Lemmikkieläinten jalostus

Paluu
Kauniita koiria ja kissoja terveyden kustannuksella
- Animalia 1/2006 - Laura Uotila -

Koira on elänyt ihmisen seuralaisena yli kymmenentuhatta vuotta. Tänä aikana ihminen on muokannut koiraa moniin eri käyttötarkoituksiin sopivaksi. Koirat ovat toimineet apuna metsästyksessä, paimentaneet muita kotieläimiä ja suojelleet omistajaansa tai tämän omaisuutta. Aiemmin koiria on arvostettu ensisijaisesti niiden käyttöominaisuuksien takia, eikä ulkonäköön ole kiinnitetty erityistä huomiota. Sukua ovat päässeet jatkamaan vain ne yksilöt, jotka ovat toimineet käyttötarkoituksessaan parhaiten.

Koirien työkäyttö on vähentynyt voimakkaasti ja käyttöominaisuuksien sijaan ulkonäköjalostus on vallannut jalansijaa koirankasvatuksessa. Ulkonäköön perustuvan jalostuksen vankkana pohjana ovat toimineet koiranäyttelyt. Ensimmäinen koiranäyttely pidettiin vuonna 1859 Englannissa: jotta koiria voitiin laittaa ulkomuodollisesti järjestykseen, tarvittiin jokin ihanne, johon koiria voitiin verrata. 1800-luvun lopussa luotiinkin ensimmäiset rotumääritelmät, joiden perusteella koiria ryhdyttiin jalostamaan erillisiksi roduiksi ja ulkonäöltään mahdollisimman yhtenäisiksi ryhmiksi.

Kansainvälinen kennelliitto FCI tunnustaa tällä hetkellä jo yli 450 eri koirarotua. Keinotekoinen rotupuhtaus ja mahdollisimman tarkka rotumääritelmän täyttäminen ovat nykyisen koiranjalostuksen perustat. Monet rotumääritelmät ja jalostusvalinnat vaarantavat kuitenkin eläinten hyvinvoinnin, sillä koirille halutaan sellaisia niin fyysisiä kuin psyykkisiäkin ominaisuuksia, jotka heikentävät koirien elämänlaatua voimakkaasti. Moni nykyisistä jalostuksen tuotteista ei kykenisi enää suoriutumaan niistä tehtävistä, joissa sen rotuiset koirat on alunperin tarkoitettu toimimaan. Esimerkiksi tappijalkainen welsh corgi tuskin pysyisi enää kauaakaan lehmien perässä tai pitkä- ja paksuturkkinen collie tuskin selviäisi lammaspaimenena Englannin nummilla.

Jalostus aiheuttaa koirille usein sairauksia
Eläinjalostuksen vähimmäisvaatimuksen toivoisi olevan se, että eläimet pystyvät lisääntymään luonnollisesti. Tämäkin asia on jo unohdettu koirien kohdalla. Esimerkiksi ranskan- ja englanninbulldoggeille keisarinleikkaus on lähes rutiininomainen synnytystapa. Myös luonnollinen astuminen on monen rodun urokselle hankalaa, ja keinosiemennykseen joudutaan turvautumaan varsin usein pentujen saattamiseksi elämän alkuun.

Mutaatioiden kautta ihminen on voinut jalostaa koiriin ominaisuuksia, jotka olisivat karsiutuneet elinkelvottomuuden takia populaatiosta pois nopeasti. Perinnöllisten vikojen on tavallaan katsottu tulleen välttämättömäksi osaksi jalostusta. Niiden kanssa yritetään vain pysyä rajoissa, joissa ne eivät kohtuuttomasti häiritse eläimen hyvinvointia.

Sairaudet liittyvät kiinteästi moniin koirarotuihin. Lyhytkuonoisten koirien silmät vuotavat ja hengitys rohisee ahtaissa hengityskanavissa. Löysänahkaisten koirien ihopoimut vaativat puhdistamista tulehdusten ehkäisemiseksi. Jättirotuisten koirien keski-ikä jää reilusti alle kymmenen vuoden, ja kasvuiän ruokinnan tulee olla äärimmäisen tarkkaa kasvuhäiriöiden ehkäisemiseksi. Luppakorvaisilla koirilla voi olla niin suuret ja painavat korvat, että korvakanavat sulkeutuvat ja korvakäytävissä muhii jatkuvasti korvatulehduksia. Suuret silmät voivat olla liian kookkaat silmäkuoppiin, jolloin silmät altistuvat onnettomuuksille ja ääritapauksissa saattavat pulpahtaa ulos päästä. Toisaalta joillain roduilla silmät on jalostettu liian pieniksi, jolloin silmäluomet alkavat kiertyä sisäänpäin ja ripset hangata silmää. Terveysongelmia tuottavat paitsi liian raskaat, myös liian hennoiksi jalostetut rakenteet: muutamilla kääpiökoiraroduilla jalkojen luustoon tulee erittäin helposti murtumia. Karvattomat koirat taas palelevat kylmässä ja palavat helposti auringonpaahteessa ja lisäksi niiden riesana on normaalia vähäisempi hampaiden määrä.

Kuka valvoo jalostusta?
Suuri osa koiraroduista on ollut niin vähän aikaa systemaattisen jalostuksen piirissä, että perinnölliset sairaudet alkavat vasta tulla ilmi. Tulevien vuosikymmenien aikana tullaan todennäköisesti kohtaamaan aina vain enemmän ja vaikeampia terveysongelmia eri koiraroduissa.

