Kissan hankinta

Paluu



Mieti:
  • Älä sorru heräteostoksiin.
  • Onko luonasi tarpeeksi tilaa tai oletko valmis ulkoiluttamaan kissaasi erikseen (kissoja ei saa nykylain mukaan kaupunki eikä taajama-alueilla päästää vapaaksi).
  • Valitse kissa huomista, älä tätä päivää varten, kissa voi elää yli viisitoista vuotta.
  • Haluatko tyttö- vai poikakissan. Molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa, kastroiminen vähentää eroja.
  • Ottaako vanhan vai nuoren kissan. Kissalle tulee vähemmän käytöshäiriöitä, kun se hankitaan noin 12 viikon ikäisenä, mutta useimmat aikuiset kissat kykenevät luomaan uuteen omistajaan vahvat tunnesiteet.
  • Lyhyt- vai pitkäkarvainen. Pitkäkarvaista halutessasi täytyy muistaa, että turkinhoito vaatii myös omistajalta enemmän.
  • Rotu- vai maatiaiskissa. Rotukissoilla tiedät, minkä näköiseksi pentu tulee kasvamaan ja sen mahdolliset rotuun kuuluvat terveysriskit. Maatiaskissat yleisimmin ovat terveitä ja elinvoimaisia, koska ne ovat perimältään monipuolisia, näiden tuleva ulkonäkö ja koko-odotukset taas eivät yleensä ole tiedossa.
Kissat ovat itsenäisiä, mutta tarvitsevat silti ihmistä. Koska monet kissat viettävät koko elämänsä sisällä, ne tarvitsevat omistajalta sekä liikuntaa että henkisiä virikkeitä. Omistaja on velvollinen huolehtimaan sekä kissan fyysisestä että henkisestä terveydestä.

Kissan pitäminen ei myöskään ole ilmaista. Ruoka ja tarvikkeet tietävät jatkuvaa rahanmenoa, lääkärikäynneiltä ei voi välttyä ja joskus voi tarvita myös loma-ajan hoitoa.

Kissat ovat myös vahvasti allergisoivia eläimiä. Jos perheessäsi on tätä taipumusta, mieti tarkoin kissan hankkimista, sillä on todella sydäntäraastavaa joutua luopumaan jo perheeseen kotiutuneesta perheenjäsenestä jonkun allergian vuoksi. Kissat voivat myös leikkiessään raapia ja purra ja aiheuttaa perheen tavaroissa kissan elämisen jälkiä.

Mistä löytää kissoja?

Rotuyhdistysten pentusivuilta löytyy pentutietoja, lehti-ilmoituksista ja internetistä voi myös löytää kasvattajia. Yleisimmin kuitenkin pennut löytyvät tuttavilta tai naapureilta, jonne on syntynyt suunnittelematon pentue. Eläinsuojeluyhdistyksistä voi myös löytyä se ikioma lemmikki.

Kun olet katsomassa pentuja:
  • Pyydä saada nähdä pentujen emo (mitä sosiaalisempi ja rauhallisempi emo on, sitä parempi alku pennuilla on ollut)
  • Kysy pentujen isästä (rotukissojen isää ei välttämättä ole samassa perheessa, mutta kuvia ja tiedot tästä pitäisi olla)
  • Tarkkaile, missä kissanpennut asuvat (paikan pitäisi olla sisätiloissa rauhallisessa paikassa, mutta ei erillään perheen arkielämästä).
  • Kysy ovatko pennut olleet jo eläinlääkärissä? (hyvien kasvattajien uros ja naaras on tutkittu ennen pariutumista ja pennut myydään rokotettuina ja madotettuina)
  • Milloin pennut luovutetaan?
  • Tarkkaile pentujen sosiaalisuutta ihmisiä ja muita kissoja kohtaan.
  • Pentujen tulisi olla valppaita, aktiivisia ja uteliaita (kasvattajan pitäisi tietää, milloin pennut ovat virkeimmillään ja sopia katsomisajankohta tämän mukaan - pentuja ei tulisi herättää vartavasten vieraita varten - uni on pennuille tärkeää!)

Rotukissan luovutusikä 12 viikkoa tai myöhemmin

Valistunut kissan hankkija varmistaa että hän ostaa pennun madotettuna ja rokotettuna. Hyvän kasvattajan luona pääsee käymään ennen luovutusikää. Kunnon kasvattajalta saat varmasti terveen, rokotetun ja madotetun pennun, joka on sosiaalistettu myös ihmisiin. Valitettavan usein ihmiset kuvittelevat, että kunhan pentu osaa syödä ja juoda itse, se on luovutusikäinen. Tämä ei ole totta. Kissanpennun luovutuksen alaikäraja on 12 viikkoa.

