannattaa myös olla kaukaa viisas, koiran pentuajan pureskeluvaiheen aikana, ja siirtää kaikki arvokkaat kengät ja muu irtain "pureskeltava" pois pennun ulottuvilta.

Joskus pentua ajattelemattomuuttaan kannustetaan puremisleikkeihin - taisteluleikkiin. Kun pieni pentu leikkiessään käyttää naskalinteräviä hampaitaan ja omistaja vielä menee leikkiin mukaan tuuppimalla ja ärisemällä pennulle takaisin, se luulee, että omistajastakin tämä on kiva leikki. Tähän tottunut koira ei helposti tavasta irti pääsekään. Pentua ei siis leikkiessä pitäisi lainkaan rohkaista käyttämään hampaitaan. Leikkiessään sisarustensa ja emonsa kanssakin koirat samalla totuttelevat taitoihin, mitä aikuisena tarvitsevat. Jos toiseen pentuun sattuu, uhri vinkaisee tai jos emoon sattuu, emo rauhoittaa pentua. Leikissä ei ole koskaan tarkoitus satuttaa.

Jos koira on jo totutettu pureskeluun leikkiessäänkin, sen tavan karsiminen on ison työn takana. Aina, kun koira satuttaa, se tulisi jättää huomiotta. Sille käännetään selkä tai jos tämä ei enää auta, koira erotetaan eri huoneeseen/tilaan vähäksi aikaa, ja kun koira on taas rauhallinen, se otetaan taas mukaan perheen arkeen ja sitä kiitetään. Koiralle eristys on rangaistus, koska se on laumaeläin. Jo pennun kasvatuksessa tämä asia tulisi huomioida, ettei alunalkaenkaan tulisi pureskeluongelmia.

Kontakti

Terve pentu on aina kontaktihakuinen, ja tähän sitä pitääkin kannustaa. Palkinnon olisi oltava jotain yhdessä puuhaamista, ei aina syötävää. Kontaktilla tarkoitetaan koiran ja sen ohjaajan välistä yhteydenpitoa. Tämä ei synny itsestään. Koiran tulisi pitää ohjaajaansa niin mielenkiintoisena, että muut asiat sen ympärillä jäävät siihen verrattuna alempiarvoisiksi. Koira menettää helposti kiinnostuksen sen mielestä tylsään ihmiseen ja aina vain helpommin, mitä enemmän tutkisteltavaa ympärillä on. Ohjaajan täytyy siis välillä "yllättää" koira, eikä toimia aina rutiininomaisesti. Luoksetulot on myös harjoitettava koiralle mieluisiksi tapahtumiksi. Jos jo etukäteen tietää, että pentu ei ole tulossa luokse pyydettäessä (on esimerkiksi jo juoksemassa innoissaan poispäin), ei koiraa saa kutsua luokse, jottei se totu siihen, että sen ei tarvitse totella tätä käskyä.

Kun koiran ja omistajan välit ovat kunnossa, koira ottaa helposti tähän katsekontaktin. Katsekontaktilla tarkoitetaan lyhyttä, mutta usein toistuvaa katsahtamista toista silmiin. Usein koira pitää katseen omistajansa kasvoissa harjoitusten ajan ja omistaja tekee vilkuiluja. Näin koira ei ahdistu pitkästä tuijottelusta. Normaaliarjessa taas koira on yleensä se, jonka tulisi kääntää katse sivuun ensimmäisenä. Omistajaa johtajana pitävä koira kääntää katseen osoittaakseen alemmuutensa. Katsekontaktin unohtanutta koiraa voi kannustaa esimerkiksi palkitsemalla se herkulla/patukkaleikillä heti, kun katse osuu silmiin. Aluksi riittää hätäinenkin silmäys, mutta pikkuhiljaa kontaktia pidennetään. Painostavaksi tuijotukseksi kontakti ei kuitenkaan saa muuttua.