Koiramaailmassa on kehitetty useita perinnöllisten sairauksien tarkkailuohjelmia, joiden avulla koiraroduista pyritään jalostamaan terveempiä. Diagnosoidutkaan sairaudet eivät kuitenkaan aina rajoita koira jalostuskäyttöä, eikä koiranäyttelyissä parhaita palkittaessa kysellä sairaskertomuksia. Sen vuoksi ne kasvattajat, joilla koiran ulkonäkö menee terveyden edelle, saattavat käyttää jalostukseen sairaiksi todettuja koiria.

Sairauksien tarkkailuohjelmien ulkopuolelle jää monia vaikeita sairauksia. Esimerkiksi ruoka-aineallergiat ja ihosairaudet ovat yleistyneet viime aikoina monessa rodussa voimakkaasti, eikä niitä juurikaan seurata koirissa ainakaan virallisella tasolla. Moni rotukoira pysyykin hengissä enää vain tiukkaa erikoisruokavaliota noudattamalla.

Jokainen koirassa esiintyvä sairaus heikentää kyseisen yksilön hyvinvointia. Vaikka sairaus ei olisi hengenvaarallinen, aiheuttaa se silti merkittävää haittaa siitä kärsivälle eläimelle. Ja vaikka sairaus tai fyysinen vika olisi korjattavissa esimerkiksi leikkauksella, aiheuttavat hoito-operaatiot eläimelle ylimääräistä stressiä. Lisäksi liian moni koira joudutaan lopettamaan ennenaikaisesti elämänlaatua merkittävästi alentaneiden vikojen vuoksi.

Ylijalostus vaikeuttaa koirien kommunikointia
Pitkälti tutkimaton aluen on ylijalostettujen ominaisuuksien vaikutus koirien elekieleen ja sitä kautta koirien keskinäiseen kommunikointiin. Esimerkiksi paksu ja pitkä turkki estää toisia koiria huomaamasta, jos tuuheaturkkinen yksilö haluaisi viestiä epävarmuuttaan nostamalla niskakarvat pystyyn. Koira itse luulee viestivänsä selkeästi, mutta toiset koirat eivät pysty havaitsemaan sen antamaa signaalia. Muita signaalikieltä heikentäviä esimerkkejä voisivat olla silmien ja kuonon päällä roikkuvat karvat, lyhyiksi jalostetut hännät, alapurennat ja lyhyet kuonot, selänpäällä aina suoraan pystyssä tai tiukalla kippuralla kannettavat hännät, raskaat ja roikkuvat korvat, rohiseva, murinalta kuullostava hengitys jne. Todennäköisesti pennusta asti yhdessä eläneet koirat oppivat tulkitsemaan myös vaillinaisia signaaleja lähettävää lajitoveriaan, mutta uusia koiria kohdatessa voi väärinkäsityksiä ja tappeluita syntyä helposti.

Luonteiden jalostus on usein jäänyt ulkonäön varjoon. Jotta koirat pystyisivät sopeutumaan nykyiseen yhteiskuntaan ja sen asettamiin vaatimuksiin, tulisi terveyden lisäksi kiinnittää huomiota entistä enemmän luonteisiin. Suurin osa koirista elää kuitenkin pääasiallisesti seurakoirina, jolloin esimerkiksi liiallinen aggressiivisuus tai arkuun aiheuttaa ainoastaan ongelmia ja lisää eläinten stressiä.

Mitä koirat edellä, sitä kissat perässä
Rotukissajalostus seuraa koirien perässä. Kissanäyttelyt ja rotumääritelmiin perustuva jalostus on kissojen kohdalla huomattavasti nuorempaa kuin koirilla, mutta viitteitä samoista ongelmista on jo nähtävissä. Myös rotukissoilla on todettu esimerkiksi perinnöllisiä lonkkavikoja ja niistä aiheutuvaa nivelrikkoa sekä vaikeita ruoka-aineallergioita. Ulkonäköjalostuksen fyysiset seuraukset näkyvät osittain jo silmämääräisestikin. Persialaiskissoilla kuono on jalostettu jo lähes olemattomaksi, jolloin hengitystiet ja kyynelkanavat joutuvat ahtaalle aiheuttaen hengitysvaikeuksia ja silmäongelmia, aivan kuten lyhytkuonoisilla koirilla.

Lemmikeillä on yleensä erittäin suuri merkitys omistajalleen ystävänä ja seuralaisena. Syyt hankkia esimerkiksi tietyn rotuinen koira vaihtelevat: toiset haluavat harvinaisen rodun edustajan esitelläkseen sitä muille tai menestyäkseen näyttelyissä, mutta suurin osa koiranomistajista kaipaa kuitenkin ensisijassa ystävää ja ulkoilukaveria. Valitettavasti liian usein ostaja joutuu kokemaan karvaan pettymyksen, kun hartaasti odotettu koiranpentu ei täytäkään sille asetettuja odotuksia. Koiran luonne ei vastaa luvattua tai koira on fyysisesti niin sairas, että se vaatii pitkällisiä tutkimuksia ja jatkuvaa erikoisruokintaa tai kalliita leikkausoperaaitoita kyetäkseen edes normaaliin arkielämään. Puhumattakaan itse koirista, joiden elämänlaatu voi jäädä hyvinkin heikoksi jatkuvan sairastelun vuoksi.

- - -

Paluu