Pentu tarvitsee emon opetusta vielä pitkään sen jälkeen, kun se oppii syömään ja käymään itse hiekka-astialla tarpeillaan noin viiden-kuuden viikon iässä. Emo ja sisarukset opettavat pennulle kissan taitoja, kuten esimerkiksi sitä kuinka 'puhutaan kissan kieltä' ja kuinka sosiaalinen kanssakäynti kissojen välillä sujuu. Jos pentu luovutetaan liian aikaisin, pentu ei ole emolta oppinut tarvittavia sosiaalisia taitoja, se voi olla leikeissään turhan raju. Se ei ymmärrä, missä kulkee raja. Se ei myöskään ehkä koskaan opi tulemaan toimeen muiden kissojen kanssa, koska se on täysin leimautunut vain ihmiseen. Vielä vanhempanakin voi ilmetä käytöshäiriöitä; villan tai hännän lutkuttamisesta vakavempiinkin käytöshäiriöihin, ja merkkailuongelmiin.

Kotona

On syytä varmistaa, että oma koti on turvallinen, ennenkuin lemmikki saapuu. Tavarat, jotka ovat sopivia ja turvallisia pienille lapsille, ovat turvallisia myös kissoille. Ikkunat on pidettävä suljettuina tai niihin on laitettava esteet, ettei kissa pääse putoamaan/karkaamaan. Säleverhojen ja markiisien nuorat sekä sähköjohdot on piilotettava kissan ulottumattomiin. Kissoilla on myös paha tapa syödä lankoja, kuminauhoja ja muita naruja, joten ne on kätkettävä ja varottava pudottamasta niitä lattialle.

Kissa tarvitsee myös muita varusteita. Parhaita vesi- ja ruokakuppeja ovat tukevat, leveät ja matalahkot kupit ja ne on pestävä päivittäin. Kissan pannan on oltava pehmeä ja siinä pitäisi olla jokin tunniste. Panta ei saa olla liian tiukka, sen alle pitää mahtua kaksi sormea. Jos kissan annetaan kulkea ulkona vapaana, pitää varmistaa, että panta joko joustaa tai siinä on jokin katkaisin siltä varalta, että se takertuu johonkin kiinni, metsässä se käy helposti. Kissan petivaatteiden tulee olla helposti pestäviä, suojaavia ja mukavia. Peti tulisi sijoittaa kissan suosimaan paikkaan. Kissan kantokassiin kannattaa laittaa mukavat petivaatteet. Tällöin kissa tuntee olonsa turvalliseksi ja on vähemmän peloissaan. Kissa täytyy autossa kuljetettaessa pitää aina lukittuna joko kantokassiin tai kuljetuslaatikkoon. Kissa tarvitsee myös hiekka-astian. Näitä on erimuotoisia, kokoisia kuten myös hiekka-ainesta. Kissan voi totuttaa pikkuhiljaa melkein minkälaiseen hiekkaan hyvänsä.

Rokotukset

Jos kasvattajan taloudessa on vain yksi tai kaksi kissaa, jotka eivät käy näyttelyissä, eivätkä ole sairastaneet tai sairasta tarttuvia tauteja, on kissanpennun tartuntariski pieni ja kissanpennut rokotetaan niin, että ne saavat rokotuksista parhaan mahdollisimman tehon. Silloin ensimmäinen rokotuskerta kannattaa ajoittaa ajankohtaan, jolloin pennut ovat noin 12-viikkoisia tai aavistuksen yli. Jos rokotus annetaan liian aikaisin, voi emolta saatu suoja vähentää rokotuksen tehoa. Rokotus tehostetaan toisella rokotuksella, joka annetaan 3-4 viikon kuluttua ensimmäisestä.

Jos kasvattajan taloudessa on useita kissoja, joista osa käy näyttelyissä tai osa kissoista on taudinkantaja, on syytä pyrkiä minimoimaan pentujen tartuntariski. Pentue on syytä pyrkiä eristämään muista kissoista, varsinkin siinä vaiheessa, kun kissanpentujen vastustuskyky on alhaisimmillaan (10-14 vko). Tartunta voi siirtyä pentuihin myös ihmisten välityksellä, joten kädetkin kannattaa pestä ennen kuin koskee pentuihin. Pentueen rokottaminen on myös silloin syytä aloittaa siinä vaiheessa, kun on oletettavaa että osalla pennuista ei enää maternaalisten vasta-aineiden määrä riitä antamaan heille riittävää suojaa, mutta niin alhaisella tasolla, että pennun oma vasta-ainetuotanto pystyy käynnistymään. Osalla pennuista saattavat silloin maternaaliset vasta-aineet ehkäistä rokotteen tehon, joten useammilla rokotuskerroilla varmistetaan että kaikille pennuille muodostuu riittävä suoja. Rokotukset aloitetaan 6-8 viikon iässä, ne tehostetaan 3-4 viikon välein siten, että viimeinen rokotuskerta ajoittuu yli 12 viikon ikään.

Aikuiselle kissalle rokotesuoja jatkossa haetaan vuosittain.

Paluu