Kissanpennut

Paluu
Vastasyntynyt kissanpentu on täysin avuton. Kuitenkin jo neljän vuorokauden kuluessa se tunnistaa emonsa ja ryömii sen luo puolen metrin päästä. Pariviikkoisen pennun aivot ovat senverran kehittyneet, että se voi käyttää etujalkojaan. Kolmiviikkoisena se kykenee jo jollain lailla seisomaan, kuulemaan, näkemään ja vastaamaan ärsykkeisiin. Seitsemän viikon ikäisenä pentu on kehittynyt lähes valmiiksi. Noin kahden ja puolen viikon ikäisenä pentu oppii käyttämään hiekka-astiaa.

Kolmen viikon ikäisinä pennut kykenevät syömään kiinteää ruokaa. Viisiviikkoisena niillä on neulanterävät maitohampaat. Emo aloittaa kiinteän ruoan syömisen opettamisen pennuilleen, kun ne ovat viisiviikkoisia. Kissanpennut oppimat matkimalla, joten emon täytyy opettaa pennuille myös veden latkimisen kepusta.

Aluksi emo hoitaa pennun turkin, mutta viisiviikkoisena pentu huolehtii siisteydestään itse. Emot opettavat myös kuinka hiekka-astiaa käytetään. Ilman mallioppimista pennut eivät kykene toimimaan oikein.

Kun emon hormonitasapaino alkaa palautua ja maidon tuleminen lakkaa, alkavat myös emonvaistot heiketä. Naskalinterävillä maitohampaillakin tosin voi olla osuutta asiaan. Luonnossa suuret pentueet ovat hajonneet puolivuotiaana, mutta pienet pysyvät yhdessä pitempään.

Emolle voi tulla uusi kiima jo muutaman viikon kuluttua maidontuotannon loppumisesta.

Sosiaalistuminen

Kissojen aivot kehittyvät jo varhain. Nykykissojen ei tarvitse saalistaa omaa ruokaansa eikä pelätä petoja, mutta varhaiset aistiärsykkeet lisäävät tunne-elämän hallintaa ja kykyä elää ihmisten kanssa.

Pentujen toistuva koskettelu 3-7 viikon ikäisinä saa aikaan sen, että ne aikuisina puskevat mielellään päällään tai hankaavat hännällään paikalle tulleita ihmisiä ja kehräävät. Niin ikään säännöllinen käsittely saa pennun kasvamaan nopeammin. Jos pennuilla ei ole jatkuvaa sosiaalista yhteyttä ihmisiin ennen seitsemättä elinviikkoaan, niistä varttuu syrjäänvetäytyviä aikuisia.

Jos pentu pääsee sosiaalistumiskautensa (3-7 vko iässä) tutustumaan muun lajin edustajiin, esimerkiksi lemmikkirottiin, koiriin ja ihmisiin, sille kehittyy hyvät välit niiden kanssa eikä se pidä niitä saaliina tai petoina. Jos pentu ei opi elämään ihmisten tai muiden eläinten kanssa jo pienenä, pelkojen kehittyminen on hyvin todennäköistä. Vaikka vanhemmillakin kissoilla säilyy kyky oppia uusia sosiaalisia taitoja, näiden kanssa joutuu tekemään vähän enemmän töitä.

Muistilista
  • Katso, että emoksi aiottu kissa on tunne-elämältään kypsä kasvattamaan pentuja. Pentuja ei saisi koskaan teettää liian nuorilla, kypsymättömillä naarailla.
  • Tarjoa emolle tiineys- ja imetysaikana ravinteikasta ruokaa. Hyvä ravinto on välttämätöntä sikiöiden ja kasvavien poikasten oikeanlaiselle kehittymiselle.
  • Anna pentujen imeä 10-12 viikkoa ennen vieroittamista, jos emo vain tämän sallii.
  • Koskettele pentuja usein, etenkin niiden ollessa 3-7 viikon ikäisiä.
  • Pennut tarvitsevat paljon virikkeitä, turvallisia leluja ja toisten kanssa painimista, yhdessä leikkimistä.
  • Selvitä, minkälaisissa ympäristöissä pennut tulevat aikuisina elämään, ja tutustuta ne muihin eläinlajeihin.

Omistaja on emo

Kun kissanpentu tulee varhaisen oppimisen kautta riippuvaiseksi omistajansa antamasta ruoasta, turvasta ja lämmöstä, se luultavasti pitää omistajaa emonaan koko elämänsä ajan. Itsenäisillä kissoilla on omistajaansa vähemmän kiinteät välit. Omistaja on vain hyödyllinen voimavara. Jo pienenä omistajansa emoksi ottaneet kissat taas nauttivat jatkuvasti hänen läheisyydestään, pitävät silittelystä ja hyväilyistä yhtä paljon kuin biologisen emonsa lämmöstä ja nuolemisesta.

Leikkiminen

Kissanpennut alkavat leikkiä kolmen viikon ikäisinä. Neljän viikon vanhat pennut painivat, tarttuvat kiinni etujaloillaan. Viisiviikkoisilla koordinointi alkaa olla jo todella hyvällä mallilla. Kuusiviikkoiset kissat jahtaavat toisiaan taitavasti.

Leikeissä pennut oppivat myöskin käyttämään hampaitaan oikein, niin ettei pureminen satu, ja telmimään sisäänvedetyin kynsin. Jos pentu puree tai kynsii sisarustaan liian kovaa ja satuttaa sitä, toinen puree takaisin tai lähtee kiljuen pois ja leikki loppuu. Pennut oppivat nopeasti, mikä on sallitun rajoissa. Myös emo kouluttaa pentuja, se läimäyttää ja murisee niille, kun leikki alkaa ärsyttää sitä. Noin 14 viikon ikäisellä pennulla sosiaalinen leikki vaimenee luonnollisesti.

Vaikka leikki vähenee, se ei koskaan kesykissoilla lopu kokonaan. Pennut, joiden yhteiselo jatkuu aikuisinakin, jatkavat sosiaalisia leikkejään. Jos toisia kissoja ei ole, kissa jatkaa loikkiaan ja syöksyjään ihmisten kanssa.