Rajat

Kuten aiemminkin jo kirjoitin, koiraa ei kuulu kouluttaa rankaisemalla. Palkitsematta kasvatettu koira pyrkii seuraamaan johtajaansa "näkymättömänä" ja arkana, eikä uskalla ehdottaa mitään. Ehdotukset ja koiran keksinnöt eivät aina yllätä omistajaansa positiivisesti, mutta kun koiralle antaa turvallisen ympäristön, mitään katastrofia ei kuitenkaan pitäisi päästä syntymään. Koiralle on tietenkin asetettava rajat, samoin kuin koko perheelle, koiran omalle laumalle. Pennulle on jo tehtävä lempeästi selväksi, mitä ei saa tehdä. Selkeät rajat saavat kaikkien olon tuntumaan turvalliselta, sekä ihmisten että koiran. Ja yleensä terveen koiran yksi suurimmista nautinnoista on siinä, että se saa tehdä asioita, joiden se tietää myös aiheuttavan iloa omistajassaan. Laumassa rajat määrittää lauman johtaja, joka saa asemansa oman käyttäytymisensä avulla, ei käyttämällä fyysistä väkivaltaa. Hyvä johtaja on johdonmukainen, itsevarma ja turvallinen. Kun omistaja on ansainnut koiransa kunnioituksen, johtajuus tulee mukana automaattisesti. Jos koira ei ole oikein varma siitä, pystyyko omistaja pitämään asioita käsissään, se helposti pyrkii ottamaan tämän tehtävän itselleen. Kuitenkin: koira johtajana perheessä on katastrofi.

Oppiminen

Pentu oppii yleensä helposti ja nopeasti ja vaikka sananlasku sanoo, ettei vanhalle koiralle enää kannata uusia temppuja opettaa, niin tämäkään väite ei pidä paikkaansa. Vanhakin koira oppii, kunhan oppimistilanne tehdään sille turvalliseksi ja positiiviseksi tapahtumaksi. Vanha koira nauttii omistajansa kanssa touhuamisesta yhtä paljon kuin pentukin ja siinä "sivussa" tulee myös mahdolliseksi uusien asioiden omaksuminen. Samaa tapaa kuin arkitottelevaisuudessa suositaan käytettävän myös muussa koulutuksessa. Oikeasta toiminnasta kiitetään ja palkitaan, väärä toiminta jätetään huomiotta. Vanhan koiran oppimiseen vain menee enemmän aikaa, koska usein pitää vanhoja sitkeässä olevia käyttäytymismalleja saada muutetuksi.

Yksinoloharjoittelu

Koira ei laumaeläimenä erityisesti pidä yksinolemisesta. Se kokee yksinjättämisen helposti rangaistuksena. Omistajan tulee tehdä jo pennusta harjoitteluja riittävän lyhyillä jaksoilla, aloittamalla minuutin parin harjoituksista. Normaali koira kyllä melko pian oppii yksinolon idean. Toiset nopeammin toiset muutamassa kuukaudessa. Jääväthän koiranpennut luonnossakin emon metsästyksen ajoiksi pesäluolaan keskenään olemaan ja pesäkolon vaihdon ajaksi voivat joutua olemaan siellä toisinaan ihan yksinkin. Mitä myöhemmäksi harjoittelun jättää, sen hankalammaksi harjoittelu menee ja enemmän vaivaa sen eteen joutuu näkemään. Ja jos yksinoloharjoittelu on pentuna jätetty vaillinaiseksi, saattaa ongelma tulla esiin myöhemmin esim. uuteen asuntoon muuttamisen yhteydessä.

Pentua ei tule silti jättää aivan yllättäen yksin, sillä se voi säikähtää pahasti ja tästä voi kehittyä ongelmia. Yksin jäätyään pentu saattaa ikävyyksissään ulvoa ja haukkua omistajiensa perään, tai tekemisen puutteessa hajottaa tavaroita ja huonekaluja. Tämän vuoksi pennun hankkiminen olisi hyvä sijoittaa loma-aikaan, jos suinkin mahdollista, jotta sen kanssa ehdittäisiin harjoitella yksinoloa. Ensin voi poistua pikaisesti käymään toisessa huoneessa, sulkea ovi, ja sitten pidentää siellä oloaikaa. Sitten käydään ilman koiraa ulkona, viemässä roskat, käymässä kaupassa jne. Vähitellen voidaan viipyä ulko-oven takana pidempään ja pidempään. Pennulle voi jättää luita ja muita leluja, jotta sillä olisi ajanvietettä. Sen kanssa voi myös olla hyväksi käydä ulkoilemassa riittävästi ja ruokita ennen yksinjäämistä, jotta se rauhoittuisi yksin ollessaan lepäämään.

Paluu